Lukijat

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Hitausliikettä

Neljättä viikkoa olen nyt pähkinyt ja päätökseni tehnyt. Kiitokset ihanista kommenteista, kannustuksesta!

Elämä on nykyisin todellista HITAUSLIIKETTÄ (slow movement)!!

Hitausliike tai hidastaminen, on ajattelutapa, jossa tavoitellaan asioiden tekemistä mahdollisuuksien mukaan rauhallisella ja hitaalla tahdilla. Sen suosio lisääntyi maailmalla varsinkin 2000-luvulla. Melu, saatavilla oleminen ja niiden kaltaiset ilmiöt ovat asioita, joille liikkeen on arvioitu toimivan vastakkaisena voimana.Tavoitteena on asioiden tekeminen oikealla nopeudella. (Lähde: Wikipedia)

Aamiaiseen menee helposti puolituntinen (sen verran meitsillä on tosin aina mennyt aamun käynnistämiseen), lounastauko venähtää tunniksi, lähikauppareissuun saa kulumaan useamman tunnin (jos olisi lunta, reissu sujuisi pulkkaillen rivakammin, nyt vaan tallustellaan), koiratkin ovat oppineet hidastamaan vauhtia päivälenkeillä - ja tottuneet siihen, että talutin laahaa vapaana perässä, kun pieni ulkoiluttaja ei aina muista pitää remmistä kiinni. Katselen päivät pääksytysten Muumeja, kokoan legoja, heittelen palloa, iloitsen kakasta, lurittelen lastenlauluja, nimeän esineitä ja asioita.

Päiväunien aikaan koitan vähän siivoilla (ellen sitten nuku itsekin), illalla olen jotakuinkin kanttuvei samaan aikaan Pupusen kanssa. Käsitöille ei ole riittänyt aikaa eikä oikein mielenkiintoakaan. 

Olen AINA kauhistellut perheitä, jotka maleksivat kauppakeskuksissa koko perheen voimin, ikään kuin yhteisenä harrastuksena. No, yllätyksekseni olen ihan samaa maata itsekin...

Miehen vapaapäivinä Ideaparkkiin lähdölle löytyy aina jokin muodollinen syy: Pupunen tarvitsee jumppatossut, Mies mielii uusia verkkareita, pitää hankkia muutama lahja tai astianpesukoneeseen pesutabletteja... Hah, kaikki löytyisivät täältä kylältäkin, mutta tuleepahan kierrettyä muutkin kaupat, hankittua jotain enemmän tai vähemmän tarpeellista (mieluiten poistotangoista tai alekoreista), samalla näkee ihmisiä ja tulee syötyä vähän tanakammin kuin kotosalla. Varsinkin Coyotessa (suosittelen, erityisesti lastenlistan lohiannosta - uppoaa Pupuseen kuin mämmi mummoon).

Ehkei maanantaiaamuinen temppurata ja keskiviikkoiltainen lastenkuoro riitä tyydyttämään tarvettani ihmisten ilmoilla oloon? Pakko lähteä shoppailukierrokselle??

Aikuiskontaktien puutteessa olen taas, pitkän tauon jälkeen, tilannut muutamia lehtiä. Kodin kuvalehti, Maalla ja Talo&Koti ovat vaan aika nopeasti luettu läpi, niiden viihdearvo jää varsin vähäiseksi - ja vuorovaikutus kovin yksisuuntaiseksi.

Olen ajatellut mahduttaa viikko-ohjelmaamme myös perhekerhon ja ehkä perhekahvilankin (nimen perusteella niissä tapaisi myös aikuisia). Olen myös päättänyt jatkaa bloggailua (hitausliikkeen sallimissa rajoissa tietenkin), yhtä paljon tuulettaakseni päätä kuin tavatakseni aikuisseuraa virtuualisesti. Käsityödokumentaatioon tuskin on isommin tarvetta (muuten käsitöille olisi kyllä tarvetta), mutta josko niitä vapaapäivien shoppailukierroksia vaihtaisin jorinointiin...

PS. Kuvien veturit ja Briot ovat Veljentytöiltä perittyjä, ratapätkiä hankin lisää Ikeasta ja Biltemasta, Veljentytöt kokosivat lomallaan (Nuorempi hiihto-, Vanhempi abiluku-) junaradan Pupuselle. Ah, miten ihanan kiireetöntä leikkiä nykylapsosten tietokonepelien sijaan!

12 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista huomata, että vähän siellä ja täällä blogeissa, hidastellaan tai ollaan vain väsyneitä. Itse kuulun niihin, jotka eivät oikein saa korttia aikaiseksi.

    VastaaPoista
  2. Ihana postaus!! Kummasti nuo Pupuset hidastavat perheen tahtia.
    Hidasta elämää opettelen minäkin....ilman Pupusta toki....:)

    VastaaPoista
  3. Tuo aika, kun lapset (tai lapsi) ovat pieniä menee NIIN äkkiä ohi. Vaikka nyt sinusta ehkä tuntuukin vähän tylsistyneeltä, niin hetken perästä kaipaat tuota kiireetöntä aikaa.
    Huippua, että Pupunen nukkuu päiväunia, meidän esikoinen lopetti päiväunet, kun kuopus syntyi, kahden vuoden iässä..... ettei äidin vaan tarvinnut miettiä, mitä päiväunien aikaan tekisi ;-D
    Meilläkin oli tai on varmaan tuolla ullakolla vieläkin, tuollainen junara, esikoinen sanoi aina "una-ata". Siihen on muuten saatavilla veturi, joka käy patterilla. Se oli aika hauska juttu se ;-D

    Kiva kun olet takaisin, vaikka sitten h...i..t...aaa...aaa...l....l...a ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa en ole tylsistynyt, mutta kaipaan monipuolisempaa olemista - kiireettömyys on ihanaa! :o)
      En kyllä arvannut ennakkoon, miten KOKONAISVALTAISTA Pupusen seura on - hyvällä tavalla sekin. :o)
      Meilläkin on tuo patterijuna, Pupunen käyttää sitä parranajokoneenaan! :o)

      Poista
  4. Minäkin suosin hidastamista jo ennen sairastumistani, mutta sen jälkeen elämäni on ihan konkreettisestikin hidastunut, kun entisen viipottamisen sijaan etenen etanavauhtia kepin kanssa. Työaamuina minulla kesti tasan 60 minuuttia heräämisestä siihen, kun astuin ovesta ulos viemään kuopusta tarhaan. Nyt sairaslomalla täytyy varata aamutoimiin kaksi tuntia... eli jos lääkäriaika osuu puoli yhdeksäksi, niin kello täytyy laittaa soimaan kuudelta. Mutta loppujen lopuksi tämä hidas elämä on ihan mukavaa, vaikkei tietenkään ole mukavaa olla sairauden vuoksi niin hidas. Asiat tulee laitettua tärkeysjärjestykseen, ja aika monta vähemmän tärkeää jää tekemättä - hyvä niin! :)

    VastaaPoista
  5. Huomaan sinun viettävän ihanaa lapsiperheen arkea:) Mahtava Brion junanrata on Pupusellasi.

    VastaaPoista
  6. Minä alan päästä tuolta lattialla istumisesta pikkuhiljaa....ainakin vähenemään päin, mutta on sitä noilla junaradoilla(kin) erinäinen tunti leikitty :)
    Isommat rinsessat alkaa selkeästi valita ipadin mummun sijaan....plaaah!!

    VastaaPoista
  7. Olipa mukava lukea, että päätät jatkaa bloggaamista:) Blogisi on yksi niistä harvoista, jonka jokaisen jutun käyn lukemassa, vaikka kommentointi on viime aikoina jäänyt vähäiseksi.
    Minullekin on lattialla istuminen ja leikkiminen niin kovin tuttua ja joka päiväistä puuhaa, tosin ihan työn merkeissä:)

    VastaaPoista
  8. Junarata meilläkin odottaa vaatehuoneessa, pojanpoika 5 kk, ihania hetkiä odotellen. On TODELLA mukava, että jatkat blogia. Mielenkiintoisia leikkihetkiä ja uusia postauksia odotellen. Terkkuja Pupuselle.

    VastaaPoista
  9. Kiitos Maca, Irmastiina, Rva Kivitikka, MariJ, Intsu, Pepi, Tarutikki ja Eisku! :o)

    VastaaPoista

Kommentoimalla piristät päivääni, kiitos Sinulle!!