Lukijat

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Röyhelöinen isöäiti

 
Tuli kiire saada entisiä nyssäköitä nurkista pois, kun uutta lankaa alkoi tuupata tilalle...  Kun kaivoin kässykoppan esille ja aloin levitellä tekeleitäni, oli Koirarouva tikkana paikalla!

Hän osoitti HYVIN selkeästi, että aikoo ottaa juuri tässä ja juuri nyt nokoset, takkatulen hohteessa, turha edes yrittää hätyytellä! Mitäs siinä sitten teet, kuin peittelet? Ja odotat...

Kun takkapelti kolahti kiinni loimottuksen päättymisen merkiksi, siirtyi Koirarouvakin sohvalle. Pääsin vihdoin päättelemään langanpäitä ja virkkaamaan reunapitsiä röyhelöreunaan...

Olen "välitöinä" tehnyt verenpunaisia ja tummanruskeita isoäitejä, kun mikään "kunnon työ" ei ole iskenyt.  Lappuilu taisi alkaa jo alkuvuodesta, kun punainen ja ruskea ilmestyivät poistoväreinä alelaareihin. Lappuset eivät ole tasakokoisia, lienee tehty aina ensimmäisellä käteen osuneella virkkuukoukulla (pääosin kuitenkin 4 tai 4½). Myös vihreä on poistoväri.

Nämä ovat muuten juurikin oikeansävyiset lempparivärini: murrettu vihreä, verenpunainen ja tumma ruskea. Lisäksi suosin luonnonvalkoista (tarkkaan ottaen shampanjaan vivahtavaa valkeaa) ja voimakasta oranssia. Metalleista pronssi on ehdottomasti mieluisin.

Olipa hidasta puuhaa!! Koko sunnuntai hommassa meni! Tällä kertaa osasin pitää varani, vaikka Koirarouva koitti useamman kerran tunkea syliin tai yritti asettautua jaloissa lepäävälle helmalle.

Tasan yhden koirattoman kuvan ehdin ottaa valmiista peitteestä, kun Koirarouva jo asettautui omistajattaren elkein valtaistuimelleen! Tämä on hänen, nyt ja ikuisesti!

Niin mieluisalta vaikuttaa, että ei kai vanhaa rouvaa siitä henno hätyytelläkään. Onnellinen koira, nauttikoon elämästään!

Ikäneito ei niin peitteistä perusta! Hän on taitava heittelemään sohvan tyynyt yhteen kasaan ja lepää niiden päällä kuin The Real Princess! Tiedättehän, se Hans Christian Andersenin prinsessa, joka tunsi herneen 40 päällekkäin ladotun patjan alta (joiden välissä oli lisäksi untuvahöyheniä)?

Isoäidille tuli kokoa 7*11 lappua, 105*165 cm + röyhelöreunus 4 cm, painoa n. 1350 g. Seiskaveikasta, että kestää konepesun. Useasti.

Tämä on viides isoäitini! Ne aikaisemmat ovat vuodelta 2011, silloin olikin oikea babushkaboomi:

ensimmäinen isoäiti (perstuntumalla, ilman marttaohjetta tehty), 
7*10 lappua, n. 90*135 cm,  n. 940 g, valmistunut 01/2011
(Koirarouvan aiempi suosikki)

Miehen isoäiti (alias mökkimuori, majailee mökkösellä), 
7*10 lappua, n. 115 * 160 cm, 1500 g, valmistunut 05/2011

kasvivärjätty isoäiti (alias pompulamuori), 
5*7 lappua, n, 112*156 cm, 1590 g, valmistunut 08/2011
(oma suosikkini)

Veljenvaimon isoäiti (alias farkkumökin muori, tehty farkkumökille),
6*10 lappua (sentit puuttuvat), 1280 g, valmistunut 11/2011

Kyllä se kuudeskin vielä joskus tulee, pitäähän ½tusinaa saada täyteen...

20 kommenttia:

  1. Vai vielä välitöinä,on sulla suurehkot välityöt,itselleni taitais olla "elämänmittainen"
    projekti tuollaisen valmiiksi saaminen:D

    Kauniita ovat kaikki viisi!

    VastaaPoista
  2. Ihania - ihan jokainen! Ahkera oot!

    VastaaPoista
  3. Saisinkohan mä ikinä kasattua jos saiin laput tehyä....
    -aikaa varmaan olis kun tuntuu kevätkin peruuntuneen...

    VastaaPoista
  4. Mitä ihanuuksia!
    Tuo uusin sekä farkku ovat suosikkini.
    Kyllä koiruuksien kelpaa tuollaisilla köllötellä ;-D

    VastaaPoista
  5. Olet todellinen ahkeruuden perikuva!
    Miten sauhuten sulla koukku ja puikot suhisevatkaan.
    Aivan upeat värit tuossa uusimmassa, mutta ei ole kyllä yksikään muista yhtään hullumpi.
    Itselläni on kaksi torkkupeittoa koukun alla parhaillaan. Mitein vain että miksi ihmeessä niitä pitää tehdä samaan aikaan ;o)

    VastaaPoista
  6. Kaunis taas tuo tuotos. Ihania kaikki muutkin, Itsellänikin välityönä menossa valkoinen isoäiti vauvan peitoksi. Mukavaa viikkoa.

    VastaaPoista
  7. On toinen toistaan kauniimpia isoäitejä ja minä huuli pyöreänä ihmettelen missä raossa ehdit aina kaikkea tehdä!

    VastaaPoista
  8. Kauniit värit röyhelö isoäidissä, lämpöiset.
    Kaikki isoäidit hienoja väritykseltään, olet ollut ahkera kun noin monta peittoa olet tehnyt!

    VastaaPoista
  9. Minustakin kauniita peittoja kaikki, mutta kyllä tuo uusin vei minun maulla voiton röyhelöineen kaikkineen. Ihana koira =) Meillä Siru oli tänä aamuna varastanut keittiönpöydältä kennosta kananmunan ja kantanut suussaan olkkarin matolle ja muna oli vieläpä ihan ehjä, että on nuo aika epeleitä nuo koirat =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eh-heh-hee, muistuipa mieleeni edellinen koirakaksikkoni (sama rotu, mutta uroksia).
      Kauppareissulla käytiin useammassakin putiikissa, koirat odottelivat takapenkillä. Ja miksi eivät olisi viihtyneet, takajalkatilassa oli kauppakassin päällä munakenno...
      Poissaollessamme olivat nätisti avanneet kennon, näppärästi haukanneet munankärjen pois ja syöneet sisustan. Äärimmäisen siististi, vain tyhjät kuoret löytyivät takapenkiltä.
      Tämä nylyinen kaksikkokin rakastaa kananmunia: raakana, keitettynä, paistettuna. Uppomunia ei ole vielä kokeiltu. :o)

      Poista
  10. Todella kauniita peittoja ja kiva röyhelöreuna tuossa ihanan puna-ruskeassa peitossa :)...joka jo löysi omistajansa :)

    VastaaPoista
  11. Ihania nuo kaikki isoäitisi! :)
    Minä vielä odottelen inspiraatiota, kun lupasin yhdistellä äitini virkkaamat neliöt. Ovat odottaneet jo joulusta... hups :)
    Tuo röyhelöreunus on kyllä upea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aloitus on hankalin osuus! Kun saa ekat laput (virkattua) yhteen, ei malttaisi lopettaa... Seuraava ponnistus onkin sitten vain päättelyn aloiottaminen - vaatii myös pidemmän henkisen valmistautumisjakson... :o)

      Poista
    2. No nyt on peitto valmis! Vihdoinkin :) Päättelykään ei ollut niin kamalaa kuin etukäteen kuvittelin. Nyt tuntuu jo hassulta, etten saanut aloitettua aiemmin, niin "koukuttavaa" oli virkkaaminen! Voisin aloittaa jo toisen ;)

      Poista
    3. Kävin kurkkaamassa, ihana tuli isoäidistäsi!
      Ja tuota yhdistamistekniikkaa aion kyllä kokeilla seuraavassa muorissani, siinä seitsemännessä - jos sellaisen vielä alulle laitan! Kiitos vinkistä!! :o)

      Poista
  12. Ovat kauniita kaikki. Tuo koirulin pitämä on minunkin suosikki. Tottahan sitä nyt koirakin ymmärtää mihin kannattaa päänsä kallistaa!

    VastaaPoista
  13. On niin kauniita kaikki, ja pompulamuori sitten se parhain.

    VastaaPoista
  14. Kiitos Kirsi, Katjainkeri, Pepi, Rva Kivitikka, Matonkude, Eisku, Intsu, Tilkkureppu, Riikka, Kisa, Möhönasu, Eveliina, Vekki ja LeaP! :o)

    VastaaPoista

Kommentoimalla piristät päivääni, kiitos Sinulle!!