Ikkunakyylä

Nallejahti on saavuttanut jo periferian, paikalllislehdessä on aukeaman juttu tämän kylän nallebongareista. Piti laittaa ihan kuva, mutta Mies onkin ottanut aviisin eväsreppuunsa aamulla töihin lähtiessään. Matkamurkina pitääkin nyt miettiä huolella, turha kuvitella saavansa lounasta tai kaffetta reissun varrelta, tämän Mies on karvaasti saanut kokea.

Meillä nalle on tiiraillut jo jonkin aikaa ohikulkijoita ruokasalin akkunalla - oikea ikkunakyylä. Palmusunnuntaista huolimatta nalle ei ole rekisteröinyt ensimmäistäkään trullia virpomisvarpuineen kylänraitilla. Toki sentään joku lenkkeilijä sille vilkuttaakin, nyt kanssaihmisten kyttäystä ei katsota pahalla.

Esteettömän näkymän varmistamiseksi sädekaihdin nostettiin ylös. Kevätaurinko paljastaa armotta likaiset ikkunat, pölyn tanssin, kosmisen koirankarvan määrän.

Eikä pölyn ja langanpätkien määrää vähennä lainkaan se, että pöyhin ruokasalin lattialla yli kymmenmetristä kangaskasaa - kevätaurinko toi muassaan inspiraation! Sakset louskuttavat, mittanauha heiluu ja nuppineulat sinkoilevat ilmassa, uutta ilmettä luomassa. Saapä nähdä, milloin on niin valmista, että pääsen täällä vilauttamaan...

Pupusen unikamarin nallekaapissa majailevat antiikkinallet eivät vielä toistaiseksi ole hievahtaneet näiltä sijoiltaan. Maire-Leinikki, August ja Armada, Lilja-Desiree, Donald, Kyösti, Taisto ja Kerttu sekä alahyllyllä majaa pitävät Miehen ja omat lapsuudenaikaiset nalleni järjestävät huoletta yli 10 nallen joukkokokoontumisia.

Paikallisen kotiseutuyhdistyksen aktiivi, nykyinen puheenjohtaja, oli samalla synnytysvalmennuskurssilla (Opiston Antiikkinalle-kurssi) toistakymmentä vuotta sitten kuin minäkin. Kantanallet August ja Armada kauhistuivat huomattuaan paikallislehdestä, että ikätoveri oli lähtenyt kampanjoimaan ulkosalle, kotipihaansa puunoksan hankaan. Johan siinä sisuskalut vettyvät - tosin meriheinäsuolistolle se ei taida olla ihan ylittämätön vaiva?

Lilja-Desireellä korvatkin valahtivat silkasta pelosta! Meillä nallet eivät uskalla tulla ulos kaapista edes ikkunoihin päivystämään. Pelko Koiran kiinnostuksesta on niin kova! Ja syystä, hätätilanteessa ei edes huuto (vatsan nallemörinälaite) auta, kun Mies ja minä olemme päivät töissä ja Pupunen koulussa. Meillä ei siis kukaan etäile. Paitsi Koira.

Vapaaehtoinen karanteeni.

Vaikka ei tämä mikään leikin asia ole! Kyllä huolettaa. Tässä kylässä on Pirkanmaan tihein koronaesiintymätaajuus, väestömäärään suhteutettuna Uudenmaan tasoa. Pysytään kotona, pidetään toisistamme huolta!