Kuistilta aloitin...

Talviloma, kesäloma, joku loma. 

Eilen alkoi viiden päivän loma.

Kevätsiivous alkaa yleensä kuistilta. Kun kuisti on kuosissaan, voi saunareissujen vilvoittelut siirtää kellarista kuistille. Se on vähän niin kuin kevään merkki!

Kuistissa ei ole paljon "esiteltävää", se on samanlainen vuodesta toiseen. Ihan kaikkein ensimmäisessä (nyt jo blogit.fi - alustalta avaruuteen sinkoutuneessa) postauksessa oli kuva aika samannäköisestä kuistissa. Se oli muuten 10.2.2010, eli bloggailun 10-vuotissynttäritkin hiipivät ihan huomaamatta ohi...

Tekstiilit vaihdetaan vain jouluksi. Pyykkiin ne kyllä kuoritaan tämän tästä, kaikki koiramme ovat tykänneet makoilla penkillä aurinkokylpemässä ja jälki on sen mukaista. Jos ei tassunjälkiä, niin ainakin karvaa, lisää karvaa ja ja vielä hiukkasen karvaa - ihan kuin turkki liukenisi auringossa.

Tyynyt ovat eka tilkkutyöni, perinteistä hirsimökkiä. Tykkään niistä niin, ettei uusia vaan ole tullut tehdyksi - tai sitten kyse on vaan saamattomuudesta... Mutta kun aurinkokaan ei näihin pure, niin mitä niitä vaihtamaan. Kuisti on etelän suuntaan ja paahteinen, joten tietämättäni olen joskus valinnut oivallisen platkut kankaat.

Ikkunat vaihdettiin 5 vuotta sitten, samalla kuistille saatiin sälekaihtimet. Kaikki ulko-ovet vaihdettiin heti ekan talven jälkeen, joka oli hurjan kylmä ja pakkanen pyrki liian innokkaasti sisälle. Ulko-ovet yritettiin valita talon rakennusajan (rv. 1962) tyylin mukaisesti, siksi siis tuollainen perustylsä.

Kuistin remppa tehtiin vähän keittiörempan jälkeen. Kaikki pinnat maalattiin, yksi seinä tapetoitiin, lattiaan asennettiin lattialämmitys ja laatoitettiin terrakottalaatoilla.

Samaa laattaa käytettiin myös rapussa, joka johtaa keskikertaan. Tähän laattamalliin sai "porraslaattoja", sellaisia joissa pyöristetty etureuna jatkuu alas. Kuvassa ei näy etureuna, mutta idea näkyy eli portaiden etureunaan ei tule saumaa.

Kuistin kaluste rakennettiin samanlaisista Ikean kalusteista, joita keittiössäkin käytimme. Laatikot vetävät ihan mielettömän määrän kausikalosseja sisäänsä - talvellä kesäkengät, kesällä talvijalkineet, monot ja luistimet.

Kun akkunaglasit oli puunattu, tekstiilit silitetty pesun jäjiltä ja vähäiset tilpehöörit pyyhitty pölyistä, nautin lounaan kuistilla. Savulohisalaattia (kaupan palvelutiskistä) ja Miehen (leipäkoneella) leipomaa karpaloleipää.

Tietysti minulla oli myös ruokaseuralainen!

Kuistilla ei kauheasti kannata pitää kasveja, nuukahtavat paahteessa alta aikayksikön. Tähän aikaan pärjäävät sentään muutaman viikon. Ruukku on ikivanhaa Arabiaa, Richard Lindh'n malli SD4 (tuotannossa 1958 - 1964).

Sain sukulaisilta taannoin pyöreitä täyttäessäni lahjakortin Antik Fasaaniin Korkeavuodenkadulle. Lyhty on niitä peruja (samoin kuin seinän iso Heljä Liukko-Sundströmin laatta). Pääkkönen on omaa tekelettä.

Isotätivainaan kristallikruunu on välivarastointivaiheessa, katossa kun sattuu sopivasti olemaan valaisinkoukku... Mietinnässä, mitä tälle kammotukselle tehtäisiin: kierrätykseen vai voisiko sitä modifioida jotenkin?

Pikkunaulakko on (voimasanojen vahvistamana) pultattu seinään joulusomisteita varten. Ja ne siihen näkyvät jääneenkin... Niitä sisällä olevia kammottavan makuisia keksejä ei tarvinnut syödä kuin kaksi paketillista, koska kaksi muuta tönöä olen löytänyt kirpputoreilta..

Seuraneitini alkoi olla sitä mieltä, että olisi aika häipyä, että hän saa keskittyä kauneusuniinsa...

PS. Kun sanoin, että saunavilvoittelut siirtyvät nyt kellarista kuistille, en tarkoittanut perunakellaria. Tämäkin pintaehostus on tainnut jäädä vilauttamatta? Ehkä lähiaikoina, kun ikkunanpesujumpassani ehdin tänne asti...

Voikaa hyvin,

pitäkää itsestänne ja toisistanne huolta!