Rahin verhoilu

Pääsiäisen pyhinä harrastin "verhoilua". Projekti on osin vielä kesken, mutta jotain sain valmiiksikin...

Taannoin ostin rahin kierrätyskeskuksesta muutamalla eurolla, osui silmiin kun oli samaa kangasta ja samanlaiset jalat kuin sohvassamme. Kankaalla ei nyt sinänsä ollut merkitystä, kun jo ostaessani ajattelin verhoilla sen uudelleen. Parasta rahissa oli passeli koko ja säilytystila kannen alla.

Kangas oli jemmassa entuudestaan, ollut jo kymmenkunta vuotta. Alun alkaen olin ajatellut verhoilla sillä alakerran takkahuoneeseen tulevan laverin, seinästä seinään ulottuvan. Ja paljon tyynyjä, isoja tyynyjä. No, laveria ei ole vieläkään tehty - eikä tulla tekemäänkään, suunnitelmat ovat muuttuneet jo moneen kertaan sen jälkeen... Kangas on kuitenkin edelleenkin mieluinen.

Sisäkanteen vedin ensin ohuen puuvillan peittämään rumaa lastulevyä. Onneksi varsinainen lodjuosuus oli siisti. Paljon mittailua, pikkuisen ompelua, niittipyssy ja vasara, ei kovin monimutkainen operaatio.

Ihan en ole tyytyväinen lopputulokseen, kulmat eivät asettuneet täysin toivotulla tavalla. Myöskään raidat eivät ihan natsaa joka kyljellä. Kelpaa kuitenkin omaan käyttöön ja tarpeeseen!

Rahi on villasukkien valmiusvarasto. Tänne mahtuu - jos täyteen survoo - lähemmäs 50 aikuiskoon sukkaparia odottamaan käyttäjäänsä.

Rahi on oiva pari keltaiselle nojatuolille. Tämä on lempipaikkani - silloin kun se sattuu olemaan vapaa koiralta...

Ja TO-dellakin tarkoitan, että milloin SATTUU olemaan vapaana, edes jompikumpi! 

Mutta silloin kun on, koivet rahilla leväten tikuttelen villasukkia samalla tellua katsellen, lueskelen takkatulen loimotuksesta nauttien, surffaan blogistaniassa radiota tai Pupusen pianoläksyjä kuunnellen (laiskanlainen opiskelija, sellaista ei liian usein tapahdu).

Täsmälleen rahin sinervän raidan sävyä löytyy myös paikallisen tekijän, Lauri Lounelan työstä Kiinalainen maisema. Taulu oli taannoisen olkkariremontin alkusysäys: kantavana ajatuksena oli, että taulu sijoitetaan juuri tälle seinänpätkälle. Tauluhan vääntyi kieroksi takan vierellä sijaitessaan, nyt se pakotettiin metallilevyin kiinni seinään. Toivottavasti taiteilija ei saa hengenahdistusta kovakouraisesta käsittelystä. 

Sisustuspallonauha luo (ehkä vain itselleni) mielikuvaa kiinalaisista lyhdyistä. Se korvaa jo hankitun tauluvalaisimen, joka mielestäni olisi sijoittunut liian ylös (ei huolta, sille keksitään kyllä uusi teos valaistavaksi...)

Tykkään tästä nurkkauksesta kovasti! Ainoa probleemi on, että kun Koira juoksee eteissuoraa vinkuva kumipossu suussaan vauhdilla nojatuoliin, se liukuu vasten taulua. Taulusta onkin jo hinkautunut väriä tuolin selustaan. Ehkä Kiinalainen maisema onkin tässä huushollissa käyttötaidetta? Elämän jäljet väistämättä näkyvät - kun alaosa on nuhjaantunut värittömäksi, kangas irroitetaan kehyksistään ja siisteimmät kohdat ommellaan koristetyynyiksi?

PS. Kammottavankauniista valaisimesta kerron toisen kerran...