Korona-aikaan

Niin moni asia on niin toisin kuin vielä hiihtolomien aikaan. Silloin vielä reissattiin, kyläiltiin, harrastettiin - ei huolen häivää huomisesta.

Meillä toki arki on muuttunut vähemmän kuin monella muulla. Käymme molemmat edelleen työssä, koronan vuoksi ei etätöitä, ei lomautuksia eikä irtisanomisia - ainakaan toistaiseksi. Miehen työajat ja -reitit ovat muuttuneet. Omat palaverit hoidetaan Teamsilla, asiakkaita kontaktoin vain puhelimitse. Voisin ihan hyvin työskennellä etänä, mutta koska olen lähes ainoana paikalla, olen lähitöissä oikein mielelläni. Itseni tuntien työpaikkatyöskentely sopii minulle paremmin - työt tehdään töissä, kotona ollaan vapaalla (oli aika, jolloin olin töissä ja kotona lähinnä vain töissä). Pupunen käy edelleen lähiopetuksessa. Ei kuitenkaan enää bussilla väistotiloissa vaan läheisessä "pääkoulussa", nyt siellä on tilaa yllin kyllin.

Arvostan Pupusen opettajia suuresti, he tekevät hyvää ja hienoa työtä! Etäkoulunkäynti sai opettajien arvon kohoamaan sfääreihin: jos yhden lapsen opettaminen on niin työllistävää kuin pari päivää Pupusen kotiopetuksessa, mitä se onkaan 20 muksun kanssa!? Olen kiitollinen, että Pupusen oli mahdollista palata "oikeaan kouluun". Se oli myös Pupusen oma tahto, sille pantiin paljon painoa, kun päätös asiasta tehtiin.

Harrastukset tietty siirtyivät myös etämoodiin. Pupunen kävi Tanssiopistossa kolmesti viikossa, Musiikkiopistossa kahdesti, kerran viikossa hiihtokoulussa. Lumitilanteesta johtuen hiihto oli helppo lopettaa. Tanssin ja musiikin välillä oli pakko tehdä priorisointia: kun koulukin alkoi etänä, kaikkea oli ihan liikaa! Tilanne toki helpottui Pupusen palattua lähiopetukseen, mutta yhteisellä päätöksellä oli jo ehditty sopia, että tanssit on tältä keväältä tanssittu. Pianotunnit ja musiikin teoria jatkuvat videopuheluiden välityksellä.

Kavereita ei tavata kuin koulussa. Koulumatkoilla pitää pitää turvaväli, jos jonkun kanssa kuljetaan yhtä matkaa. Yksikään kaveri ei tule visiitille eikä kenenkään kotiin mennä leikkimään, vaikka kutsu kävisikin.

Kaikki isovanhemmat ovat 70+. Äiti, Pupusen Mummo, on vapaaehtoisessa karanteenissa Sisaren kanssa, eivät ole käyneet kotipihaa pidemmällä viikkokausiin. Faari on "vankina" hoivakodissa. Mökille ei nyt mennä, koska appivanhemmat eivät kuitenkaan malttaisi olla omaltaan pois, jos olisimme paikalla. Mökit ovat siis samalla tontilla, sauna on yhteiskäytössä. Eikä kai valtiovallankaan taholta mökkeily ole kovin suositeltava viihdyke näinä aikoina...

Ruokakaupassa käydään mahdollisimman harvoin, kertakäyttöhansikkain. Surffailen nettikaupoissa, mutta en tilaa mitään. Paikan päällä hypistely on oleellinen osa ostotapahtumaa: haluan todentaa laadun, värin, ominaisuudet omin silmin ja hyppysin, tutuistakin tuotteista. Rautakaupassa on käyty, samoin kirjakaupassa ja valaisimia haettu Ikeasta, ei paljon muualla.

Kotona aika ei käy pitkäksi, vaikka sukankutimet eivät nyt houkutakaan. Lueskellaan, katsellaan telkkaria (tarjonta on ala-arvoista, paitsi Sohvaperunat), pelataan lautapelejä, järjestellään hiljaksiin nurkkia. Nyt on ollut aikaa myös bloggailuun... Mies laittoi kaikkien fillarit kesäkuntoon, olemme tehneet pieniä pyöräretkiä. Pihapuuhat eivät isommin houkuta, kylmää ja tuulista, luntakin vihmoo.

Ensi viikon olen lomalla, vuoden 2019 lomat suositeltiin pitämään pois ennen uuden lomakauden alkua. Toivottavasti lämpenee, grillikatos olisi kiva laittaa vapuksi kuntoon. Tai sitten vaan löysäilen, makaan softalla ja luen dekkareita... Miehelle kerroin "lomapakosta", kehoitti spontaanisti lähtemään viikoksi lämpimään ennen kuin muisti tilanteen - juu, nyt ei onnistu eikä innosta!

Jos tilanne jatkuu pitkään, grillikatos toiminee kesämökkinä, piha puuhamaana. Yhteistäkään kesälomareissua ulkomaille ei nyt suunnitella, vaikka tilanne ennen lomia laukeaisikin. Kotimaanmatkailua mielissä, jos vaan kesäksi kohteet taas aukenevat. Luulen, että moni muu on ajatellut samoin. Tulevaisuus voi olla hohdokas niillä matkailualan yrityksillä, jotka koronakriisistä selviävät. Toivottavasti selviävät!

Se lienee varmaa ettei mikään ole koronan jälkeen enää ennallaan, arki muuttuu monilla pysyvästi. Hidastaminen on tehnyt myös hyvää, jos osaa nauttia pienestä.

NAUTITAAN KEVÄÄSTÄ,

kaikesta huolimatta.