Lukijat

maanantai 14. toukokuuta 2012

Samaa sarjaa...

Paljon paremmin ei käynyt Anopinkaan äitienpäivälahjan kanssa...

Tykkään niin kovin omasta wingspan-huivistani, että  ajattelin tekaista rohmuamistani sinisävyisistä Puro-tarjouslangoista samanmoisen Anopille.

Tuli onnettoman pieni, eikä samaa väriä löytynyt enää lisää.

No, vihreää oli reilummin. Ja siitä väristähän olin jo tehnyt Anopille synttärilahjan. On sitten valinnanvaraa, kun on pari huivia hyllyssä...

Tuli hervottoman suuri, pituus melkein pari metriä! "Kehittelin" mallia ja tein jokaisesta siivekkeestä vähän edellistä pidemmän - tajuamatta, että samalla etureunan silmukkamäärä kasvaa ihan tolkuttomaksi...

Mutta eipä hätiä mitiä, jospa kevyesti huovuttaisin huivin, pienenee ja pinnasta tulee kauniin marmoroitu!??

No, eipä onnistunut sekään! Mies nauroi katketakseen, kyseli miten huivin kanssa pääsee kulkemaan ovista juuttumatta karmeihin peltimäisesti törrötävistä siivekkeistä...

Anoppikin saa lahjaksi jotain ihan muuta... Ei kuitenkaan itsetehtyä.

Niin että ette kai enää ihmettele, etteivät kässyt ole viime aikoina ihan kamalasti innostaneet...?

PS. Viikonlopun mosaiikkikurssi oli oikein innoittava!! Kurssi jatkuu parin viikon päästä, palataan silloin aiheeseen. Niitä töitä en nimittäin (ainakaan vielä) onnistunut pilaamaan...

14 kommenttia:

  1. Toisaalta helpottavaa nähdä, että jollain muullakin menee käsityöt pieleen. Minä tein itselleni tunikaa ja leikkasin kaula-aukon ilman saumanvaroja:)

    VastaaPoista
  2. Huivi näytti niin hienolta kuvassa, voi harmi, mikä lopputulos vaivannäöstä. Vaan tekevälle sattuu, niinhän sitä sanotaan.

    VastaaPoista
  3. Voi,että! Aina silloin on tosi kenkkumainen tunne,kun joku käsityö epäonnistuu. Kuvassa nuo näyttää hyvältä. Ajattele,minä kerran onnistuin pilaamaan koko verhokankakaat keittiön kahteen ikkunaan. Näin mallin kaupassa ja jouduin ostamaan varmaan ainakin 10m kangasta!! Innoissani leikkasin ne ja ommellla surautin. Pieleen meni,niistä tuli kauheat. No, mä muokkasin niitä ja yhä vain paheni. Lopuksi meni kankaat aivan pilalle ja minä kiukkuisena vein kaikki palat piharoskikseen. kiukutti niin vietävästi ,kun 10m kangasta pilalle!!! Mä olin niin vihainen,että ei edes mieheni uskaltanut vitsailla mun ompelutaidoista mitään,vaan alkasi varovasti ehdottaa,että mentäis yhteen kyläpaikkaan. Hän,joka ei niin kyläilystä välitä....:D:D

    VastaaPoista
  4. Ehkä se mosaiikki on sun juttu!
    Ja tosi harmi, että nuo epäonnistuivat, kova työ niissä on kuitenkin ollut!
    Aurinkoista alkuviikkoa, tarina sai niin hymyn huulille. Ja että mä tykkään sun miehen huumorintajusta ;-D

    VastaaPoista
  5. Juuttumatta karmeihin =D
    Voi miten se naurattaakin toisen kertomana.
    Mutta kun omalla kohdalla tuo samankaltainen tapahtui, ei naurua kyllä kuulunut.
    Jotain ihan muuta!

    VastaaPoista
  6. Eiks olekin hyvä juttu ettei elämä ole kuin elokuvaa :D
    Pysyy jalat maassa.

    VastaaPoista
  7. Mua niin hymyilyttää tuo "mies nauroi katketakseen.." Oon tainnut ennenkin sanoa, että sulla on Mainio mies!
    Tuo vihreä näyttää kauniilta...jos ei tietäisi, että joku on vialla, niin melkein haluaisin sen :)

    VastaaPoista
  8. On ne ainakin kauniin värisiä nuo tekeleesi! ;) Ja tuosta vihreästä saisi varmaan hyvän peffanalustan, jonka päällä tarkenee istuskella kylmemmälläkin ilmalla.

    Hmh, mitenhän minun wingspanin käy, jahka pääsen sitä tekemään. :o

    VastaaPoista
  9. Paksu huovutettu tönkkö. Siitähän voisi leikata ja ommellasurauttaa tohvelit. Ja lopusta patalappuja tai pannunalusia. Istuma-alunenkin on mainio idea :)

    Hienoja Wingspaneja. Mulla olisi myös tuota vihreää puroa jemiksessä. Näyttää tosi hyvätä, panen harkintaan! Montakos kerää tuohon siniseen sulla meni (sillä vaan kyselen, etten tee samaa virhettä ;) ?

    VastaaPoista
  10. Ei tullut takkia, vaan tuli tuluskukkaro, vai miten se vanha satu meni? Vihreä huivi näyttää tosi kauniilta, tuunaa ihmeessä siitä jotain. Kissanpeti? Itse huovuttelin sukkahousujen sisällä huopahelmiä koneessa ja ne pahalaiset solmut sukkiksissa aukeilivat ja lopulta sain kasan ihan käypää kissanlelumateriaalia eli palleroita joille oli huopunut epämääräisiä häntiä. Aina ei mene kuin Strömsöössä.

    VastaaPoista
  11. Kiitos Terhi, Tarutikki, Taina, Rva Kivitikka, Intsu, Matonkude, Pepi, Hymyilevä tyttönen, Matleena, Laura ja Prusiluska! :o)
    *
    Voi Intsu, tiedän tuon tunteen!! En ihan 10 metriä ole onnistunut tuhoamaan, mutta aika paljon muuta... ;o)
    *
    Laura, siniseen meni 4 kerää (200 g), yhdestä tuli aina yksi siiveke + soiro seuraavaa.
    *
    Prusiluska, minä huovuttelen pallerot pesupussissa, joka aukeaa joka kerta! Teen pallerot hahtuvalangasta tms. ja pujotan langanpään neulalla palleron sisään, pysyvät koossa "vapainakin". :o)
    *
    Kiitos vinkeistä! Olin jo tunkemassa vihreää kauhua kompostiin, mutta taidankin miettiä sille uusiokäyttöä - ehkä näin oli tarkoitettu?? ;o)

    VastaaPoista
  12. Toi on niin inhottavaa/harmittavaa/kiukuttavaa kun jotain yrittää tehdä ja sit se menee pieleen. Itsekin olen tänä keväänä muutaman ärräpään suustani päästänyt kun on tullut tehtyä ihan sutta! Mutta kuvissa näyttävät kauniilta.

    VastaaPoista
  13. Kiitos Kisa! :o)
    Älä muuta sano! Ja kun sattuu muutama hama peräjälkeen, inspiraatio kummasti kaikkoaa!! No, eiköhän se taas jossain vaiheessa osoita paluun merkkejäkin, syksyllä viimeistään...

    VastaaPoista

Kommentoimalla piristät päivääni, kiitos Sinulle!!