Siivouspäivä

Keväinen suursiivous jäi vaiheeseen, kun totesin juuri pestyjen ikkunoiden imaisevan siitepölypöllähdykset pintaansa entistä himokkaammin. Sisälläkin kaikki oli jo muutaman päivän jälkeen keltaisen hyhmän peitossa.

Miksi raataa turhan päiten?

Siirryin siis takaisin tavalliseen arkisiivoukseen. Tai siis Mies siirtyi, hän meillä imuroi. Inhoan sitä puuhaa, en tiedä MITÄÄN tylsempää! Sitäpaitsi pystyn ihan perustellusti ja hyvällä syyllä välttelemään tätä elämänilon himmentävää ikävää velvollisuutta!!

Kun selkä kipuili pahimmin, käväisin fysiatrinkin syynättävänä. Hän painotti erityisesti imuroinnin haitallisuutta, suositteli ehdottomasti puuhan delegoimista parempiselkäisille! Olen noudattanut neuvoa! Mies on noudattanut tehtävänantoa. Ideaalitilanne, etten sanoisi!!

Mutta, juu, Mies oli lauantain töissä ja totesin pikkuisen perusteellisemman viikkosiivouksen olevan ajankohtainen. Tartuin siis myös imuriin. Imuroin pihakiveykset ja etupihan asfalttia. Ja vähän sisälläkin.

Muuten siivous eteni tavalliseen tapaan: välillä unohduin lukemaan keräykseen aikomiani lehtiä, toisinaan taas juutuin pihaan nyppimään vaahterantaimia kukkapenkeistä pyykkiä ripustellessani, säännöllisesti pidin lakisääteistä taukoa sukkaa kutoen.

Iltahämärissä en viitsinyt enää kuvailla. Ehkä tänään... Sitä odotellessa muutama kuva Harrodsin kierrätykseen menneestä tarjouslehtisestä. Miksi emme tällaisia tuoneet tuliaisiksi edellisreissulta???

Kyllä se suursiivouskin taas etenee, kunhan innostun. Ja kun siitepölysumu hälvenee...