Koen koulukiusaamiseen puuttumisen, sen
ehkäisemisen, niin tärkeäksi asiaksi, että haluan laittaa tämän kirjan
eteenpäin! Haluan että mahdollisimman moni lukee tämän, että tämä saa
keskustelua aikaiseksi, että edes joku jossain herää ajattelemaan
voisiko jotenkin omalta osaltaan vaikuttaa...
Jo keskustelun avaaminen voi avata monen silmiä asialle, jolta on ehkä huomaamattaa sulkenut silmänsä.
Lukekaa, puhukaa, itkekää, mitä vain, kunhan ette kävele ohi ja sulje silmiä!
Jokaisen lähellä mitä todennäköisimmin on lapsi tai nuori, jota kiusataan, mutta joka kätkee sen parhaansa mukaan.
Yrittäkää huomata hänet!
Tämä
arvonta on nyt vain bloggareille, haluan että kirja jatkaa edelleen
matkaansa uudessa arvonnassa sen saaneen blogissa -vaikka sitten vähän
reissussa ajan myötä rähjääntyneenäkin.
Kertoa saa tästä arvonnasta omassa blogissaan, sillä mikään maininta ei mene hukkaan...
Tehdään maailmasta edes vähän parempi paikka.
Siihen tarvitaan meitä jokaista ☺
Otin kirjan käteen toissailtana, kyyneleet valuivat valtoimenaan kun luin sitä aamu-viiteen, viime yönä vähän vähemmän.
Omina kouluaikoinani sanaa ei edes tunnettu - koulukiusaaminen, mitä se nyt muka on? Koulukammosta kyllä puhuttiin: joka aamu tunsin kauhua kouluunlähtöä kohtaan, viimeistään rautatiesillan alla väänsi vatsaa ja teki mieli palata kotiin. Joskus palasinkin. Turhaan, tyrkättiin vain takaisin matkaan. Huomionarvoista olisi sekin, että myös opettajat voivat kiusata... Alakouluajoista ei ole jäänyt kovin hyviä muistoja.
Koskettava, puhutteleva, ajatuksia herättävä kirja! Suosittelen jokaiselle aikuiselle! Viikonlopun Hesarissa tekstit on kyseenalaistettu - se ei kuitenkaan muuta asian tärkeyttä!! Koululiusaaminen on ankaraa ja ahdistavaa todellisuutta, johon on puututtava!
Laitan kirjan edelleenkiertoon, valitsen vastaanottajan tähän tekstiin viikonloppuun mennessä kommentoiden blogistien joukosta. Kirja lähtee postiin heti maanantaina.
HERÄTKÄÄ, HUOMATKAA, KUUNNELKAA!
Hei olen koulukiusattu ja työpaikka kiusattu. Koulussa en osannut heti lukea siitä minua kiusattiin ja työpaikassa minua kolme ihmistä kiusasi jouduin sen takia eläkelle. Monet itku oon itkenyt ja elämällä ei ollut merkitystä enään ainakaan viimeisimmän jälkeen, mutta minun elämään tuli yksi ihminen joka nosti väsynee pään ylös monet kerrat. Tiedän tuntee se vieläkin ruumissa, kun muistelen noita aikoja en haluasi keneenkää kokea samaa, kuin minä olen kokenut elämän varrella. Kiusatuu eli minuun jäi pysyvät arvet eikä ne koskaan parane ei koskaan. Nukkekoti Jie
VastaaPoistaHei Taina! Kyllä, on niitäkin, jotka eivät koskaan kasva aikuisiksi vaan jatkavat samaa kiusaamiskierrettä koulunpihoilta työpaikan käytäville. Omasta mielestäni henkisesti jälkeenjääneitä ihmisiä, omassa elämässään täysiä nollia.
PoistaLaitathan kirjan uudelleen kiertoon sen luettuasi?
Jos voitan kirjan laitan ehdottaomasti kiertoon..
PoistaKoulukiusaaminen jättää ikuiset jäljet. Usein myös kiusaajaan. Tilanteisiin pitää aikuisten puuttua, ei lapset ja nuoret osaa niitä yksin selvittää. Kotipihalla mä oon varmaan melkoinen tyranni..
VastaaPoistaEsikoisella on koulussa hieman ylivilkkautta, joten kuuluu varmaan enemmän kiusaajiin kuin kiusattaviin. Äidin sydäntä raastaa jokaikinen aamu, miten poika siellä pärjää, eihän tänään nyt vain kiusaisi ketään...
Asiasta on keskusteltu, PALJON. Ketään ei kiusata ja piste.
Silmäni olen avannut, molemmin puolin. Mikään ei oikeita kiusaamiseen :(
Hei Anna! Tykkään tuosta "silmät avoinna" -asenteestasi!!!
PoistaKiusaaminen mahdollistuu juuri sillä, jos/kun lähtökohtaisesti ollaan asenteella "ei meidän kullannuput ainakaan" - koskee ihan mitä tahansa asiaa, ei ainoastaan koulukiusaamista. Se, ettei mitään kyseenalaisteta on ihan sama kuin lasta ei kuunnella.
Laitathan kirjan uudelleen kiertoon sen luettuasi?
Itselläni ei koulu-eikä muustakaan kiusaamisesta henkilökohtaista kokemusta ole,en ole joutunut kiusatuksi enkä myöskään ole kiusannut(jaa kukakohan tunnustaisi kiusanneensa)mutta tytön yksi parhaista kavereista on joutunut vaihtamaan kouluakin kiusaamisen takia,ei tullut oppimisesta mitään,ei tietenkään kun kaikki voimat meni kiusaamisen torjumiseen ja sietämiseen,opettajat kyllä tiesivät tilanteen mutta eivät sitä jostain syystä ottaneet tosissaan,mielipide tuntui olevan että tyttö reagoi viattomaan leikkiin liian voimakkaasti,jos nimittely,töniminen ja systemaattinen porukan ulkopuolelle jättäminen on viatonta leikkiä niin pistää miettimään mitä on varsinainen kiusaaminen..
VastaaPoistaKun omaa sydäntä puristaa pelkkä ajatuskin siitä miten pahalta kiusaamisen täytyy tuntua lapsesta(tai aikuisesta),niin mitä se tunne sitten onkaan sen kiusaamisen kohteeksi joutuneella,voi vain kuvitella vaikkei sitä mielellään kuvittelekaan...
Syyttelyhän ei tunnetusti mitään auta ja mielipiteitä on aina yhtä monta kuin on kannanottajiakin mutta jos pakko on jotain sormella osoittaa niin kyllä mun sormi kääntyy kohti meitä aikuisia,vaikea uskoa että kukaan syntyy kiusaajaksi,jotainhan me tehdään väärin jos me kasvatetaan lapsia joista tulee kiusaajia...
Olipa tuo Elisan tarina kuvitteellinen tai ei niin se ei todellakaan poista asian tärkeyttä,todella moni lapsi ja aikuinen toivoo varmasti tälläkin hetkellä että heidän kiusatuksi joutumisensa olisi pelkkää kuvitelmaa!!!
Mielelläni tuon kirjan lukisin ja pistäisin kiertoon!
Hei Kirsi! Totta puhut! Tuntuu, että Suomessa kukaan ei saa eikä uskalla erottua massasta, kukaan ei uskalla puuttua epäkohtiin (lukuunottamatta niitä muutamia "poliittisa kestovalittajia", jotka jo periaatteessa valittavat ihan joka asiasta).
PoistaEttei erotuttaisi, ollaan mieluummin hiljaa - niin koulussa kuin työpaikoillakin - ja siten hiljaa hyväksytään kiusaaminen. Jos opettajat ja esimiehet eivät uskalla asiaan puuttua, ovat väärässä roolissa, uskaltaisin jopa melkein sanoa epäpäteviksi.
Koulukiusaamiseen voidaan puuttua - ajoissa. Lapset voidaan yhtä lailla kasvattaa kiusaamattomuuteen ja vastuuttaa omalla kehitystasollaan ottamaan vastuuta itsestään ja kertomaan jos kaveria kiusataan. Siitä voidaan luoda menettelytapa kouluihin. Joissain kouluissa näin on tehtykin. Tämä vaatii aikuisilta rohkeutta. Tämä vaatii koulun, jossa rehtori myöntää, että koulun toleranssi ei ole nolla. Koulukiusaamista voi tapahtua ja kun se myönnetään siihen voidaan puuttua. On hankalaa puuttua asiaan, josta vaietaan tai hoetaan, että ei meidän koulussa... Muistan itse kouluajoiltani hyviä muistoja - etenkin ylä-asteelta. Aikuisten läsnäolo on välitunnteilla myös tärkeä asia ja se, että asioihin uskalletaan puuttua heti. Kun minä olin nuori, tällainen oli itsestäänselvyys - nykyjään se ei ole. Kaikenlaista puuttumista pelätään ihan liikaa. Ennen löytyi myös intohimoisia opettajia, heidän pitämänsä tunnit olivat kuin "teatteria" kuin näytös, jota luokka tuijotti suu auki. Joskus toivon, että tällaisia virtuooseja olisi nykypäivänäkin kouluissa ;) Ei siinä ehtyinyt hulinoita miettiä kun seurasi kiinnostavaa opettajaa ja siinä sivussa oppikin jotain :)
VastaaPoistaKiitos Meke, puhut niin asiaa!
PoistaPalautit samalla mieleeni mukavammat muistot yläasteajoilta! Luokkakaverit vaihtuivat ja koulunkäynti sai mukavampia vivahteita myös uusien opettajien kautta. Erityisellä lämmöllä muistelen Hörhöä, todella innostavaa biologian ja maantiedon opettajaamme. :o)
Lukioaikoina taas äidinkielenopettajamme sai vakavasti harkitsemaan suomenkielenopintoja...
Laittaisitko kirjan uudelleen kiertoon sen luettuasi?
No tottahan toki!
PoistaAivan loistavaa kierrättää tämä kirja aina edelleen lukukerran jälkeen. Asia on erittäin tärkeä ja siihen on puututtava heti eikä seuraavalla kerralla.
VastaaPoistaMissä kulkee kiusaamisen raja, sitä olen usein mittinyt. Se riippuu minusta ihmisestä itsestään. Jokainen asettaa itselleen reviirin, jolla toimitaan hänen omien ehtojensa mukaisesti. Kiusatuksi tuleen on uskallettava sanoa heti suoraan, mitä hänen reviirillään ei sallita. Kiusaajan on myös kunnioitettava tätä. Jos se sama teko toistuu tietoisesti uudestaan, silloin puhutaan jo kiusaamisesta.
Tähän rajojen selvittelyyn tarvitaan aikuisten tukea ja ohjausta lasten maailmassa, mutta myös tukea aikuiselta aikuisten maailmassa. Parasta ja terveintä se on antaa jokaisen aikuisen itsestään esimerkki ja toimintamalli, niin lapsille kuin aikuisillekin.
Mietin useaan otteeseen mitä tähän kirjoitan. Monesti, useaan otteeseen, poistin jo kirjoitukseni. Kirjoitin uudelleen ja poistin taas.
Nyt en enää poista, en edes tarkista kirotusvirheitäni.
Matonkude, kiitos että kirjoitit mitä kirjoitit!! Totta joka sana!!
PoistaLaittaisitko kirjan uudelleen kiertoon sen luettuasi?
Kirjan kierrättäminen on loistojuttu ja ilmanmuuta lupaan sen kierrättää luettuani!
PoistaKiitos osallistuneille!
VastaaPoistaKirja matkaa Matonkuteen luo ja jatkaa taas sieltä kulkuaan...