Miniloman kertausta

Juupa-juu, tiedän kyllä, päivästä toiseen jatkuvat matkastoorit ovat tooooooooosi tyyyylsiääääääää.

Hah, kerron silti! Miehen tarjoama nimpparikahviloma oli niiiiin kiva ja on niiiiin monta mukavaa juttua, jotka haluaisin vielä jakaa!! Koitan tiivistää...

Sunnuntai:

Marianne Laiti: Pari (2010)

Mies tuli töistä aamulla, nukkui puolillepäivin, koirat eläinhoitolaan juuri ennen hoitolan päiväunitauon alkua, Sisko kotiinsa, sitten päästiin varsinaisesti matkaan.

Karkkilassa kiintoisa "Elämä pronssiin" -näyttely. Hieno näyttely, sen jälkeen olen bongaillut patsaita ihan uusin silmin (tällä reissulla niitä oli erityisesti myös Mustiossa)!

Mainos Pellervo-lehdestä v. 1928.

 Samaisessa Ruukkimuseossa on myös Högforsin perusnäyttely, ihanan nostalginen!

Täytyy todeta, etteivät Miehen ja minun kiinnostuksen kohteet taaskaan kohdanneet. Minä ihailin vanhoja liesiä, kamiinoita, puutarhapenkkien jalkoja... Mies hihkui innosta löytäessään Saabin jarrulevyt ja kotimaisen moottorisahan. En kuvannut!

Kaffeet juotiin Inkoon Fagervikin ruukkimiljöössä, Prästgårds caféssa. Herrrrrkullista pinaattipiirakkaa!

Carl Billsten perusti rautaruukin vuonna 1646, idylli on säilynyt liki alkuperäisenä näihin päiviin asti. Kanki- ja nippuvasarapajoihin pääsi tutustumaan lähemmin.

Sen sijaan Fagervikin kartano upeine englantilais- ja ranskalaistyylisine puutarhoineen sekä kiinalaisine paviljonkeineen on yksityisomistuksessa ja siksi yleisötä suljettu. Myös pienet punaiset työväenasunnot ovat yhä asuttuja, mutta niitä pääsi ihailemaan raitilla astellen.

Raitin päässä, kalliolla, meren äärellä, puukirkon (vuodelta 1737) partaalla istui paikallinen jäätelöllä, liekö itse kartanonrouva vai joku työläiskorttelin nykyasukkaista. Hän neuvoi meille kivoja kävelyreittejä, joista alueen näkee kokonaisuutena, myös kartanoalueen.

Vielä ennen Hankoa poikkesimme Raaseporin linnanraunioille. Kyllä Suomessakin on osattu, vaikkei tämä ihan Gruyèren linnan veroinen ole. Seuraavan kerran kun liikuskelemme näillä nurkilla, tulemme tänne picnicille, ehdottomasti!

Yö Hangossa putkassa.

Maanantai:.

Russarön majakkaristeilyn jälkeen...

 ... Mies tarjosi päivällisen Itäsataman rantamakasiineissa, Ravintola Origossa. Tunnelmallinen ravintola, mutta fiilis lässähti ihan täysin, kun tarjoilija kiikutti nahkakantisten ruokalistojen sijaan tabletit scrollattaviksi. Valkoiset pöytäliinat, hämyisä tunnelma, sadoittain kynttilöitä - ja iPadit. Haloo??

Pöh! Otimme molemmat pelkän kalapöydän, iPadit jätimme rauhaan (mitä nyt vähän viinilistaa niistä kurkimme). Hyvää, mutta suolaista, niin kuin kalat aina. Mies sanoi päänsä ritisseen 2 päivää aterian jälkeen (verenpaine kohisi korvissa...). (Kuva: lomasuomi.fi)

Illalla villakävelyä ja terassioluet kalajanoon, yö putkassa.

Tiistai:

Ostoskatuilua, Mies kävi parturissa, itse istuin tunnin verran kirjastossa tutkimassa vanhoja karttoja...

Mummu (Äidin äiti) on joskus 1920-30 -luvuilla asunut Hangossa, Perämiehenkatu 69:ssä. Olin luvannut ottaa Äidille kuvan tällä hetkellä sillä paikalla sijaitsevasta talosta. Ongelmaksi muodostui, että nykykartoilla suurin kadunnumero oli 28. Koitin vanhoista kartoista selvittää, onko numerointi muuttunut vajaassa vuosisadassa. Eipä selvinnyt! Ei kun  paikan päälle tutkimusmatkalle..

Kadun loppupäästä löytyi tällaista idylliä. Hetken jo suunnittelin järkyttäväni Äitiä väittämällä, että tämä se on.

Hankoa pommitettiin sodan aikana raskaasti, kapean kadun rakennuskanta on pääsääntöisesti sodan jälkeiseltä ajalta. Kadunpohja kuitenkin jatkui pienessä metsikössä, jonka perällä oli agilityrata. Siellä se Mummun talo varmaan on ollut, jossain pujottelukeppien ja hyppyesteiden välimaastossa.

Keidas ja Kelluvat Puutarhat 30.9.2012 asti Kuparipajassa ja sen ympäristössä

Matka jatkui Fiskarsiin, jossa on kesäperinteidemme mukaisesti melkein pikkupakko poiketa! Olisimmeko kuitenkin käyneet liian monta kertaa?? Nyt ei oikein mikään sykähdyttänyt! Vai johtuiko se väkimäärästä? Yleensä käymme vasta loppukesästä, silloin rauhallinen tunnelma on lumonnut kerta toisensa jälkeen...

Yksi ei kuitenkaan (taaskaan) pettänyt: Cafe Antiquen sisustukseen, entisöintiin, antiikin keräilyynn, taiteeseen ja harrastekirjallisuuteen keskittynyt kirjakauppa kahvilan takahuoneissa! Tyhjin käsin ei nytkään tarvinnut lähteä! Minulle unenomaisia nukkeja (12,90) ja kiintoisia verhoideoita (9,90), Kummipojalle pienoisrautatiekirjallisuutta (11,90). Mies hipelöi pitkään jotain ketunmetsästysaiheista kirjaa, mutta hyllyyn se kuitenkin jäi.

Nukkuva fauni

Olemme yleensä lounastatneet Fiskarsin Ravintola Kuparipajassa, mutta nyt sekin oli tupaten täynnä ja lounaspöytä tosi rupsahtaneen näköinen!! Karautimme Mustion linnaan, mutta Linnankrouvissa lounasaika oli jo ohi - ja ihan periaatteesta en suostunut tarjoamaan (minun vuoroni!) á la carte -lounasta kun auton kylmälaukku oli täynnä retkievästä. 

Lentävä Merkurius

Nautimme siis hapankorppu-tuoresalaatti-raejuusto-tonnikala-juusto-nektariini-vichyvesi -picnicin Mustion linnanpuistossa, kun herraskaisempi väki nautiskeli päiväaperitiiviaan ennen Charolais-härän filettä, pont neuf perunaa ja aiolia -annokisaan.

Luulen kuulevani tästä ratkaisusta loppuikäni, sopivissa (kiusallisissa) yhteyksissä...

Illansuussa haimme koirat eläinhoitolasta, voi sitä jälleennäkemisen riemua!

Kotiin ja saunaan - taas muutamaa mukavaa muistoa rikkaampana.