Markkinatunnelmia ja pihapuuhia

Kyllä vaan, juustomyyjä oli mukana maalaismarkkinoilla! Melkein voisin vaihtaa vaikka taivasosuuteni muutamaan kutunjuustoköndäleeseen, niin hyvää se on!!

Muitakin herkkuja tarttui mukaaan: Nikkilän isännän luomutuotteita, uunikuumaa savustettua lohta, munintatuoreita viiriäisenmunia sekä juuri kerättyjä kesäkurpitsoita. Pyöreät ovat kuulemma maukkaampia kuin pitkulaiset, täytyy testata....

Veljentytöt myivät  kesäherkkuja: mansikoita, vadelmia, kirsikoita ja herneitä sekä uuden sadon hunajaa, edellisiltana purkitettua. Ja jokusen kassinkin, mutta niitä riittää vielä kääreeksi useampaankin lahjapakettiin...

Aamiaiseksi nautin paikan päällä, muurikkalettuja kaffin kera. Ompelusessioni jälkeen unet olivat jääneet muutamaan tuntiin, aamiainen oli toissijainen asia kotoa lähtiessä... Savukalahimossani jätin tällä kertaa soppatykkihernekeittolounaan (wau, mikä mainio sana!) väliin, vaikka huumaava tuoksu saikin veden herahtamaan kielelle.

Kylätoimikuntalaiset saivat käännellä lettuja rivakkaan tahtiin ja paistella munkkeja oikein urakalla, sillä...

... tapahtuman suosio yllätti järjestäjät täysin, portilla jaetut arpaliput loppuivat jo ennen puoltapäivää. Liekö kävijätavoite peräti tuplaantunut? Ilma suosi (+24*C), aurinko helotti pilvettömältä taivaalta (ylivalottaen kaikki kuvani, piru vie!).

Lippujen rajallisuus tietysti lisäsi omia mahdollisuuksia arpajaisissa! Valitettavasti en kuitenkaan voittanut rosvopaistia, en myöskään halkosäkkiä, kaurasäkkiä tai risteilylahjakorttiakaan - ja mitä kaikkea muuta palkintona olikaan, aina tasatunnein. ONNI OLI MYÖTÄ kuitenkin siinä, että EN voittanut lippuja kylän karaoketansseihin!! Karaoke ja tanssi ovat melkein kamalinta, mitä tiedän, yhdistettynä ne olisivat varmaan tainnuttava kokemus!

Hienot maalaismarkkinat, toivottavasti jaksavaisia talkoolaisia riittää jatkossakin taaten tapahtumalle (vuotuista?) jatkoa!! Vireä kylätoimikunta ja perinteinen yhteisöllisyys ovat ILOINEN asia!!

Kotona odottivat sirppi ja vasara. Öööö, ei kun puutarhalapio ja hakku!! Lopultakin on aikaa tehdä muitakin pihatöitä kuin vain tonkia orapihlaja-aidan alusia!

Liuskekivet saivat kyytiä...

.. kun keksin takan purkukiville uusiokäyttöä!!

Ei siinä mitään kaivinkoneita ja siirtolavoja tarvita kun inspiraatio iskee!! Mies käänsi pintakerroksen jyrsimellä ja kottikärräsi nurmikkopaakut lehtikasoja maisemoimaan. Pihamaa on 50 vuodessa niin painunut, että kovin syvältä maata ei onneksi tarvitse poistaa. Minä keskityin viirojen levittelyyn ja tiilien kanssa näpräämiseen Miehen kärrätessä kivituhkaa portilta.

Alkuperäinen ajatus oli alkuviikosta hakea Bauhaisista metrisiä graniittipötkylöitä rajaamaan kivituhka nurmikosta. Onneksi idea tiilien hyödyntämisestä iski tajuntaani kuin kuokka suohon ENNEN kauppareissua - yleensä käy juuri toisinpäin ja pihan tiilikasa olisi vain vaihtunut graniittipaasikasaan...

Mielestäni rustiikkiset tiilet sopivat täydellisesti tiilisen grillikatoksen pariksi, varsinkin kun niillä on oma taloon liittyvä "historiallinen" tarinansa.

Homma jatkuu, kun Miehen auringossa kärvähtänyt selkä taas sallii. Kuka sitä nyt aurinkovoiteita muistaisi kun on puhti päällä, vimma vaivana??

PS. Siitä portille läimäistystä kasasta on ollut ihan konkreettista harmia, mieliharmin lisäksi. Mies kärräsi loppuviikosta kivituhkaa etupihalle sen verran, että sai juuri ja juuri henkilöauton mentävän reiän, Velikin siitä peruutteli sisään pakettiautollaan. Vaan poislähtiessä paksu, pehmeä maa-aines ei pitänyt renkaiden alla ja auton kylki luisui päin postilootaa. Metallilaatikon terävä kulma raapi auton kyljen koko mitalta! Voisikohan maalaamon laskun lähettää sora-autoilijalle??