Keittiöhaaste

No niin, tänään on vuoro toisen saamani haasteen! Kiitos Kotipuron Riitta!!

Haasteeseen kuuluu kuvata omaa keittiötä ja jakaa haaste eteenpäin 5:lle blogille.

Edellisen kerran kyökin puolelle kurkattiin huhtikuussa (ikkunoista näkyy LUNTA!!!), joten muutama uusi kuva onkin  ihan paikallaan. Tosin ei keittiössä mitään mullistavia muutoksia ole tapahtunut - pienessä tilassa ei ole kovin montaa vaihtoehtoa tavaroiden pyörittelyyn. Mikä onkin ehkä ihan hyvä asia, löytää Mies kahvikuppinsa aamuisin tutulta paikalta...

Mutta juu, pyörähdetään ovelta katsoen vastapäivään, niin kokokin käy selville:

Siis tosi pieni! Mutta meille oikein sopiva, en kaipaa isompaa keittiötä (pieni on helppo pitää siistinä!!). Kahden hengen aamiaiset jä ateriatkin syö kummasti minipöydältä, ruokailuhuoneeseen katetaan isommalle porukalle tai jos halutaan keskenämme sapuskoida vähän juhlavammin. Ei siis kauhean usein...

Ai yksityiskohtia? Juu, mikäs siinä!

Astiakaapin oveen tuppaa jäämään mukavia tervehdyksiä näytille.

Kurkataanko astiakaapin sisällekin?

Kaappi hankittiin ihan vasiten Villeroy & Bochin Petite Fleur -astiastolle...

... koska se ei olisi muuallekaan mahtunut.

Ja sopiihan tänne vielä mukavasti vähän muutakin, gloögimukeista alkaen...

Kerään myös Villeroy & Bochin vanhan Botanica-sarjan purkkeja.

Vahingossa lipsahti saman sarjan kellojenkin puolelle...

Syynätäänkö myös työtasot? Ovesta oikealle:

Tykötarpeet Ikean kylpyhuonelokerikossa ja kapustat vanhassa maljakossa.

Kirpparikori soveltuu hedelmiä paremmin sipuleille - joita käytän tosi paljon!

Aamun tehopiste - kaikki tarpeellinen kalanmaksaöljykapseleista müsliin.

 Ja vastapäätä:

Eniten maailmassa vihaan käsitiskiä!!! Meillä ei käsitiskata kuin Miehen konjakkilasit ja hopeiset kaffeelusikat ja kakkulapiot. Niitä ei käytetä liian usein! Ja kun käytetään, odottavat tässä Miehen toimenpiteitä!

Riihimäen tölkkeihin kerätään sipulinkuoret kasvivärjäyksiä varten...

Ruokapöydän alla on...

... keittökirjoja, joista tosin käytän vain yhtä:
Helmi Koskimiehen ja Eva Somersalon Keittotaito -kirjaa vuodelta 1932.

Miehellä on lupa kilauttaa kelloa, jos eineen odotus käy liian pitkäksi.

Tavalliset pussiteet ovat jääneet vähemmälle huomiolle...

... kun olen viime aikoina keskittynyt enemmän Ellulandian teetarjontaan.

Tällaiselta meidän kyökki näyttää!
Tarjoaisin nyt ne teet, jos vaan voisin.

"Hei, HALOO!!! Mikäs unohtui???"

Ai  niin, koiraperspektiivi!!
Tässä aterioidaan kahdesti päivässä - kellontarkasti - koirat pitävät tarkan vaarin, että sapuska tarjotaan ajallaan.

Ja sitten haastetta eteenpäin...
Ensimmäinen on sellainen kyökki, jossa TIEDÄN olevan PALJON kivaa ja kaunista:
Terhin keittiö / Tulihan tehtyä

Sitten sellaisia, joista olen nähnyt vain vilauksia ja toivoisin näkeväni enemmän:
Nukkekoti Väinölän keittiö
Rouva Kivitikan keittiö
Ailan keittiö / Mäntylä
ja vielä blogiaan juuri "laajentaneelle" hyvä syy esittelykierrokseen... ;o)
Kisan keittiö / Punaisen talon elämää

Olkaa ystävälliset ja ottakaa haaste vastaan!

Yksi ylpeydenaiheistani: koiranruokasäkkikaappi.
Pienestä se on joskus onni kiinni! :o)

Keittiöremppa tehtiin vuosi taloon muuttamisen jälkeen ja se kestikin varmaan vuoden verran, ihan kaikki laitettiin uusiksi. Luin vanhoista blogeista keittiömerkintöjä, ja löysin alla olevan. Pistänpä uusintana, jos joku vaikka jaksaa sen kahlata läpi...

Haaveilin rustiikista tunnelmasta, pikkuruisesta maalaiskeittiöstä, missä chutney-kattila porisee liedellä, uunissa muhii peurapaisti, kaiken yllä väräjää tainnuttava valkosipulin tuoksu. Tuoreet juureskuutiot hunajahunnun alla ovat valmiit lykättäviksi uuniin, raikkaanrapean salaatin ainekset odottavat pilkkomista, kokki siemaisee tilkan sherryä chutneytä hämmentäessään… Parhaat posliinit, kristallit ja pöytähopeat on jo katettu pellavapöytäliinalle ruokalsalin puolelle. Vahva kahvi konjakin kera nautitan aterian päätteeksi olohuoneen puolella, takkatulen loisteessa.

Ja kaiken sen myös sain!! Ainakin melkein. Kristallit ovat vielä toistaiseksi takuuvarmaa Iittalaa ja pöytähopeat Arabian Careliaa, pöytäliinakin puuvillaa. Mutta vielä ehtii…

Keittiö on todellakin pikkuiruinen eikä kantavia kiviseiniä niin vain mennä kaatelemaan. En tosin halunnutkaan, tykkään siitä, että keittiö on oma erillinen yksikkönsä. Mutta kaiken haluamani keittiöön sain tarkalla suunnittelulla. Appiukko oli kyllä hermostua viikoittain vaihtuviin suunnitelmiin ja pakollisiin katkoihin, kun vaadin ajatteluaikaa. Itse olin hermostua jatkuvaan pölyyn ja sotkuun, Mies hermostui remontin kestoon ja vapaa-ajan vähyyteen.

Kaikkiaan remonttiin meni melkein vuoden päivät, mutta pelastuksemme oli täysin toimiva yläkerran keittiö (se mistä nyt tulee suihkuhuone ja ompeluhuone). Ajan tavan mukaan talo oli rakennettu 2-perheen taloksi aravarahoituksen saamiseksi, siksi siis tämä kannaltamme toimiva ratkaisu.

Mitä sitten teimme? 
1. Kaikki vanha purettiin (kaakeleitakin oli seinässä 3 kerrosta).
2. Sähköt, putket ja viemärit (keittiön osalta) uusittiin.
3. Vesipiste vaihtoi paikkaa toiselle puolelle keittiötä - tai oikeastaan sinne tehtiin toinen vesipiste, koska halusin niitä kaksin kappalein.
4. Asennettiin lattialämmitys ajastimen perään.
5. Laatoitettiin, paneloitiin, maalattiin, tapetoitiin, listoitettiin.
6. Kalusteet ja kodinkoneet uusittiin.
7. Myöhemmin vaihdettiin vielä ikkuna.

Olen edelleen oikein tyytyväinen tehtyyn remppaan! Vain kodinkoneet vaihtaisin laadukkaampiin, mitään muuta en muuttaisi!

Vielä ainakaan...