Lukijat

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Kissavahtina


Äiti ja Isä kutsuttiin häihin Pohjanmaalle, lupauduin kissavahdiksi.

Matkaa 24 km, lähdin mopolla. Täytyy sanoa, että MATKAMOPOILU on tosi tylsää!! Etten olisi nukahtanut tankoon, selkäjumppasin satulassa ja pyörittelin käsiäni aina kun ei ollut vastaantulevaa liikennettä. Takapeiliä en huomannut seurata ihan yhtä tarkkaavaisesti...

No, ilta meni ihan kivasti. Kissaa tosin ei näkynyt - mistä johtuen siitä ei ole nyt kuvaakaan. Iso keltainen kolli, vaikkei enää niin iso kuin taloon tullessaan!

Katti haettiin aikoinaan Kissojen katastrofiyhdistykseltä (edellinen omistaja menehtyi liikenneonnettomuudessa) - Mies tarvittiin kantoavuksi, naisvoimin kissankoppaa emme olisi jaksaneet autoon kantaa!! KKY vannotti pitämään kissan sisäkissana - näin tapahtuikin, kunnes kolli karkasi ekan kerran, sen jälkeen sitä ei pidellyt sisällä mikään. Hiekkalaatikkoa käytetään vain mielenosoituksiin. Hiirenmetsästyksen, lintubongauksen, oravajahdin ja kissatappeluiden seurauksena maatalaahaavan vatsakas köntys on nyt sutjakassa kunnossa. Ja omapäinen!

Aamulla annoin Äidille tilanneraportin (tekstarilla):
Kissa tuli sisään klo 22, söi, kiersi kämpän ja kiroili mennessään, istui hetken edessäni matolla ja messusi, meni nukkumaan. Menin sänkyyn klo 00, kissa siirtyi peiton päältä, mutta jäi viereen nukkumaan. Alkoi märistä klo 03, käveli ylitseni 03.30, karjui klo 04, istui pääni vieressä 04.30, päästin pihalle klo 05, kun istui asiallisesti lattialla sängyn vieressä ja pyysi ulos. Tuli äsken aamiaiselle, söi jälkiruuaksi leikkelemakkarat, avasi itse oven ja lähti lonkimaan kylälle päin. Hiekkalaatikossa jättimäinen sontakasa, seinässäkin roiskeita, varmaan yöllinen kosto...
Paluumatkan suunnittelin toisin, pidempi ajomatka mutta enemmän nähtävää (30 km). Veljentyttö Nuorempi mopoili alkumatkan seuranani, poikkesimme maalaiskirppikselle. Mitään ei tarttunut mukaan, vaikka yhtä pöytävalaisinta vähän katselinkin "sillä silmällä". Lopulta totesin, että saadakseni sen mukaan, varjostin pitäisi teipata kypärään kiinni. Nuorempi ei kannustanut, niin että jäi sitten ostamatta. Täydennyimme kuitenkin munkilla ja luomukahvilla.

Äiti kysyi, ehtisinkö tehdä hääkortin, kotikutoinen olisi mukavampi antaa. Väkästin muutaman, joista valita. Toivottavasti on lisääkin hääkutsuja vielä tulossa, nyt olisi kortteja jemmassa. :o)

Oma suosikkini.

PS. Nyt alkoi Muuttokuu!!

17 kommenttia:

  1. Haha, juku mikä tilanneraportti. :D

    VastaaPoista
  2. Mä näen sieluni silmillä mopoilevan lampunvarjostinkypärällisen naisen!! *tirsk* Kauniita kortteja ja mainio kisuraportti :)

    VastaaPoista
  3. Hah, hyvä tilanneraportti ja kissa kuulostaa olevan omapäinen, niin kun kirjoitit.
    No olisi sekin ollut näky lampunvarjostin kypärän päällä, olisi pian päässyt paikallislehtiin, heh!
    Kauniita kortteja.

    VastaaPoista
  4. Oma suosikkini korteista on oikealla alhaalla, tosi kaunis!
    Miten se meneekin niin, että kun on mopolla liikkeellä niin löytää kaikkea isoa kivaa. Kerran toin mopolla aurinkovarjon :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, se se on ollut näky!! Käytänkin jatkossa referenssinä, kun Mies ihmettelee kuormiani... ;o)

      Poista
  5. Noin rattoisia ne on yöt kissojen kanssa =) Ajatteleppas, meillä sama x 5, ei tule aika pitkäksi, vaikka ei unta saiskaan =)
    Olisimpa halunnut olla pusikossa nauramassa, kun olisit päästellyt mopolla ohi lampunvarjostin päässä =)

    VastaaPoista
  6. ihan mahtav tuo viesti minkä oot lähettäny. mie oisin otettu jos joku meidän elukoista tuolleen raportoisi :D

    VastaaPoista
  7. Kirjoituksiasi on aina yhtä kiva lukea, tällä kertaa koko perheen voimin :)
    Kauniita kortteja olet tehnyt.

    VastaaPoista
  8. Noista korteista kun pitäisi valita....hmm-hmmm, vaikeaa! Kaikki ovat niin kauniita.

    VastaaPoista
  9. Hihi, sun äitis kissa tietää sut koiraihmiseksi - ei se miuten noin kiroilis! Eihän...?
    Mopoiles nyt takaisin ja hae se lamppu....voisit päästä kympin kevennykseksi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli kyllä sellainen fiilis, että juuri siitä katti kiroili: "Jaaha, mitäs se sinä täällä tähän aikaan teet? Ja missäs on talonväki?? Onkos ne rumat rakit mukana kanssa, mihin olet ne piilottanut? Voisit lähteä kotios, mun oma väki tulee ihan kohta varmaan..." ;o)

      Poista
  10. Minäkin olen toisinaan kissanvahtina,tyttären Mölli-kollilla. Se on muuten suloinen,mutta mouruaa tosi pahalla äänellä.
    Ihastuutavia kortteja olet tehnyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan kamala ääni on tälläkin - jos olisi ihmisrotua, sanoisin wiskibassoksi...

      Poista
  11. Kiitos Eena, Pohdiskelija, Tilkkureppu, Rva Kivitikka, Sude, Mehtäemäntä, Johanna, Irma, Irmastiina, Pepi, terhi ja Intsu! :o)

    VastaaPoista

Kommentoimalla piristät päivääni, kiitos Sinulle!!