Lukijat

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Pakollinen paskartelu

Jos olisin arvannut, en olisi kirjoittanut. Ollenkaan. Ikinä. Mitään!

* Huoh! *

Mies luki eilisen postauksen ja muisti oman lapsuusaikaisen askartelunsa, järkyttävän pahvimarionetin, jonka olin onnistuneesti piilottanut kirjahyllyyn, kirjojen taakse.

Mies on tarha-aikaisesta tekeleestään ylpeä, sitä ei MISSÄÄN NIMESSÄ saa hävittää! Joudun taas pitämään sitä esillä. Toivottavsti jo viikossa unohtaa ja voin uudestaan kätkeä...

Ja takuulla kohta vaatii vielä tekijänoikeuspalkkioitakin, vedoten tekijän lakisääteiseen oikeuteen taiteelliseen teokseensa, yksinomaiseen oikeuteen määrätä teoksesta saatettuani sen yleisön tietoisuuteen.

* Huoh! *

9 kommenttia:

  1. Minusta tuo on ihanan liikuttava...

    VastaaPoista
  2. tuo on niin ihana.. toinen haluaa olla myöskin lahjakas kun on niin lahjakas ja käsillä tekevä vaimo. minä kehystäisin tuon ja laittaisin sillä lailla seinälle :D

    VastaaPoista
  3. Tuo on oikeasti hieno ja ihanaa, että meihesi osaa olla itse tekeleestään ylpeä! Paraatipaikalle!

    VastaaPoista
  4. Voi miten ihana, pieni poika aikoinaan.. varmasti innoissaan tehnyt:-)

    VastaaPoista
  5. Oi, kiitos viihteellisistä / virikkeellisistä paskartelu -jutuista ;O) tänä viikonloppuna. Olen nauranut ja nauttinut! Mitä piileviä kykyjä miehestäsi löytyykään... olette yhdessä taitava pari!

    VastaaPoista
  6. Komppaan sinua niiiiin, minäkin olen askarteluja kammoksuva tyyppi, vaikka onhan ne koulusta kotiin raijatut askartelut hellyttävä, mutta en kuulu niihin äiteihin jotka säilövät joka ikisen askartelun jonka muksut kotiin tuovat...

    VastaaPoista
  7. Mie olen joitain likkojen tekemiä askarteluja säilönyt... yhden laivan, jonka nuorempi tyttö veisteli puusta, huovutetun seinävaatteen...ja jotain muuta.
    Onneksi askartelu voi olla paljon muutakin kuin edellisessä postauksessa mainitsemasi jutut. Nämä askartelut, mitä mie nykyään harrastan, vievät kyllä täysin mennessään.
    Vaikka voihan se olla, ettei jotkut tykkää niistäkään. Omatekoisista korteista, kirjoista, art journaleista sun muista, mutta kivaa se on :)

    VastaaPoista
  8. Suurin osa lapsista tykkää askarteluista. Se on se tekemisen ilo, ei niinkään lopputulos, mikä viehättää. Tosin minun tulee hyvin vähän tehtyä askartelulehtien valmiita malleja, yritän kehitellä askarteluiksi jotain, mistä lapsille olisi iloa muutenkin.
    Minusta on ihanaa, että miehesi haluaa säilyttää sätkyukon:)

    VastaaPoista
  9. Kiitos Auli, Mehtäemäntä, Rva Kivitikka, A&E, Satu, Katjuksa, Sirutuuli ja Tarutikki! :o)
    Kehystää? KEHYSTÄÄ?? Mjaa, täytyy harkita... ;o)
    *
    On myös mukavia askartelukokemuksia, tosin vasta ihan viime vuosilta: korttiaskartelut ja pääsiäisvirpomisvarpujen koristelu Veljentyttöjen kanssa, Opiston skräppäys- ja korttikurssit. Muiden tekemiä helmiaskarteluja ihailen suunnattomasti, vaikka minun juttuni helmeily ei olekaan (olen kokeillut). Siis pienimuotoinen, sorminäppäryyttä vaativa/kehittävä askartelu on hauskaa ja kaunista - kammoni kohdistuu yksinomaan rumiin materiaaleihin, joista ei saa aikaiseksi kuin vielä rumempia askarteluja. :o)

    VastaaPoista

Kommentoimalla piristät päivääni, kiitos Sinulle!!