Lukijat

tiistai 21. elokuuta 2012

Pihakirppislöytöjä

Lupasin palata avoimien puutarhaporttien pihakirppiksen löytöihini. Sisko löysi luettavaa, 3 romaania, mutta ne jätän tämän postauksen ulkpuolelle.

Tässä ovat omat oivalliset löytöni!

Koirat eivät oikein tienneet miten suhtautua pyyhältäessän kettupuuhka olkapäällä kotiin! Molemmat katselivat vähän epäluuloisina - taisivat ajatella, mahtaako heistä tulla yhtä littanoita, jos tulee isompia käytöshäiriöitä? Koirarouva sai hepulin, juoksi minuuttikaupalla kahdeksikkoa pihalla, Vanhapiika ei uskaltanut tulla ketun ohi pihalle lainkaan.

Rauhallisen nuuhkuttelutuokion jälkeen Koirarouva tykästyi puuhkaan! Nukkui vierellä, herättyään kiemurteli sen asianmukaisesti kaulalleen!

Tyynyliinan ostin Miestä lepytelläkseni, olinhan julkisesti arvostellut hänen marionettiaan...

Koirarouva omi myös sen!!

Ajattelin tehdä tyynyliinalle kavereita Maarianhaminasta toissakesänä löytyneistä pyyhkeistä, mutta ompelukone ei ollut sillä tuulella... Vain yhden sain vaivoin valmiiksi - toivottavasti inspiraatio iskee vielä tänään uudelleen!

 
Ai mitäkö meinaan puuhkalla tehdä?? Torkkupeiton reunaan kiinnitettynä se olisi vallan ihana, mutta saattaa olla vähän hankala käytössä?

Eiköhän repolainen vielä paikkansa löydä, tiedä vaikka ottaisin sen jokapäiväiseen käyttööni. Ihastuin ikihyviksi, sopisiko tyylittömään tyyliini?? ;o)

12 kommenttia:

  1. Aikoinaan lukiossamme usealla tytöllä oli talvivarusteenaan kettupuuhka, niin myös minulla. Sen yksilön lapseni käytti leikeissään loppuun, mutta olen hankkinut pari uutta tilalle. Harvoin kyllä käytän. Sopivat myös pitkän iltapuvun kanssa juhliin tai naamiaisiin :-)

    Sääli, että nykyään turkisten käyttö on vähentynyt 'kettutyttöjen' myötä.

    VastaaPoista
  2. Kyllä tuolla tyyny-teksti-kehulla luulisi jo miehen leppyvän ;-D. Kaunis oli myöskin tuo sinun tekemäsi tyynynpäällinen.
    Koirat ovat hauskasti omineet ketun, ethän voi sitä niiltä enää pois ottaa?
    Tai niin kuin sanoit, verkkarit ja kettu kaulassa, vähän glamouria elämään ;-D. Voinet sitten taas kertoilla miehesi kommentit ;-D

    VastaaPoista
  3. Tyyny on kyllä hyvä, mihelle egon vahvistusta (ehkä joskus on tarvetta), sen olisin itsekin ostanut:)

    VastaaPoista
  4. miehelle sanasta jäi e pois

    VastaaPoista
  5. Hienoja tyynyjä! Et sä puuhkaa saa omaan käyttöösi,kun koiruuset sen jo ovat omineet itselleen:)

    VastaaPoista
  6. Ihana tuo tyyynyliina! Olis hauska lahjus omallekin miehelle :O)

    VastaaPoista
  7. Tyyny on aivan ihana. Mutta tuo kettu, hihi. Tuli mieleen oma ostokseni. Ostin samanlaisen Istanbulista aikoinaan ja pakkasin tietenkin matkalaukkuun toisten tavaroiden kanssa. Kotona huomasin että kaikki vaatteeni oikein kuhisivat kirppuja. Onneksi oli talvipakkaset, että sain levitellä tavarani pariksi viikoksi ulos kirpuntappoa varten. Kettu-parka lensi kyllä roskiin :) Juu, en minä yritä pelotella :) Kannattaa varmaan kumminkin ensin vähän tutkia ennenkuin kaulaasi kiedot =)

    VastaaPoista
  8. Hieno puuhka! Itse käyttäisin sitä talvella kaulassa jonkun sopivanvärisen takin kanssa, ei mustan. Lämmittäisi ihanasti ja antaisi ylellisen tatsin oloon.

    VastaaPoista
  9. Kiitos Onnenpähkinäinen, Rva kivitikka, Irma, Intsu, KahviKaneli, Sude, Kisa ja Katriina! :o)
    Mies varoitteli myös elikoista, samoin arsenikista, elohopeasta ja muista kovista aineista, joita viimeistelyssä mahdollisesti aikoinaan käytetty... En usko! :o)
    PS. Ei muuten iskenyt ompeluinspis illalla...

    VastaaPoista
  10. Tässä muutama päivä sitten koirat bongasi aamulenkillä ketun. Kettu loikki parinkymmenen metrin päästä pyörätien poikki ja isompi ihme olisi ollut jos koirat ei sitä olisi huomanneet. Oli siinä koirissa pitelemistä vaikka niin pieniltä ja rimppakinttuisilta näyttävätkin.

    Meillä oli koirilla jonkun aikaa leluna turkissuikale. Se tosin kynittiin nopeammin kuin mitä pehmopupulta lähtee silmät ja aivot. :)

    VastaaPoista
  11. Kiitos Sanna! :o)
    Meilläkin on aiempina kesinä liikuskellut city-kettu lähistöllä, mutta (onneksi?) ei olla koirien kanssa törmätty...
    Koiraroiva hoivaa lelujaan, kirputtaa ja nuuskuttelee. Vanhapiika vieroksuu ketunraatoa, mutta jonain päivänä saattaaa vielä höyhentää sen. Siivousrupeamaa odotellessa siis... ;o)

    VastaaPoista

Kommentoimalla piristät päivääni, kiitos Sinulle!!