Halusin orrellisen tetratipuja! Kot-kot!!
Ajatus oli tehdä vähän jalosukuisempia kotkoja, tarveaineiksi huonekalukankaita ja kultaisia hilputtimia. Pöh, säälittävä yritys (niin säälittävä, että kuvakin piti pienentää)! Mies pyöritteli hetken hyppysissään, sanoi persoonalliseksi neulatyynyksi. No, sellaiseksi tämä varmaan vielä päivitetään...
Totesin tavalliset tilkkukankaat helpommin työstettäviksi, huopaheltat aidomman näköisiksi... Sen verran piti hienostella, että hänta tuli huonekalukankaasta kuitenkin. Hmmm, häntä? Peräsin? Saparo? Hännys? No, perskeles, nuo takahaituvat kumminkin, siis hahtuvat. Höyhenet? Sulat!!
Kun parvi oli valmis, totesin tarvitsevani vapaille kotkoille rairuohoalustan. Siemennykseni olivat niin pienimuotoisia, että EU-direktiivit eivät olisi täyttyneet (kotkoja enintään 7 tai 9 neliömetrillä), joten niille piti tehdä oma viheriö!
Kankaat mitä sattui laatikosta löytymään. Mies luuli leikkimökin matoiksi. Jaaha. Arvelin kommentin selittyvän taustakankaan Muumi-kuosilla, mutta sanoi tarkoittaneensa nalleja...
Jotta kotkojen elämä olisi virikkeellistä, on hyvä päästä lentää lätkyttämään sohvapöydän ja ruokapöydän väliä!
Sohvapöydän liinan koko 42 * 127 cm.
... ja ruokapöydällä 42 * 178 cm. Molemmissa reunat vähän aaltoilevat, mikä johtuu varsin paksusta vanusta kankaiden välissä. Uskon toppingin vähän litistyvän ja vinokaitaleen kutistuvan ekassa pesussa, mikä oikaiseen reunan. Toivottavasti!
Jos vielä muutaman hautoisi lisää...?
PS. Irenen käsityö- ja askarteluideat -blogista löytyy niin selkeä ohje kotkojen tekoon, että ei voi epäonnistua! Kiitos Irene!
Komea viheriö! Kyllä kelpaa kanojen kotkotella.
VastaaPoistaHauskoja tipuja ja hieno alusta :)
VastaaPoistaKivat kot-kot.
VastaaPoistaNuo viheriöt on tosi makeet.
Voi ihanuuksia! Tosin minäkin olen tuon mallisia kotkoja tehnyt viime vuonna huovuttamalla. Mutta nuo liinat,ei voisi kotkoille enää ihastuttavampia alustoja olla. Oih,oih,kunpa minäkin toimertuisin ompelemaan. Tosin mulla on kauhee kone ja se niitä ompeluksia estääkin. Pian ,pian minä haen uuden koneen. En tarvi siihen kuin perusompeleet,jousteet jne. Napinläpitekniikka pitää olla myös hyvä. Isäntä on vastustellut,en muka niin tarvi. No,minä pidän hänelle muutamat lettukestit,niin saan vaikka kuun taivaalta:D
VastaaPoistaSuperhauskat kotkot!
VastaaPoistaJos olis tarvikkeet valmiina niin ilahduttaisin kyllä rinsessoja tuommoisilla, parvi olis varmasti rakastettu!
Oli ihan pakko tehdä kanssa omat 'tiputtimet', niin oli kiva ja nätti! Liina-asiaan ei mun rohkeus vielä riittäny...ehkäpä myöhemmin, kunhan ensin vähän opettelen.
VastaaPoistaOnpas pääsiäisen oloista:) Näyttää tosi kivalta. Juuri noita tipuja olen halunnut tehdä mutta ohjetta en ole mistään löytänyt ja ajattelinkin kysyä sitä sinulta. Lukiessani kirjoituksesi loppuun huomasin että pyyntöä ei tarvitsekaan tehdä:) Kiitos linkistä. Meillä kyllä taitavat nuo tipuset olla esillä vasta ensi vuonna, tähän pääsiäiseen ei enää ehdi koska muut kiireet vievät ajan ompelusta:(
VastaaPoistaOvatpas veikeitä:) Ja mies on kanssa aika veikeä.. ;D
VastaaPoistaHi Paula,
VastaaPoistaWhat darling little chickens, so cute.
Many thanks for visiting me and was great to discover and meet you.
Happy Easter
Hugs
Carolyn
Kiitos TeSa, Huopatossunen, Tellupa, Intsu, Pepi, Katjainkeri, Irma ja Hymyilevä tyttönen! :o)
VastaaPoistaThank you Carolyn!:o)
Nauratti tuo Intsun lettukestitemppu, pitääkin ottaa sama kikka käyttöön!! :oD
Suloiset tiput ja kyllä niiden kelpaa köllötellä värikkäällä alustalla.
VastaaPoistaMinäkin tein tuollaisia muutama vuosi sitten ja ne olivat kirjastolla näyttelyssä.Joku oli repinyt niiltä silmät irti. Eipä ole tullut uusia laitetuksi.
Kiitos Täti Sininen! :o)
VastaaPoistaEikös niistä sokeista kanoista ollut joku sanontakin??
En tajua nykyistä tuhoamisvimmaa, kaikki pitää rikkoa. Tuottaako se jollekulle hyvää mieltä? Joku näkee vaivan ilostuttaa muita, monia muita - ja yksi idiootti riittää viemään sen ilon, tekijältä ja kaikilta muilta.