Pääsiäishuutokaupassa

Toisena pääsiäispäivänä kävimme perinteikkäässä pääsiäishuutokaupassa Lempäälän Manttaalitalolla. Tarkoitus oli hankkia (eteiseen) yksi yksittäinen rokokoo- tai empiretuoli, sellainen jossa istuin on pehmustettu. Tarkoitus oli ostaa pöytävalaisin tai pari, jos olisi mielenkiintoisia yksilöitä tarjolla.

Ei ollut. Kumpaisiakaan.

Melkein huusin pronssisen whippet-patsaan - tai huusinkin, mutta meklari ei kuullut korotustani vaan nuiji kaupan kiinni alemmalla hinnalla. Melkein huusin kaappikellon ja leijonanpäätuolin, mutta niissä hinnat nousivat turhan korkeiksi.

Mies melkein huusi intarsiakuvioidun mahalipaston ja intarsiakuvioidun baarikaapin. Onneksi vaiin melkein, ne olivat KAMALIA! Jollakulla muulla oli ONNEKSENI yhtä huono maku, mutta paksumpi lompakko kuin Miehellä!

Ei sieltä silti tyhjin käsin lähdetty!

Huusin kammottavan kokoisen peilipintaisen pronssitarjottimen, sohvapöydälle suunnittelin. Vähän on vaan iso siihen, halkaisija liki puoli metriä!

Huusin aika kammottavan kristallisen venekulhon. Olen heikkona Ranskanlilja-kuvioon, tosin huutaessani en sitä edes huomannut. Oivallinen vesikuppi koirille.

Mies huusi kammottavat konjakkilasit arkikäyttöön. Pyhäkäyttökonjakkilasit ovat kristallia, taannoinen huutokauppalöytö myöskin. Mies on yhden rikkonut käsitiskissään, koittaa varjella loppuja - siksi siis tämä arkisempi versio.

Jos olisi tilaa (ja vähän enemmän rahaakin), huutokaupoista tekisi kyllä mainioita löytöjä! Oikeasti vanha tavara jäi huutohinnoiltaan pöyristyttävän edulliseksi, vastaavasti halpahintaisesta uustuotantokrääsästä tehtiin käsittämättömän korkeita tarjouksia.

Kivaa oli, kyllä huutokauppa viihdearvoltaan aina telkkariohjelmat voittaa!!