Ruokailuhuoneen kevätilme

Niinhän siinä kävi, että talvilomaviikollani ehdin suursiivota vain eteisen ja keittiön - hidas vai tehoton vai muuten vaan huithapeli?? No, viikonloppuna meni ruokailuhuone uuteen uskoon, joten kyllä siivousprojektikin etenee...

Ajatuksen antoi uusi, upea valaisimeni! Olin suunnitellut sitä makuuhuoneeseen, mutta eihän siellä käydä kuin nukuumassa - ja tahdon KAIKKIEN näkevän aikaansaannokseni, sen verran ylpeä siitä olen! :o)

Ongelmaksi muodostui, ettei valaisimelle oikein ollut paikkaa, jossa se olisi edukseen. Viimein muistin Appiukon antaman pesukomuutin, sehän on ollut jo pitkään lähdössä kunnostettavaksi. En ikinä saanut oppilaitoksesta vastausta, minne ja koska kaapin voisin toimittaa, joten se on tarkoitus viedä kunnostettavaksi työttömien työllistämispajaan. Vain väri on ollut hakusessa, pitkään...

Vaan nyt sen siis raahasin sisälle, possu lähti evakkoon työhuoneeseen. Samalla löysi koirien juoma-astiakin paikkansa, kipoksi kivi- ja marmorimunille.

Ja siitä se ajatus sitten lähti... Koska varjostimen kangasta oli vielä jonkinmoinen pätkä, tein ikkunaan kapean kapan ja komuutin päälle pikkuliinan. Ja koska Karnaluksin helminauhaakin oli pieni pätkä, piti sekin hyödyntää pikkuliinan kulmissa ja kapan vekkien somisteena. Liinaa ei voi ikinäkoskaanmilloinkaan pestä, mutta kapan pompulaniput on kiinnitetty kaksipuolisella tarranauhalla. Niin se ajatus jalostuu tekemisen myötä...

Äidin Ystävättären Tyttären tekemään tiffanylasiseen lyhtyyn lisäsin myös hilputtimia. Alkaakohan näitä olla jo liikaakin?

No, kattokruunun tekokristallit sentään poistin! Barokkikruunu on ihkaensimmäinen huuto.net -huutoni - ja todennäköisesti myös kaikkien aikojen paras, jugend-lipaston lisäksi. Molemmat myytiin remontin alta murto-osalla oikeasta arvostaan. Matkat Poriin ja Haagaan olivat vaivan arvoisia! :o)

Talon rakennuttajat olivat innokkaita pilkkijöitä. Liekö ruokailuhuoneen ikkunaseinällä, nimenomaan ikkunan vasemmalla puolella, pidetty pilkkipalkinnot esillä? Seinä on nimittäin aivan täynnä naulanreikiä!! Verho on siis PAKOLLINEN ainakin pintaremonttiin asti.

Kätköistäni löytyi 3,5 metrin pala tanakkaa Sandersonin Moonflower -kangasta, Eurokankaan kilolaarista mukaan tarttunutta. Alunperin siitä piti tulla grillikatoksen patjanpäälliset, mutta silloiseen mielentilaani kangas alkoi tuntua liian hempeältä ja päädyinkin tuolloin patjaraitaan. Mutta ei tämäkään siis hukkaostos ollut, lopulta.

Kun verho oli ripustettu, alkoi asetelma näyttää muotopuolelta, jotain vielä tarvitaan tasapainottajaksi!! Muistui mieleen kaapin kätköissä lojuva espoolaisen Maritta Laitisen Tunsitko siipien kosketuksen (tplá 1/1, valotus + chine collé, 2006). Lopultakin se löysi paikkansa!!

Muut ruokailuhuoneen teokset ovat Tuula Lehtisen fotoetsausakvatintat (2004) Beauty Box -sarjasta (kuvassa) ja jugend-lipaston molemmin puolin Navitrollan Ka sina, tigu (1996) ja Seenevihm (1996). Navitollat pitäisi kehystyttää uudestaan, kyllästynyt tummaan passepartout-pahviin.

Kun apteekkipullot siirtyivät jugend-lipaston päälle, päätyi samovaari pöydän päähän. Samovaarin olen saanut lahjaksi n. 25 vuotta sitten, se lienee pisimpään mukanani kulkenut sisustusesine. Ja yhä vaan tykkään siitä!!

Lipastolle jäivät (eivätkä siitä koskaan minnekään siirrykään!) Villeroy & Bochin Botanica-sarjan makeisrasiat. En ole enää pitkään aikaan bongaillut näitä huuto.netistä - pitäisi miettiä uusi säilytyspaikka, koska enempää niitä ei lipaston päälle mahdu. Jokin sentään touhujani rajoittaa!! :o)

Ruokailuhuoneen matto on - kuten eteisenkin matto - Miehen Isotätinsä kaatopaikkakuormasta pelastama. Koko on muhkea 2,4 * 3 metriä. Koska ikinä ei olisi varaa yhtä isoon uuteen, olen suunnitellut sen uudelleenkanttauttamista, reuna kun on alkanut kääntyä rullalle kulkuväylällä vaatehuoneeseen.

Juu, tällainen kasvojenkohtus. Vähään aikaan täällä ei sitten syödäkään, ettei heti sotketa paikkoja!! Ja maalikartat pitää kaivaa uudestaan esiin ja miettiä pesukomuutille passeli väri. Ruokailuhuoneeseen se nyt jää!!

PS. Lisäsin vielä Pepin pyynnöstä kuvan jugend-kaapista. Tykkään tästä I-H-A-N hirmuisesti!! Pikkuisen se vaan alkaa käydä pieneksi lasistoillemme - Miehen huutokauppalöytölasien sisääntunkeminen meinasi käydä ihan voimille...

PPS. Vasta kuvatessa huomasin, että olen jälleen onnistunut toheltamaan!! Kappa on tehty kahdesta kangaspalasta, ovat SEKÄ väärinpäin ETTÄ nurinperin toisiinsa nähden!! Miten onnistuinkin??? En kuitenkaan ala korjata!! Jos kesällä pintaremontoimme olohuoneen ja ruokailutilan, saa kammottava verholauta huutia ja verhot uusitaan silloin kuitenkin.

Kärsin siihen asti!!