1. adventtina

Tämän joulun adventtikynttelikkö.

Iittalan Arkipelago-kynttilänjalat hukkuvat lasipallojen joukkoon.

Pallot ovat niin isot ja painavat, 

etten ole koskaan uskaltanut roikottaa niitä missään.

Keksinpä käyttöä viimeinkin!

Muistaakseeni Tallinnasta, jo vuosia sitten hankitut.

Eikä ole ikkunalla tämä adventtikynttelikkö, ei.

Mikä on tietty harmi, mutta jos tämä olisi kyökin akkunalla

(kuten perinteisesti adventtikynttilät AINA ovat olleet)

emme mahtuisi minipöydällemme aterioimaan.

Ja ikkunalautojahan tässä huushollissa ei ole,

että pääsisi mitään muitakaan kynttelikköjä virittelemään.

Kelvoton Mies on kieltäytynyt sellaisia laittamasta

yksinomaan joulukynttelikköjen vuoksi.

Viherkasveilla olisi ihan turha perustellakaan,

Mies tietää kuivahtaneen näivettyneen peukaloni.

Tönöttää siis olohuone-ruokailuhuoneen pöydällä.

Salissa, kuten Pupunen sanoo.

Koira nauttii takkatulen lämmöstä.

Pesin eilen ikkunat, että saan tähdet ripustettua.

Samalla tuli otettua muutamat muutkin jouluiset jo esiin.

Tästä se alkaa, joulun rakentaminen...

Kuvat ovat surkeita, kamera on EDELLEEN kateissa.

Menetetty peli, en keksi enää mitään paikkaa, mihin olisin sen voinut unohtaa.

Pitää vissiin hankkia uusi, millään en vaan raaskisi.

Enkä luota Joulupukkiinkaan tässä asiassa...

Kaunista, ihanaa, rauhallista, stressitöntä,

tervettä

joulun taikaa kaikille!

.

Hello Halloween!

Halloween. 

Käytiin haudoilla.

Lyhtyjä läheisille.

 Mies ja Pupunen virittivät kausivaloja.

Hautuumaareissulle sukat,

Pupuselle,

koko 36/37.

Seiskaveikkaa 98 g.

Halloweenin kunniaksi ostin lähikaupan rumimmat ja pahimmanmakuiset karkit.

Vaihtotaloutta

Työpaikan lounaspalaveri pidettiin grillikatoksessa. Aperitiiviksi tarjottiin tämän joulukauden ekat glögit pipareiden ja homejuustojen kera. Salaatin pyöräytin, jokainen toi omat grillintäytteet - olisikin ollut aika työlästä keksiä vegaaninen-gluteeniton-laktoositon-hiilihydraatiton grilliruoka, joka olisi kelvannut kaikille...

Iltapäiväsumpit tarjosin ihan pirtin puolella. Hätäpäissäni olin luvannut tarjota kaffeen kanssa kakkua. Mitähän järkeä, kun en edes osaa leipoa, en ainakaan täytekakkuja!?

Kuva: Jenni_O

Apuun saatiin Veljenvaimonsiskontytär. Tilasin syksyisen kakun, jossa kaloreiden kanssa ei tarvitse nuukailla (laktoositon-gluteeniton).

Kuva: Jenni_O

Aika komea! Ja maukas!! Resepti oli yhdistetty kolmesta erillisestä ohjeesta, kindersuklaakakkua, granaattiomenahyytelökakkua ja kinuskia. Puolukanvarvut lähituotantoa, lasten metsästämät. Nam!

Kiitos mestarileipurille!!

Vastineeksi toivottiin villasukkia, värikkäitä. Seiskaveikan raitalankakeränloppuja oli kertynyt melkoinen määrä, niistä syntyi kohtuullisen värikkäät sukat ilman kohtuutonta määrää pääteltäviä langanpäitä.

Koko 40/41, langanmenekki 146 g. Taidanpa tehdä vielä itsellenikin...

Kamera kateissa + sukkia

Olen hukannut kamerani. Se tosin ei ole (ainoa) blogihiljaiselon syy, on ollut vähän kiireitä. Härdelliä suorastaan.

Mutta kamera on siis kateissa. Muistan kuvailleeni sillä viimeksi pihassa: komeasti kukkivaa hortensiaa, juuri istutettua alppiruusua, uutta pihavaloa, valtaisaa kriikunasatoa. Todennäköisesti kamera roikkuu jonkun pihapuun oksanhangassa. Ei kuitenkaan luumupuun eikä kirsikkapuiden, ne nimittäin katkaistiin - aika tökerösti. Mutta on siis jo roikkunut pari kuukautta, ehkä kolmattakin. Paahteessa, sateessa ja ukkosmyrskyssä. Kukat kuihtuneet, kriikunasatokin maassa. Ehkei kannata enää etsiäkään, jos tähän mennessäkään...

Sukat eivät ole kateissa, vaikka otsikosta ehkä niin voisi päätellä. Pupusen kasvaneeseen koipeen parit villarit, koko 35/36. Langanmenekki syyskuulle 163 g.

Elokuullekin saadaan vielä lukemat, kunhan muistan ottaa tekeleeni kauppareissulla mukaan ja punnita hedelmävaa'alla. Ja valokuvata, edes jonkinlaisella vempeleellä.

Tahdon viettää juhlapäivää (jälleen huomenna)

Keväällä tuli kutsu rippijuhliin, sitten koronarajoitusten vuoksi peruutus. Ylioppilaitakaan ei koronarajoitusten vuoksi juhlittu.

Eilen vietettiin tuplajuhlaa.

Nuorille miehille lahjaksi rahaa, mutta siitäpä oli tulla ongelma:

• piti käydä hakemassa Ärrältä ladattavat MasterCardit molemmille - kioskilla selvisi, että ne on EU:n laajuisesti kielletty ja vedetty markkinoilta muutama kuukausi sitten (alunperinkin kyllä ihmettelin koko systeemiä, oiva väline esim. rahanpesuun tai perintöveron kiertoon)
• viikonloppuna pankit kiinni, ei mahdollisuutta käydä lunastamassa lahjashekkiä (ja missä niitä enää saaja voi käydä vaihtamassa rahaksikaan, pankkipalvelut kun ovat mitä ovat - jos pankkikonttorin vielä jostain löytääkin, aukioloajat ovat supistuneet muutamaan tuntiin päivässä!)
• kaupan rahataskullisten korttien valikoima oli hyvin rajallinen ja ne vähäisetkin vaihtoehdot ylirumia - enkä muutama muukin oli törmännyt samanlaatuisin ongelmiin, tarjolla taisi olla pelkät rippeet.

Askartelin sitten kortit itse! Sellaiset tuli, mihin nyt sattui kaapista tarpeet löytymään.

Tuore ylioppilas on Miehen Kummipoika, nyt varusmies ja vuoden päästä tietojenkäsittelytieteen ylioppilas, pikkuveli rippilapsi.

Ruusujenkin kanssa oli tulla ongelma, perinteisiä pitkävartisia löytyi vasta kolmannesta liikkeestä. Viikonlopun yo-juhlat olivat yllättäneet kukkakauppiaat...?

Kummipojalle rahalahjan kylkiäisiksi kehystetty joulukortti ajalta kun pikkuveli ei ollut vielä syntynytkään. Jo kehystettäessä päätin, että jonain sopivana juhlapäivänä taulu palautuu tonttukäden haltijalle - nyt se hetki oli KÄSILLÄ!!

Grillikatos

Grillikatos on ollut luvattoman huonolla hoidolla ja vähäisellä käytöllä viimekesät. Liiteriä tehdessä (2017) se toimi rakennustarvikevarastona, seuraavina kesinä oli niin kylmää, märkää, ankeaa, paahteista, kiireistä, karua, paarmaista ettei vaan ollut aikaa eikä intoa uhrata sille ajatustakaan. 

Toki Mies siellä askarteli joskus vapaapäivinään moukaria heilutellen (puuhellan ja tasojen purku), laatoittaen (lattia ja sivutaso), maalaten (ulkoseinien yläosa & ikkunankarmit ulkopuolelta), muuraten (uuden lieden hormihässäkät), laittoipa kuparisen lipputangonalustankin (katolle) ja uusi kattohuovan. Minä en tehnyt mitään.

Puretun puuhellan tilalle Mies metsästi pientä kamiinaa tai Porin Mattia tori.fi:stä. Ei tullut vastaan, mutta löytyi täysin käyttämätön ja aika erikoinen Upo-puuhella Tammisaaresta! 

Selittääkö tämä malli sen, että dementoituneet emännät virittelevät palvelutalokeittiöissään nuotioita sähköuuneihinsa?? Puuhellalla on jo parin kesän ajan paisteltu letut, toimii mainiosti myös herukkamehujen keittelyssä. Paitsi tänä kesänä, puolen ämpärin vuoksi viitsinyt edes tulia viritellä, Mehu-Liisa puhkui ja puhisi ihan vaan sähkölieden kulmalla...

Kevällä Mies vaatimalla vaati, että grillikatoksen vanhat kärsineet kalusteet lykätään sirkkeliin ja mietitään kopperon tarvetta ja käyttötarkoitusta. Uusitaanko katto ja sisustetaan viihtyisämmäksi vai puretaanko hökötys vallan pois.

No ei missään tapauksessa!!! Ainakaan pureta! Grillikatos oli se kirsikka, joka kruunasi talokaupan silloin aikoinaan, kohta 15 vuotta sitten.

Edellinen isäntä oli muurannut grillikatoksen kalansavustamokseen. Sisäkatto oli sen myötä mustunut ja ensi töikseni sudin sen valkeaksi. Maalit ostin rautakaupan suositusten mukaan, vaan eipä sekään ikuista ole, pinta on alkanut kesiä. Rapsuttelin maalia vähän irti sieltä täältä, ikäväksemme totesimme lautojen  pehmenneen hengittämättömän maalin alla. Kattohuopa uusittiin vasta muutama kesä sitten. Turhaa työtä, jos nyt koko katto pitää tehdä uusiksi. Kukahan senkin tekee? Ja varsinkin, mitähän sekin maksaa? Ja miten kiireellinen uusimistarve on??

Oh ja voih.


Kalustuksesta siis. Alkukesästä kävimme muutamaankin otteeseen kiertelemässä tutustuen huonekalukauppojen kesäterassien kalustetarjontaan, etsimässä ideantynkää. Ei löytynyt. Kalusteet eivät olleet malliltaan mieluisia tai materiaali ei miellyttänyt tai viimeistään hintapyyntö oli kerrassaan tolkuton. Tyyli oli hakusessa (Mies toivoi vähäeleistä) ja käyttötarkoituskin vähän hukassa. Kesäkeittiö? Ruokailupaikka? Saunan vilvoittelutila? Kasvihuone? Pyörävarasto + ruokonleikkurin & lumilingon talli?

Ääh.


Päätin ainakin siivota grillikatoksen perusteellisesti ennen kuin Mies ehtisi tilata puskutraktorin hommiin. Kannoin kalusteet mäelle, Mies toiveikkaana otti jo sirkkelinkin esiin, mutta kieltäydyin ehdottomasti luovuttamasta kalusteita moiselle helvetinkoneelle! Tyhjänä katokselle ei ainakaan olisi mitään käyttöä! Vanhoilla kalusteilla mentäisiin ainakin vielä tämä kesä!

No.

Sovimme, että ainakin kaasugrilli viedään metalliromunkeräyspisteeseen tämän kesän jälkeen. Juhannusviikon maalaushuumassa sudin rungoin mustaksi, hirvitys saanee armahduksen vielä toistaiseksi, ehkä. Sinänsä grillissä ei ole mitään vikaa, se on vaan äärettömän iso ja äärettömän ruma. Grillin suojapussi oli vielä isompia ja vielä rumempi, joten heitin sen heti uutena roskiin - eli grilliä ei voi säilyttää pihalla. Olipa nokkelaa...

Juup.

Enimmäkseen grillikatos on edelleenkin ollut käyttämätön. Pihalla ollessa tulee heiluteltua kuokkaa, nyhdettyä rikkaruohoja. Jos istuksitaan niin pihan puolella. Tosin näin syksyisin - iltojen viiletessä ja pimetessä - grillikatos alkaa taas kutsua syliinsä.

Ulkoruokintakin on kelien puolesta pian pakko siirtää sisätiloihin.

Kolho sivustavedettävä on Miehen erityinen inhokki, tyynytettynä kelvollinen.


Kevyempi penkki on mielitiettyni, Miehen mielestä siedettävä.


Kaikki patjanpäälliset, tyynyt, matot ja kapat ovat vanhaa (tai vieläkin vanhempaa) varastoa, ei tuntunut mielekkäältä uusia mitään, kun jatkosuunnitelmista ei hajuakaan. 

Paitsi tietenkin pari tyynynpäällistä piti hankkia (niiden aiempien 129:n lisäksi), mustia. 

Ja lyhtyjä, mustia.


Nyt näyttää tältä, mutta kieltämättä JOTAIN pitää ensi kesänä tehdä!

Onko ideoita? Meitsillä alkaa kädet nousta pystyyn...

Kylläpä sydämistyin

Koko kesän olen odottanut koulujen alkamista! 

En siksi, että Pupunen menee neloselle, kesän jälkeen harrastukset alkavat ja arki normalisoituu. Ei, en siksi, vaan koska koulujen alku merkitsee herukoiden kypsymistä ja mehunkeittoa! Multimaalista Muumimammatusta, varautumista talven flunssa-aaltoon.

Eilen sitten sukelsin puskiin - siis niihin kahteen, jotka pihassa vielä ovat. Saalis: puoli ämpärillistä.

PUOLI ämpärillistä!! 

Sen verran sydämistyin, että tempaisin soman Fiskars-sahani handuun ja annoin puskille kyytiä! Aika pehmeitä olivat jo rangat, mutta olihan ikääkin jo varmaan 50 vuotta...? Ensi keväänä pitää pistää pihaan pirtsakammat puskat!

Saskatoon (marjatuomipihlaja) ja karviainen maistoivat sahaa jo alkukesästä, pystyynkuivaneet.

Etsi mustikka!

Viereinen pensasmustikkapenkki näytti alkukesästä ratkeavan raakileista, odotin ennennäkemätöntä satoa. No, Pupunen ja koira ovat huolehtineet siitä, että sinisyys sujahtaa suloisempiin suihin heti tuoreeltaan. Se on hyvä.

Toisin kuin kirsikat! Terroristivarikset veivät kaiken ennen kuin ehdittiin kunnolla edes maistiaisille. Tai sitten joku uudempi räähkälaji. Yhtena aamuna ulko-oven avatessani pihassa päivysti pataljoona lokkeja!!? Pihassa on kukkoillut myös isokokoinen kyyhky puolisonsa kanssa, talsii tonttia päästä päähän kuin omia tiluksiaan tarkistaisi.

Etsi omena!

Omenasatokin on laihanlainen: tasan yksi hedelmä. Pupunen varasi sen itselleen, lintu-uhan tiedostaen ripusteli ihan itse "linnunpelätit" oksille.

Kriikunoita näyttäisi tulevan hyvänlaisesti. Koskaan aiemmin puusta ei satoa ole saatukaan. Enkä ole varma, ovatko nämäkään syömäkelpoisia - rusakonretale raateli aikoinaan taimen niin pahanpäiväisesti, että epäilen risuisen rangan olevan villikriikuna nyttemmin.

Luumujakin on tulossa, niistä en niin piittaisi...

Mies istutti viime (vai toissa?) kesänä viiniköynnös Zilgan paviljongin tolppaan. Innoittajana oli muuan ravintola Balaton-järven tuntumassa, ravintoloitsija kehotti ruokaa odotellessa syömään rypäleitä suoraan pöydän yllä roikkuvista tertuista. 

Siitä lähtien Mies on haaveillut omasta viinitarhasta! Zilga onkin intoutunut röyhimään oikein kunnolla, tuottaa jo satoakin! Rypäleiden koko vaan on vähän minimalistinen!

Jos rusinan kokoisen viinirypäleen kuivattaa rusinaksi, minkä kokoinen rusina siitä tulisi???