Kohtalokämmekkäät??

Viikko sitten Sukkasadon  loppukirin punasukkia väkertäessäni huomasin Nalle-kassiin eksyneen verenpunaisen Seiskaveikan jämäkerän. Samaan aikaan piipasi puhelin - tekstiviesti, jossa entinen työkaveri pyysi kyläilemään kässykerhon merkeissä.

Siinä samassa muistin, että pienen pienessä väliarvonnassa kutsuja oli toivonut juuri tämän värisiä rannekkeita! Arvonnassa udeltiin silloin, mikä on ollut Hartain joululahjatoive ja järkyttävin joululahja kautta aikain?

Sari  29. lokakuuta 2012 18.23

Pienenä tovoin hartaasti isoa, keltaista nallea. 1950-luvulla isot nallet olivat arvokkaita ja niin jouduin pettymään monet kerrat. Sitten ollessani 7-vuotis, matkustimme jouluksi mummolaan. Takakontti oli sullottu täyteen matkatavaroita ja ah ja voih, siellä oli myös iso paketti, jonka paperi oli hieman repeytynyt. Repeytyneestä kohdasta pilkotti jotain keltaista :D Siellä se oli, ISO KELTAINEN NALLE! Nalle on vieläkin tallella ja hyvissä voimissa.
Järkyttävin lahjamuisto liittyy myös lapsuuteen. Vanhin veljeni on minua 12 vuotta vanhempi. Hän oli ostanut minulle lahjaksi oikein ihanan pienen, 15 cm korkean pehmo-oravan. Mutta se paketti, se oli varmaan lähes metri kanttiinsa tai ainakin se minusta tuntui siltä. Laatikosta tuli esiin vain sanomalehtipaperimyttyjä perä jälkeen ja melkein jo lopetin koko tonkimisen, mutta muut kehottivat vain jatkamaan. Lopulta aivan pohjalta perimmäisestä nurkasta löytyi tämä pikkuinen orava. Muistan, kuinka harmissani olin tuon petkutuksen takia, vaikka lahja sinänsä oli mukava.
Lukijanasi saan vielä yhden lisäarvan eli kolmella arvalla mukaan ihanien kämmekkäiden arvontaan! Ja jos arpa suosii, haluaisin tuollaiset viininpunaiset :)

Siellä se keltainen nalle nyt istui sohvalla odottamassa vieraita! Oravaa ei näkynyt... Ja Sarikin sai toivomansa rannekkeet, vuoden viiveellä. :o)

Tein rannekkeet pikkuisen aiempaa pidemmällä kämmenosalla, peittää kunnolla rystyset. Seiskaveikkaa, 50 g. Ja arvatkaa mitä!? Lankaa jäi vain 20 sentin pätkä! Ihan  selvästi se kerä oli piiloutunut ihan juuri tätä kutsua varten!!

Sari, Kirsi & Johanna,

KIITOS KIVASTA ILLASTA!

Keppi & porkkana, osa 2

Kuukausi sitten kerroin tontin pohjoisnurkan ankeudesta, joka kaipaisi uutta ilmettä - ja jota nyt seurataan vuoden verran keskimäärin kuunvaihteen tietämissä.

 11/2013

10/2013
Kovin paljoa ei kuukaudessa ole tapahtunut
Ei kerrassaan mitään. 

Ideakuvaksi otin tämän toissakesänä Cambridgen kasvitieteellisessä napatun,

jotain tämän tyylistä havittelisin...

Mies kävi rautakaupassa hakemassa rungonsuojuksia,

kotiin palatessa mopon ritsillä olikin kartiovalkokuusi
(Picea glauca "Conica"),

jota myös sokeritoppakuuseksi kutsutaan.

Eihän Mies sille mitään paikkaa ollut miettinyt - kunhan vaan halusi sellaisen.

Kaivettiin sitten kuoppa siihen kohtaan, 

mihin kuvittelen tuo "asetelman" joskus aikanaan ulottuvan.

Hyvässä lykyssä.


Taisi päästä kaivelun makuun, haki vielä pari pilarikatajaa (edessä)
(Juniperus communis "Suecica"),

joista toinen tuli kaveriksi jo kesällä ekasta kuvasta pois siirretylle tuijalle (takana)
(Thuja occidentalis "Smaragd").
Toinen pilari on kuulemma jossain kompostin nurkalla.

Perusteli, että näihin kahteen saadaan jouluvalot viereisestä lämpötolpasta.
No, taitaa vielä jokunen vuosi vierähtää...

Suomen kaunein koti, osa 2

Toisessa jaksossa upeat näköalat olivat taattuja, vuorossa olivat ullakot ja loftit.

Yksi kodeista on rakennettu sata vuotta vanhan puutalon ullakolle, toinen avoimeen raakatilaan uudessa uljaassa kaupunginosassa ja kolmas entisen toimistorakennuksen ylimpään kerrokseen keskellä Helsinkiä.

Viime viikon tapaan Miehen kommentit ja omat arvioni...

 Samppalinna, Turku
rv. 1908, 260 m2
Ullakkohuoneisto, 3 h + avokeittiö + khh+s+wc+ parvi

Mies: "Sekava! Enemmän edustusasunto kuin koti."

Plussat:

+ Tunnelmallinen, vanha talo
+ Upeat kiintokalusteet
+ Mahtavat maisemat

Miinukset:

- Mataluus ahdistaa!
- Modernien ja tyylihuonekalujen yhdistäminen tällaisessa tilassa ei toimi.
- Itsellänikin tuli tästä jonkun ison yrityksen edustusMÖKKI mieleen.

 Arabianranta, Helsinki
rv. 2009, 80,5 m2 + omatoimirakentaminen 38 m2 (parvet)= 118,5 m2
Avointa tilaa, 1 erillinen makuuhuone

Mies: "Sekava! Betonikämppä pitää viedä tyylillä loppuun asti."

Plussat:

+ Asunnon korkeus
+ Tehty omien tarpeiden mukaan omalla tyylillä. Keittiö/ruokailutilan bulevardi-idea oli kiva ja kiehtova, parvet/parvekeratkaisut tukevat ratkaisua.

Miinukset:

- Yhdyn Miehen näkemykseen: sekava
- Parveke "laiminlyöty", se olisi ollut asunnon paras osa!

Töölö, Helsinki
1926, 130 m2
Ullakkohuoneisto, avointa tilaa + tyttären makuuhuone   (sama koti ollut aiemmin myös MTV3:n Tyylivarkaissa)

Mies: "Sekava! Vanhan talon avovintti, josta kanahäkit purettu - ja siltä se myös näyttää."

Plussat:

+ Sijainti
+ Valo ja avaruus

Miinukset:

- Kalseus, ei vähimmässäkään määrin kodikas
- Synkkä wc oli upea, mutta ei sopinut muuhun kokonaisuuteen (mielestäni nimenomaan valo oli koko jutun juoni tässä asunnossa)
- Tarkoitushakuista erikoisuudentavoittelua (myös eriparisen kalustuksen osalta)

* * *

(osa)Syynä tylyihin kommentteihin on, että ylipäätään en erityisemmin tykkää loft-asunnoista. Pääsääntöisesti ne ovat kalseita ja tietyllä tavalla "kliseisiä": useimmista löytyy samat elementit ja ne on (usein) sisustettu itsestäänselvillä klassikoilla tylsän minimalistiseen tyyliin. Usein enemmän näyttelytiloja ja egon korostamista kuin "oikeita" koteja. Arvioni perustuu sisustuslehtien välittämään kuvaan, yhdessäkään loftissa en ole vieraillut.

Mies ihailee betonisisutuksia, rouheaa betonipintaa sellaisenaan tai kiiltäväksi lakattuna.

* * * 

Minkäkö olisimme valinneet tämän jakson voittajakodiksi, Suomen kauneimmaksi??

• Mies: Näistä kolmesta Samppalinna kiinnostavin, hienoja yksityiskohtia. 

• Minä: Samppalinna kaunein, mutta tulisin hulluksi tällaisessa tilassa! Jos sama koti olisi korkeamman katon alla, se olisi EHDOTON suosikkini. Vinot katot ovat kivoja rajatussa määrin (esim. makuuhuoneet mansardikaton alla), mutta rajansa kaikella! Tarvitsen tilaa olla ja hengittää - täällä saisin hengenahdistusta ja joutuisin psykoosiin (oletus, kokemusta ei ole). Näistä kolmesta valitsen kauneimmaksi Arabianrannan loftin - riittävästi korkeutta olla ja elää.

• (Kaikki kuvat: MTV3)

Innolla jo odotan seuraavia kohteita...

Kaikista tähänastisista suosikkini on 1. jakson kaarinalainen.

Virkkausvirittelyä

 Sukkaputken (ei putkisukan, niitähän inhoan!) jälkeen

 tartuin virkkuukoukkuun.

Ja kun en osaa muuta virkata kuin isoäidinneliöitä, 

niin niitä sitten taas...

(Salama tappaa tuon vihreän sävyn, on se vahvempi!)

Ihanaa uudenuutukaista viikkoa!

Iltapuhde

 Eilinen iltapuhteeni.

Rva Mehtäemäntä nämä tunnistaa, entäs muut?

Kaatajan eväät:

1 kg kieli

2 kg sydän

5 kg maksa

Kielen keittelin leikkeleeksi.

Sydämeestä puolet pakkaseen, toisesta puolesta paisti.

Hirvisonnin maksa paloiteltiin, keiteltiin ja pakastettiin koirille

- maistuu mukavalle kuivanappulan joukossa.

Koirat ovat ihan sekaisin.

Hatuttaa

Miehen isotädin vaatevarastoa käyn edelleeenkin läpi,

takkahuone on enää puolillaan...

Muotiliike Raija Mäkinen, puh. 2273
Krimiä + somat tupsut, koko n. 54

Isotäti oli hieno rouva, hänellä oli erittäin laadukas garderobi.

Hattuja tuskin kuitenkaan kannattaa SPR:n katastrofiapualueille toimittaa,

joten ne päätyvät kirpputorille. 

Tai Helga-neidille.

Muotiliike Kaija Ryhänen & Kump. Tampere, koko n. 54

Pitäisin kyllä itse, mutta kun minä en ole järin hieno rouva.

En niin ollenkaan.

Muotiliike Kaija Ryhänen & Kump., Tampere, koko n. 56

Ennen eteenpäin kiikuttamista vilautan kauneimpia yksilöitä täällä,

vaikka Pasi-Kyösti hieman vastahakoisesti mallin tehtäviin suhtautuukin...

Kaksi kaunista ruusuketta, koko n. 56

Jos ken jostain päähineestä nyt innostuu, voi tehdä tarjouksen!

Koko näissä kaikissa lienee 56 molemmin puolin,

kuvateksteissä mainitut käsivaralta mitatut -

enin osa istuu myös meitsin 58 kalloon.

Huopahattu, josta harso poistettu, koko n. 58

Yhteydenotot sähköpostitse

satunnainen (at) luukku.com

Pillerihattu, koko n. 55.

JUHLAVAA VIIKONLOPPUA!

Loppukiri

Sukkapuikot oli tarkoitus laittaa hetkeksi syrjään, vaan vielä intoiduin Sukkasadon loppukiriin, kun löysin kassillisen vanhoja Nalleja ja muita saman vahvuisia...

Taannoin Saksasta mukaan lähti kerä Wolle-Rödel Sport- und Strumpfwolle -lankaa, väri näytti kerässä niiiiiiiiin ihanalta. No, valmiina pintana onkin aika tympeää - tulee ihan joku 70-luvun pipo mieleen (en vaan muista, kenen päässä juuri samalla värityksellä olen räysän nähnyt...).

 Sukkasato #22, 62 g

Ja samalla mallilla, samaa kokoa (30), samoilla kolmosen ruusupuupuikoilla vielä parit jämälankakoosteet:

Yhdistettiin tummanharmaata Nallea Veljentyttö Vanhemman pitkistä sukista ja viimeistä senttiä myöden Teetee Pallas-jämät Serkkuplikan kaksosten pikkusukista, lopputuloksena farkkuhenkiset sukat, 63 g, Sukkasato #23.

Aikapäiviä sitten tein Veljentytöille lapasia, Nallea yhdistettynä Kitten Mohair -lankaan. Nyt viininpunaisen ja kirjavan Nallen lopuista tekeytyi vielä sukkapari, oma suosikkiväriparini: Sukkasato #24, 58 g

Ja vielä yksi "tilaussukkapari", ihan samalla mallilla, mutta koossa 42 ja Seiskaveikan vähän vanhempaa raitaa, 126 g. Se oli sitten Sukkasato #25.

Sukkasadon loppuyhteenveto:

25 sukkaparia, joista 8 miehille, 14 naisille ja 3 lapsille,
kahdet jäivät omaan käyttöön.

Langanmenekki kaikkiaan 2.991 g,
vastaa n. 20 kerää Seiskaveikkaa.

Kaikki 25 paria löydät täältä * click *.

Kiitokset tempauksen emoille ja kanssakilkuttelijoille!

Ja ihan takuulla taas ensi syksynä uudelleen, viidennen kerran!!!

PS. Nyt alkoi jouluisa minimukikuu.