Pienenä tovoin hartaasti isoa, keltaista nallea. 1950-luvulla isot nallet olivat arvokkaita ja niin jouduin pettymään monet kerrat. Sitten ollessani 7-vuotis, matkustimme jouluksi mummolaan. Takakontti oli sullottu täyteen matkatavaroita ja ah ja voih, siellä oli myös iso paketti, jonka paperi oli hieman repeytynyt. Repeytyneestä kohdasta pilkotti jotain keltaista :D Siellä se oli, ISO KELTAINEN NALLE! Nalle on vieläkin tallella ja hyvissä voimissa.
Järkyttävin lahjamuisto liittyy myös lapsuuteen. Vanhin veljeni on minua 12 vuotta vanhempi. Hän oli ostanut minulle lahjaksi oikein ihanan pienen, 15 cm korkean pehmo-oravan. Mutta se paketti, se oli varmaan lähes metri kanttiinsa tai ainakin se minusta tuntui siltä. Laatikosta tuli esiin vain sanomalehtipaperimyttyjä perä jälkeen ja melkein jo lopetin koko tonkimisen, mutta muut kehottivat vain jatkamaan. Lopulta aivan pohjalta perimmäisestä nurkasta löytyi tämä pikkuinen orava. Muistan, kuinka harmissani olin tuon petkutuksen takia, vaikka lahja sinänsä oli mukava.
Lukijanasi saan vielä yhden lisäarvan eli kolmella arvalla mukaan ihanien kämmekkäiden arvontaan! Ja jos arpa suosii, haluaisin tuollaiset viininpunaiset :)
Siellä se keltainen nalle nyt istui sohvalla odottamassa vieraita! Oravaa ei näkynyt... Ja Sarikin sai toivomansa rannekkeet, vuoden viiveellä. :o)
Tein rannekkeet pikkuisen aiempaa pidemmällä kämmenosalla, peittää kunnolla rystyset. Seiskaveikkaa, 50 g. Ja arvatkaa mitä!? Lankaa jäi vain 20 sentin pätkä! Ihan selvästi se kerä oli piiloutunut ihan juuri tätä kutsua varten!!
Sari, Kirsi & Johanna,
KIITOS KIVASTA ILLASTA!
Kivat rannekkeet ja kivoja muistoja!
VastaaPoistaKiitos Auli! :o)
VastaaPoista