Sukkaputken (ei putkisukan, niitähän inhoan!) jälkeen
tartuin virkkuukoukkuun.
Ja kun en osaa muuta virkata kuin isoäidinneliöitä,
niin niitä sitten taas...
(Salama tappaa tuon vihreän sävyn, on se vahvempi!)
(Salama tappaa tuon vihreän sävyn, on se vahvempi!)
Ihanaa uudenuutukaista viikkoa!
Että puhtia riittää. Takuuvarma isoäitineliö, niistä voi loihtia ihan mitä vaan; tossuja, pipoja, peittoja, tyynynpäällisiä, mielikuvitus rajana. Antaa mennä vaan. Niin mitä näistä sitten tulee, kun väritkin jo valittuna, utelias kun oon?
VastaaPoistaJotain näistä tulee... Ikeasta mukaan lähteneiden tyynynpäällisten kaveriksi. :o)
Poistahttp://satunnainenblogi.blogspot.fi/2013/10/potkylat-ja-perinneversio.html
Näistä tulee sievät kera kavereiden (Ikea-tyynynpäällisten). Nyt tuli uteliaisuuteni tyydytettyä.
PoistaVoi Phoola (nimesi noin niinkun hienosti lausuttuna), sinulla sitä energiaa piisaa! Mikäs kikka virkkuu-hommissa on, jos kutoessa oli kolmipuikko-systeemi? Osaan sitten taas tehostaa omaa tekemistäni :-)
VastaaPoistaVirkkuissa olen ihan noviisi! :o)
PoistaNo, langanpäät olen opetellut virkkaamaan työn sisään, jää vähemmän pääteltävää. :o)
Oi, kun on taas herkullisia värejä!
VastaaPoistaIhanaa väri-iloa pimeään marraskuun päivään!
VastaaPoistaKiitos Eisku, Rva Kivitikka, tarutikki ja Tilkkureppu! :o)
VastaaPoistaKivan värisiä tilkkuja. Mulla olis kyllä reilu sata valmista tilkkua, mutta lisää pitäisi tehdä, että saan niistä sängynpeitteen. Tällä hetkellä lapasten neulominen innostaa enemmän :)
VastaaPoistaKiitos Kirsi!
PoistaHuh, siinä onkin tilkku poikineen - ja pääteltävääkin! ;o)
Mutta isot peitteet onkin sitten kyllä ihan ihania!!