Eilen mainitsin jämäjämä-lasimaljan, jossa ihan kaikkein vähäisimmät langanjämät. Malja on Stockmannin alesta ja kyljessä lukee Dogtreats - mutta kukapa tällaista nyt koirankekseillä täyttäisi, eipä olisi järin esteettinen ilmestys. Ainakaan olohuoneessa...
Vähän isommat kerät ovat lasimaljassa, somisteena olohuoneen sohvapöydällä. Iittalan Lunaria-maljan olen saanut ainakin 20 vuotta sitten joululahjaksi Kaste-tädiltä, joka oli muuten erinomaisen taitava käsityöihminen.
Näitäkin isommat kerät ovat kässyttelytuolini vasemmalla puolen, ihan käden ulottuvilla. Tekonahkainen, puukahvainen loota Stockmannin alesta, muistaakseeni -70 %.
Iskemättömät kerät ovat vaatehuoneessa, tankovaatteiden alla vähän kuin piilossa. Valtaisin ison pyykkikopan olen ostanut aikoinaan opiskeluboksiini Raision Anttilasta, josta hankin kovin paljon rottinkikoreja muutenkin. Koirat (nyt jo edesmenneet, nykyisten edeltäjät) kalusivat korin kantokahvat, mutta korvattomana käy langoille mitä mainioimmin edelleen. Yhä vaan koppa koiria houkuttaa, Koirarouva kiipeää pehmoiseen petiin nokosille, jos se vaan unohtuu näkösälle lankoja pöyhittyäni...
Tässä se on, kässyttelypaikkani. Kuten huomaatte, kalustusta on jälleen päivitetty. Mööbleeraus on vielä vaiheessa, palaan asiaan tuonnempana...
PS. En tiedä, kuka oli järkyttynein aamupissan aikaan - koirat vai minä!
ENSILUMI! Herramunkissus, en ole ehtinyt vielä henkisesti valmistautua joulun tuloon ensinkään, pahasti jo KUUKAUSIA myöhässä...
Mukavat lankakorit, lasiset ja muutkin. Lasisten etuna on, näkee langan värin ensi silmäyksellä;) Tuohon käsityönurkkaukseen vielä mukava hartiahuivi, ettei niskaan käy veto ikkunasta:)
VastaaPoistaTänään valmistui isoäidinpeitto, mutta se tulee toisaalle. Tässä voisinkin kietaista kaulaani kettupuuhkan... ;o)
PoistaAiemmin tuolina oli korkeaselkäinen, nyt totuttelen tällaiseen matalampnaa malliin. Korkeassa ei puhuri puhallellut niskaan, toivottavasti ei matalassakaan - tai teen reklamaation Tiiville, joka ikkunat vaihtoi... ;o)
Tuo kässäilytuoli ON ihana...:)
VastaaPoistaMukava käspaikka sinulla :) Täälläpäin tuli aamulla räntää, mutta hyvin pian se muuttui vedeksi eli ei luntaa vielä täällä.
VastaaPoistaIhan silmä lepää noissa lankakerissä, hauska sisustuselementti. Harmittaa, etten itse voi tuon kisuliinin vuoksi pitää keriä esillä... noin houkuttelevasti!! Tulisi varmaan neulottuakin enemmän tai sitten ei... Täällä etelärannikolla vettä vaan ropisee. Lunta jo kaipaa, että olisi VALOISAMPAA!!!
VastaaPoistaHuima määrä lankoja ja puikkoja! Hauskasti otettu langat osaksi sisustusta!
VastaaPoistaJos joskus istut tuolilla ilman kutimia, niin onneksi apu on lähellä. Olen muuten huomannut, että kutoessa sitä ehtii ajatella kaikkea "suurta ja syvällistä", entäs sinä?
Kyllä vaan, suuria linjoja ja laajoja ajatuksia! :oD
PoistaOngelmana on, että en malta laskea kudinta käsistäni, että lähtisin toteuttamaan niitä tai edes ylös kirjaisin - ja kun maltan pitää taukoa, on pää taas jo tyhjää täynnä... ;o)
Hienosti olet saanut langanjämät esille ja käden ulottuville. Oli muuten järkytys minullekin tuo ensilumi! Perukan lapset kyllä näyttivät nauttivan heti aamusta pihaleikeistä lumessa.
VastaaPoistaKauniisti ovat langat lasimaljoissa. Tulee ihan mieleen karkkikippo :)
VastaaPoistaLunta on meilläkin maassa, kissa meni juuri ulos ihmettelemään jäi rappuselle...
Jos tuossa on sinun kaikki lankasi,niin ei sulla ole paljon! Ihan hyvällä omalla tunnolla voit ostaa lisää kymmeniä kiloja:DD
VastaaPoistaMeidän koiruunen rakastaa lunta. Minä en!
Ööööööö, no, tuotanoin, ääääh... Tässä ovat vain Seiskaveikat. Kasvivärjättyjä on melkein yhtä paljon, huovutettavia pyykkikorillinen, Nallea muutama kilo ja sekalaisempaa seurakuntaa määrättömästi... Kai tämä joku tauti on?? ;o)
PoistaKiitos Tuomontuvan emäntä, Irmastiina, Möhönasu, Satu, Rva Kivitikka, Tao, Eija ja Intsu! :o)
VastaaPoista