Miehekäs K

Avioituessani Miehen kanssa vuonna 2005 olin ihan ehdoton, nimestäni en luovu! Niin monta vuotta (ähäkutti, enpä kerro, kuinka monta!) olin ollut jo Paula Mxxxxxxxx, identiteettiini olisi murentunut nimenmuutoksen myötä. Sitä paitsi uskon olevani maailmankaikkeuden ainoa tämän niminen henkilö, Miehen suvun nimellä olisin saanut pari kaimaa.

Miehelle oman nimeni säilyttäminen oli itsestäänselvää, appivanhemmat ehkä hieman paheksuivat... Korvaukseksi Pupunen on Miehenniminen. Myönnän myös hetken harkinneeni nimeni muuttamista kaksiosaiseksi Pupusen ristiäisten yhteydessä, jotta koko perheellä olisi yhteinen nimi. Ei sitten kuitenkaan tullut päivitettyä...

Edellinen haaste oli niin hauska, että aloin ihan pohtia, mitä mahdoinkaan menettää, kun sukunimeni ei alakaan miehisellä Koolla? Apua, olenkohan vähän Kahjo...?

VAATE
Kurahousut - Pupunen aloittaa kesälomansa viikon pituisella telttaleirillä. Käytiin läpi varustelistaa, hyvien sadevaatteiden tärkeyttä korostettiin. Totesimme, että aiempaa isompaa pitää hankkia, että alle mahtuu paljon lämmintä vaatepartta. Lyhyiksi jäännet henkselisadehousut näyttivät pellehousuilta, pidempiä olikin vähän hankalampi löytää! Core-texitkin kävisivät, mutta koska leirillä on koronan vuoksi rajalliset kuivattelumahdollisuudet, perinteinen sadeasu on toimivampi valinta. Uusi kurahousu-shoppailureissu vielä edessä...
Ilman kurahousudraamaa valinta olisi ollut kaarituelliset rintaliivit.

JUOMA
Kahvi - päivä ei käynnisty ilman kahta Teema-mukillista VAHVAA Juhla-Mokkaa lorauksella rasvatonta vähälaktoosista maitoa. Töissä en juo kahvia, koska a) se on liian laihaa, b) väärän merkkistä eikä c) maito ole rasvatonta. Kolme väärää parametria on jo liikaa. Laihasta sumpista tulee huono olo ja hyla-kevytmaito on ehdottomasti liian makeaa kahvissa käytettäväksi, väärän merkin voisin ehkä kestää. Ehkä.

Pienoismalli Bengtskärin majakasta,
kuvattu Tammisaaren Avoimet puutarhat -tapahtumassa 2018,
jonkun pihasaunan nurkalta tämä löytyi...

PAIKKA
Kallio, mieluiten meriveden sileäksi hioma. Vietimme Miehen kanssa ekan yhteisen juhannuksen (2001) Bengtskärin majakkasaarella. Kolme kokonaista päivää, tarjolla vain paljaita kallioita ja lohikeittoa. Plus sauna, joka vaikutti Auswitchin kaasukammiolta. Se oli ihanaa! Pyrimme joka kesä visiteeraamaan saaristossa tai rannikolla - mitä kallioisempaa, sen onnistuneempi reissu!

Koirien Harrods-tuliainen: ruokakupit.
Kolmonen, Vitonen ja Nelonen valmiina aamupalalleen.

RUOKA
Keitto, mikä vaan keitto paitsi pinaattikeitto. Soppa maistuu aina, niitä on myös kiva tehdä. Bravuurini on broilerkeitto, kahta samanlaista vissiin vielä ei ole ollut, varioida voi loputtomiin. Pinaattikeittoa vihaan, ala-asteella opettaja pakotti syömään. Minulla on ihan lapsesta asti ollut paha laktoosi-intoleranssi, mutta sellaista vaivaa ei vaan siihen maailmanaikaan ollut vielä keksitty. Maitoruuat maistuvat suussani ihan pask tosi pahalta.

Soppaohje tähän väliin, JAUHELIHAKEITTO (just kaavin kattilanpohjalta viimeisetkin rippeet)
- (hirven)jauhelihaa
- iso sipuli tai pari, samalla vaivalla kolmekin...
- paistetaan neitsytoliiviöljyssä
- maustetaan suolalla, pippurilla ja HP:llä
- kattila (5 l) liki puolilleen vettä
- pari liha- tai kasvisliemikuutiota tai reilu loraus riistafondia
- 3 laakerinlehteä ja reilusti kokonaisia pippureita
- 3-4 naurista
- perunoita (käytän keitoissakin jauhoista laatua), määrä oman mielen mukaan
- punainen paprika tai pari isoina paloina
- purkillinen huuhdottuja papuja
- valkosipulia (mitä enemmän, sen maukkaampaa)
- lisää jauheliha&sipuli-seos ja keittele vielä hetki
- purkillinen (ruoka)kermaa
- muutama lusikallinen inkiväärihilloa

Kuvaa ei nyt ole, kattilassa pelkkä kiiltävä pohja...

Nelonen, Vitonen ja Kolmonen mökillä päivää paistattelemassa.

ELÄIN
Koira - oikeasti olen kissaihminen, mutta eka poikaystävä oli kissa-allergikko. Tulimme sitten hankkineeksi koiran. Ja toisenkin. Erosimme, koirat ja autolaina jäivät minulle, auto exälle. Jossain vaiheessa tapasin sitten Miehen, kissaihminen hänkin, piti valitsemaani koirarotua (whippet) maailmankaikkeuden yksinkertaisimpana otuksena. Kun koirista jätti aika, Mies ehdotti uuden hankkimista. Yllätyin todella, kun halusi kuitenkin pitäytyä samassa rodussa! Hankittiin koira. Ja toinen. Ja kolmaskin... Vuodet vierivät ja koirat tuhkattiin hyvin iäkkäinä. Kuvittelin jo kissan koittavan, vaan nyt jo kuudes wipukka köllöttää sohvannurkassa...

TYTÖN NIMI
Kerttuli - se nyt vaan tuli mieleen.
Ensimmäisten koirieni kasvattaja Kerttu tuotti aikoinaan rodun täkäläisiä kantayksilöitä Englannista. Koirani olivat hänen viimeisistä pentueistaan, Kerttu oli silloin jo 75 täyttänyt - mahtava mamma!
Kerttua leikillisempi Kerttuli juontui mieleeni vissiin koiramuisteloista?

POJAN NIMI
Konsta - se nyt tuli vaan mieleen.
Rimmaa Kerttuliin.

Sinisyydestä ja turkispeitteestä päätellen kotipihalla on kylmempää...
Vitonen, Nelonen ja Kolmonen.

AMMATTI
Kirjailija - ilman heitä tuskin nukkuisin. Uneen tarvitaan villasukat (tai kahdet [tai kolmet]) ja dekkari. Luen niin kauan, että tajuan etten tajua lukemaani, silloin sammuu valo, myös valaisimesta.
Kirjoittamista sivusivat omatkin urahaaveet: lukiossa kuvittelin, että minusta tulee tiukkanutturainen äidinkielenopettaja tai tutkiva journalististi. Ei tullut.

KUVAUS HENKILÖSTÄ
Kunnioittava, kunnioitettava, kunniallinen, kunniakas, ihan täsmällistä k-sanaa en keksi.
Avioliittomme kulmakivet ovat keskinäinen kunnioitus, luja luottamus ja nauru. Nauramme myös toistemme toilailuille, mutta emme arvostele tai vähättele toistemme tekemisiä (tai tekemättömyyttä) tai mielipiteitä.
Noin ylipäätään kanssaihmisten kunnioitus tuntuu olevan katoavaa kansanperinnettä, itseä kohotetaan muita alentamalla.

JOKA KODISSA
Kattila - omat kattilani olen hankkinut noin 30 vuotta sitten. Sijoitus kannatti, Hackman Elegiat ovat yhä kuin uusia. Paitsi että paremmat kuin uudet! Käytössä ihan päivittäin, hah, uudenveroisuus kotikokin toimettomuudesta johdu...

Täytyy sanoa, että tämä oli paljon helpompaa Miehen sukunimellä!
En silti vaihda nimeäni, en enää!

Nelonen, Kolmonen ja Vitonen mökkisohvalla.

PS. Kaikki koiramme ovat todellakin olleet sohvaperunoita, sanan varsinaisessa merkityksessä. Sisätiloissa käyttäytyvät kuin kissat, makoilevat kerällä milloin missäkin, mieluiten aurinkoläikässä tai takan hehkussa. Ulkona sitten on sen enemmän virtaa ja vauhtia, varsinkin hiekkakentillä ja jäällä. Kaikki aiemmat koirat pysyivät kotipihassa vapaina, Kutonen ei ole vielä riittävän luotettava tässä suhteessa, mökillä sekin saa  viipottaa vapaana (ei lintujen pesimäaikaan).

Ykkönen ja Kakkonen elivät ennen digikamera-aikaa, en alkanut skannailla paperikuvia tähän hätään.

Kutonen kotisohvalla.

AURINKOISTA VIIKONLOPPUA!