Mökkikausi korkattu

Viikonlopuksi luvattiin niin kivaa keliä, että lähdimme heti lauantai-aamusta mökille.

Vaatehuoneessa on aina pyykkikori teemalla "mökille menossa", sinne sitten sujauttelen mitä milloinkin, monenmoista mökille menevää. Talven mittaan niitä koreja oli vaan karttunut aika monta... Melkoisella sovittelulla saatiin kuitenkin kopat autoon, pitihän myös kaikki peruselintarvikkeet ja siivousvälineet mahduttaa mukaan. Ja Koira. Ja mukula.

Mökkikausi alkaa aina perusteellisella siivouksella, kannan kaiken irti lähtevän kuistille ja alan hysteerisen hiirenpapanoiden metsästyksen. Onneksi niitä ei nytkään kovin montaa löytynyt, mutta YKSIKIN riittää siihen, että kaikki mahdollinen on pyyhittävä, puunattava, puleerattava ja kaikki vähänkin epäilyttävä heitettävä pois.  En vaan kestä ajatusta, että käyttäisimme hiirien kanssa samoja tavaroita... Esimerkiksi Miehen Reino-tossun kantapään sisäpinnasta oli ihan selvästi käyty repimässä vähän villoja pehmikkeeksi (APUA, MINNE??) => päättelin, että hiiri on istunut kengän sisällä sitä nutustamassa => Reinot roskiin.

Mies oli syksyllä unohtanut tyhjentää yhden mökkikeittiön alakaapeista, jossa avaamattomissa paketeissa mm. 2 kg hillosokeria, hapankorppuja, näkkileipää, vehnäjauhoja, mysliä, perunamuusijauhetta, valmispippurikastiketta, kahvia ja makaronipusseja. Perin kummallista oli, että kaappi oli putipuhdas, paketit täysin ehjiä. Varmuuden vuoksi heitin kaiken kompostoriin, päiväyksistä riippumatta - ehkä niitä kuitenkin on käyty syynäämässä? Eivät vaan nirsolle hiirelle kelvanneet. Tai hiiri on jäänyt loukkuun juuri ennen ateriaa, Appiukko kun oli käynyt ne poistamassa ennen tuloamme...
Ruuan sijaan vanhan pesukomuutin reunasta oli nakerrettu palanen, pieniä hampaanjälkiä näkyvissä. Hiiri on mahdollisesti seissyt takajaloillaan MINUN vuoteellani sitä rouskuttamassa. Arvatkaa, miten kävi? No, en polttanut sänkyä ja laittanut petivaatteita roskiin, tulivat paluukyydissä kotiin pestäviksi. Voihan täkit ja tyynyt pestä 90-asteessa, mieluiten Kloritella - voihan?

Oma johtopäätökseni kuitenkin oli, että hiirellä on ollut vaivoinaan erittäin paha hajuaistin vienyt nuha, kun pähkinämysli ja hillosokeri eivät kelvanneet!! Tai sitten todella omalaatuinen ruokavalio! Muutama vuosi sitten oli nimittäin keittiötasoista jyystetty puista reunusta melkoinen pala paristakin kohdasta. Saattavat olla samaa sukuhaaraa nämä gastronautit.

Siivotessa haluan täydellisen siivousrauhan, ylimääräisiä ei tarvita jaloissa pyörimässä. Onneksi Mies ja Pupunen keksivät viihdykettä ihan omin nokkineen: alamökillä Appiukon kanssa halkotalkoot, kalastusta ja tavaroiden kuljettelua mökkien välillä.

Kalusteet asemoin jälleen uudelleen. Nyt sängyt pitkin pituuttaan sivuseinällä. Sähköpattereita ei auta enää käyttää, muuten kärähtävät vuoteesta vällyt.

Kun nurkat oli puleerattu, kannoin kaikki korit autosta sisään. Yllätyin kyllä aika monta kertaa, että "ai, tällaistakin tänne olin suunnitellut...". Kaikki vanhat uusioroinat löysivät kuitenkin paikkansa - vastaavasti keräsin turhaa tavaraa kirpputorille vietäväksi. Niin että auto oli ihan yhtä täynnä palatessakin, korikaupalla pyykkiä ja kirppariroinaa...

Mökki ei ole suurensuuri, vissiin vajaat 25 neliötä. Yhdellä katsella näkee joka nurkan - pyörähdetäänpä myötäpäivään:

Ovensuussa seisten.

Etuvasemmalla kyökki.

Näkymä ulko-ovelta.

Pimeä näkymä keittiönurkkauksesta.

Vielä pimeämpi näkymä takan kupeesta.

Näkymä keinutuolista oikealle...

... ja vasemmalle.

Keinutuolin kyljestä raput ylös Pupusen parvelle.

Parvelta alas silmäillen...

Takorautakruunu posliiniosin on Appiukon löytö vanhaintavarainkaupasta.

Mökin siivosin ja ulkohuussin. Ikkunoiden pesu ja kuistin siivous jäivät ensi kertaa, pitää muistaa ottaa ulkokalusteöljy ja suti mukaan silloin. Siinä hommassa kelpaa jo miehinen apukin!

  

Mutta ei miesväkikään jouten ollut. Kotiinviemisiksi kalansaalista! Ei lauantaina laiturin nokasta virvelöiden, mutta sunnuntainen uistelu tuotti tulosta.
.

Pupunen sai kolme kohtuullisen kokoista haukea, joista tosin se kolmas vapautettiin. Vesille lähtiessä olivat Appiukon (70+) kanssa molemmat omassa päässään venhoa, mutta epäilen suuresti, mahtoivatko muistaa turvavälin siinä vaiheessa kun saalista alkoi nousta...

Kotona Pupunen valmisti Miehen kanssa kalamurekepihvitaikinan.
.

KALAMUREKEPIHVIT

runsas 1 kg perattua haukea

3 isoa sipulia

4-5 palaa Reissumiestä

=> jauhetaan lihamyllyllä (leipä viimeisenä, siivoaa myllyn mukavampaan pesukuntoon)

1 prk kermaviiliä

1 prk tilliä

1 prk kapriksia

2 kananmunaa (KORJAUS: 3-4 kananmunaa)
½ sitruunan mehu

reilusti suolaa

ronskisti valkopippuria

=> yöksi tiiviisti suljetussa astiassa jääkaappiin maustumaan
merisuola-pippurimaustevoita paistamiseen

Maanantai-iltana paistelivat pihveiksi. Taikinassa olisi kuulemma saanut olla pari kananmunaa enemmän, kahdella munalla tuppasivat koepaistaessa murenemaan. Tästä syystä pihvit valmistettiin ensin uunissa ja sitten vielä paistettiin kevyesti pannulla merisuola-pippurimaustevoissa. Miehiset lisukkeet (perunamuusi, Blå Bandin kalakastike sitruunalohkolla ja kurkkuveneet) täydensivät aterian.
Kyllä oli maukasta!

Kesälomalla toivottavasti ehditään viettämään vähän pidempikin rupeama mökkösellä. Koronasta huolimatta, kun appivanhemmat liki ja koronasta johtuen, kun muu kesänvietto rajoitetumpaa... Aiempina kesinä visiitit ovat jääneet muutamaan kertaan, yöpymiset laskettu yhden tai korkeintaan kahden käden sormin. Onhan se vähän kuin mökin tuhlausta pitää sitä enempi hiirien mellastuspaikkana kuin omassa käytössä (vaikkei oma olekaan)...
.

  AURINKOISTA TOUKOKUUN VIKAA VIIKKOA

- IHAN KOHTA ON KESÄ!!