Tinttiä raidoilla

Kuten sanottu, eilen tuli kauppoihin 2 uutta Muumi-mukia, ja kipaisinkin heti tuoreeltaan hakemaan omani. Matkan varrelle osui Finlaysonin tehtaanmyymälä, jonne jalat johdattivat, vaikka pää sanoi, ettei kannata...

Joku saattaa muistaa, miten pari kuukautta sitten vinguin Finskun Tintti-kankaan perään...? Nyt Muumipeikko johdatti oikeaan osoitteeseen, onnen äärelle - Tinttejä oli pöllähtänyt poistolaariin!!

"Minä tunsin itseni niin onnelliseksi,
etten edes pelännyt tämän hetken menevän ohi."
- Muumipappa -

Valitettavasti ei kangaspaloja, mutta muutamia patalappuja ja pari essua. Essuistahan saan muokattua mökille sohvatyynyt, just kuten olin suunnitellut!! Lisäksi pakalta tarjoushintaista tanakkaa raitakangasta.

No, opiskeluboxiin päästyä tajusin, että eikös raitaa olisi ihan valmiina tyynynpäällisinäkin... Täytyy palata ensi viikolla tarkistamaan ja tehdä raitapätkästä jotain muuta möksötystä. Lehtikori? Pyykkipussi? Kaitaliina? Jotain?
 

Finlayson Kaulaketju

Finlayson Rannekoru

Boxissa päxähti myös mieleeni, mahtaisivatko Finskun Kartio-, Kaulaketju- ja Rannekoru-kuosit olla samaa sävymaailmaa (kuoseiltaan ovat kyllä eri sfääreistä...). JOS kotona olisi toisenmoinen tyyli, harkitsisin näitä kotisohvalle. Jokin näissä vaan sykähdyttää...

Tarttiskos?

Eilen iltapäivällä istuin koneella hahmottelemassa ergonomista työvuorosuunnitelmaa, kun sivukorvalla radiosta kuulin yhteishaun päättyvän klo 16:15. Jestas, pitäisikö vielä harkita lisäopintoja??? Pähkinää purtavaksi... 

Niin että äkkiäkös sitä sellaisia päätöksiä tekee...?

Seuraavaksi pitäisikin sitten hankkia se pääsykoekirja!

"Päätökset pitää tehdä oikeassa mielenvireessä
ja mieluiten nopeasti, ettei vire mene ohi."
- Vilijonkka -

0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 + -

Joskus tainnut mainita numeromaniastani? Heikkona tilastoihin, exceleihin, kaikenmoisiiin numeroituihin asioihin (siksi varmaan tykkään myös grafiikasta ja muusta numeroidusta "sarjatuotannosta"??)...

Joten ymmärtänette, etten vaan voinut jättää kauppaan tätä - öööö, mikä tämä on - siis TÄTÄ?

Siis eihän TÄLLE mitään varsinaista käyttöä ole, mutta kun TÄMÄ oli niin VASTUSTAMATON!! Ja koska olen hyvä keksimään perusteluja älyttömille hankinnoille, saatoin vakuuttaa itseni TÄMÄn tarpeellisuuden: numeroin yläkerran rappuset, sitten kun remppa etenee siihen vaiheeseen! (Askelmat saa kyllä olla TOOOOOSI korkeat, että pääsen hyödyntämään ylärivin numerosarjaa, mutta sitä en kertonut itselleni...)

Tosin tällä remppausvauhdilla asia on ajankohtainen noin vuonna 2267 (joka muuten on alkuluku). Mutta TÄMÄ on sentään pläkkipeltiä - mikä on toinen heikkouteni! (Niin, nuo Stockan numeroidut vetimet ovat posliinisia, mistä johtuen piilottelevat edelleenkin kaapin kätköissä...)

Olen muuten aina tuntenut viettelystä myös litran mittoja kohtaan!! Johtuneeko sekin kyljen ykkösestä?? Eikä niiden tarvitsisi olla edes Arabian kaatimia (kuten kuvassa, koostettu googlaamalla), vaan ihan mikä tahansa POSLIINImitta kelpaisi! Kunhan kyljessä on vaan 1 litran teksti. Ja tarkkaan ottaen menisi kyllä puolilitraisetkin ihan yhtä hyvin...

Toistaiseski olen onnistunut pidättelemään itseäni - tietäen, että ekan hankittuani niitä olisi kohta enemmän kuin keittiön kaappien päällä mittaa...

Anteeksi kuvien surkea laatu, opiskelijaboxin valaistus on kuin tontun myssyssä...

... ja tulivatkin!

Oli tarkoitus kuvata esillepano, vaan unohtui.

Olisin voinut kuvata edes tiskivuoren, mutten tajunnut sitäkään, ajoissa.

 Onneksi vieraat toivat tarjottavat kahvin kanssa, ne kuvasin.

Herkkua olivat, kiitos leipojille!

Pääsiäislounas 2013

Paahdetut juurekset + yrttikastike

Savustettu peuran kinkku + punaviinikastike

Vihersalaatti

Maalaistorin kutunjuustoa ja paahdettuja cashewpähkinöitä

Kivennäisvesi, kotikalja, mehu, punaviini

Hedelmäinen rahka

Mango-juustokakku á la Veljentyttö Nuorempi

Rahkapiirakka á la Äiti

Kahvi

Koirille:
Leivinuunissa paahdetut peuranluut
  (Kuvassa Koirarouva sulattelee...)

Muuten kaikki meni oikein kivasti!

Oli mukavaa hushållata vähän isommalle porukalle.
Kiitos visiteerauksesta!

Vieraiden tulla!

 
Viikon takaisissa pesäkorteissa toimitettiin kutsu 2. pääsiäispäivän pääsiäislounaalle.

Pirtti on puleerattu, lounas työn alla.

Sopii vieraiden tulla!

 TERVETULOA!

PS. Tänään alkaa Muumipeikko-kuu. Juu, siitäkin huomimatta, että nyt tätä mukia ei ole vielä justiinsa tänä päivänä hankittuna!! Mutta tulee kauppoihin 4.4. ja olen silloin jo heti aamusta roikkumassa ovenkahvassa... Ja aprillipäivä antaa vähän pelivaraa muumeiluun!

Mikään ei muutu??

 Kevät etenee hyvää kyytiä! 

Teen parhaani avittaakseni asiaa! Ja samalla tunnen itseni hiekkalaatikkoikäiseksi hyppiessäni tasajalkaa riitteen peittämissä lammikoissa ja jääkökköjen päällä, potkiskellessani lunta laajemmalle. Sula, sula, sula!! Joka päivä, monta kertaa.

(Mahtavatko ikkunoissaan kurkkivat naapurit arvioida meitsin kehityksen samalle tasolle...??)
  

"Mikään ei ole siis muuttunut", totesi Äiti.

Muisteli sitten, miten aina kauppareissuilla kiisin punakeltaraitaisessa villahaalarissani kuralätäköltä toiselle ja hypin ne pienillä punaisilla saappaillani kuiviksi.

Valitettavasti raitahaalarista ei ole kuvia, se oli Äidin neuloma.

Enkä mitään siivonnut, eilinen shopattiin Äidin kanssa kevätgarderobia. Samalla reissulla tuli ikuistettua Isän ja Äidin lappeenreunuksien puikkopitsit.

KEVÄT!!

Krääsähylly

Juu, kuten sanottu, Miehen toiveesta siivoiltiin viime viikonloppuna (jatkuu tänäkin viikonloppuna, mutta Miehen työvuorojen vuoksi saan puurtaa yksinäni).

Siivoilu on kiertoilmaus sille, että Mies haluaisi käytellä jotain päristintä. Ja koska nietoksista johtuen metelintuottamisen mahdollisuudet rajoittuvat ensisijaisesti sisätiloihin, on välineistökin vähissä. Lähinnä akku- tai iskuporakone. Ruuvivääntimestä lähtee niin onneton surahdus, että sen voi jättää huomiotta (ja eukkohan käyttelee sitä ihan omatoimisestikin...)

Ihan melkein tätä silmällä pitäen olin säilönyt sivuvintissä valmiiksi kokoamaani Ikean Stenstorp-lautashyllykköä!! Tietäen, että Mies inhoaa Ikean "läpiporattavia" (kts. ruuvireiät) rimpuloita, en ollut aktiivisesti ehdotellut kiinnityspuuhiin ryhtymistä. Jossain vaiheessa Miehen sähkösuristelutarve kasvaa kuitenkin niin suureksi, ettei jaksa valittaa moisesta. Murahtikin vain "Taasko NÄITÄ?".

Joops, niitä! Kaksi työpöydän laatikkoa on valjastettu saumurilankojen säilytykseen, olin suunnitellut lautashyllykköä niille. Suunnitelma oli huono! Kartiot näyttivät IHAN hirveiltä hyllyssä ja tuskin olisivat siellä putoilematta pysyneetkään. Olisi ehkä kannattanut ottaa muutama malliksi mukaan shoppailureissulle...

 

Piti siis kehitellä muuta roinaa hyllyillä säilöttäväksi. Mikä olikin yllättävän vaikeaa, hyllyt ovat onnettoman kapeat (niin, vissiinkin lautasen syvyiset...). Ja käsityökirjat olivat liian korkeita tankohyllylle.

Lisäharmikseni vielä totesin, ettei hyllykön kivoja koukkuja voi hyödyntää, kun takana on magneettilistat - joita ei voi (jää karmeat reiät) eikä kannata (erittäin käytännölliset ompelukoneen läheisyydessä!) poistaa. Ja koukkujen vuoksi koko rimpulan hankin!!

EIKÄ SIINÄ VIELÄ KAKKI!! Tavaroita edestakaisin siirrellessäni olin laittanut Opiston kurssilla tekemäni reliefin tuolille odottelemaan. Tottahan toki sitten hyllyn krääsävalikoimaa pohtiessani lässäytin ahterini tuolille - ja katkaisin tekeleeltä kaulan... Arvaa harmittaako??

Alunperin olin suunnitellut lautashyllyn paikkaa ikkunan vasemmalle puolen, mutta Mies kieltäytyi kiinnittämästä - seinän sisällä kulkee sähköjohtoja juurikin näillä kohdin. Singer-lätkän sentään suostui laittamaan, sille kun riittivät pienet nupit.

Alapuolelle väriin passaava vanha lokerikko ja niin saumurikin löysi viimein paikkansa. Silloin kun ei ole käytössä. Eikä tosiaankaan turhan usein ole...

Singer-peltitaulu on vuosien takainen löytö Huuto.netistä, se oli PAKKO saada - eikä silloin ollut vielä tietoakaan mistään ompeluhuoneesta. Nallet eivät kuulu asiaan kuin turvallisuutta tuovina seuramiehinä. Magneetit ovat 16 vuodessa (muisto ekalta Oxford-reissulta) niin väsähtäneet, että eivät pysy enää edestakaisin heilahtelevassa jääkaapinovessa, mutta tässä ässä-mutkalla jaksavat vielä istuskella. Ikämiehet.

Vihreä lokerikko oli aiemmin tässä naulakon alla. Nyt siinä on Ikean Antonius-rullakko, jossa säilyttelen keskeneräisiä käsitöitä. Tai, no, ainakin osaa niistä. Hmmm, aika pientä osaa. Tason päällä Clas Ohlsonin lokerikoissa on nappi- ja helmivalikoimani. Juu-u, kaikki mahtuu näihin kahteen (ja sitä on jopa itsenikin melkein vaikea uskoa...)!

Lokerikot eivät sattumoisin mahtuneet enää viereiseen kaappiin, kun tungin sinne viimeisimmät askartelutarvikehankinnat...

Varjostimia odottaville lampunjaloille olisi uusi säilytyspaikka luvassa, kunhan vaan keksin, mitä teen jokunen viikko sitten hankitulle lokerikolle... Ja tähän askartelukaapin päälle tulee nukkekoti. Sitten joskus. Ehkä. Mahdollisesti. Voi kyllä olla, että kaapin päällinen on liian kapea. Ja todennäköisesti onkin. Mutta VOISI tulla, jos mahtuisi...

Kaapin päältä kässykirjat siirtyivät kankaidenleikkauspöydälle.

Samalla tuli pikkuisen siivoiltua paikkoja muutenkin.

Karnaluksista ostin  edellisreissulla isot muoviset lankarullien säilytyslokerot. Eivät näy nyt tässä kovin hyvin, mutta ovat tosi mieleiset! Ei varmaan kauhean perusteltu ostos kotikäyttöön, mutta mielessä kangastelikin jo Päivölän tilkkuleirit...

Taas on vähän siistinpää, kiitos Miehen patistelun!

Ja nyt taitaa hetken siistinä pysyäkin!

Tuskin kovin paljoa ehdin ennen projektin päättymistä puuhailemaan.  

 Tai mistäs sen vielä tietää...