Viikonloppusiivous

Opiskelijaboxini palvelutarjoomaan ei kuulu siivous. Onneksi sentään vermeet on talon puolesta, vähän kotisiivoilua vaikuttavampaa välineistöä. Vinkeä vekotin, vaikka aika epäkätsy olisi 3-kerroksisessa töllissä.

Ensi viikolla on taas kiva palata siistiin opiskelijaboxiin.

 

Ihan just hetipiankohta lähden jälleen retuuttamaan itseäni kotiin matkaeväiden kera. Tarkistamaan selainversioita (kts. eiliseen postaukseen tekemäni loppukaneetti)!!

Kovasti kyllä myös kiinnostaa, minkä verran pihansyrjää on paljastunut nietosten alta...

Ystävät hyvät!

 

Ystävät kalliit, ottakaa tavaksenne kurkata blogikommenttien roskaloota! Ainakin silloin tällöin. Ihan vaikka vaan joskus. Edes kerran viikossa. Tai kuukaudessa - vaikka joka kuun eka päivä. Tai palkkapäivänä. (On muuten toimiva konsti! Meitsi tilaa aina synttäripäivänä ajan hammas-, gyne- ja silmälääkärille, muuten ei hapertuva pää muistaisi.)

En ole viime aikoina kovasti kommentoinut todettuani höpsötyksieni hujahtavan suoraan roskapostin ammottavaan nieluun. Tai taivaan tuuttiin, mistä minä tiedän, minne ne menevät. Mutta ei ne ainakaan blogien kommenteihin jää. Tai ilmesty myöhemminkään, vaikka näytölle läjähtäisi teksti:

Kommenttisi julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Ei julkaista! Tai sitten niitä ei hyväksytä, mikä tietty myös on mahdollista. Joskin epätodennäköistä, tuskin herättäisin niin suuria tunteita.

Ei ne meitsin kommentit sinällään niin arvokkaita ole tai varsinkaan älyllisiä. Mutta saattaahan siellä lojua liuta muidenkin kommentteja - ihan vaan heitä muita tässä ajattelen... Dippa-dappa-daa, empaattinen kanssaihminen olen, juu.

Kuvilla ei ole asiayhteyttä, muistumia maaliskuiselta Tukholman reissulta. Paitsi tämän haluan kertoa: taisi löytyä Tukholmasta yhtä pakollinen ohjelmanumero kuin Tallinnan Olde Hansan hunajaolut! Drottninggatanin ja Fredsgatanin kulmassa lienee jatkossa PAKKO käydä siemaisemassa Eriksbergit. Ei hunajaoluen veroista, mutta poikkeuksellisen maukasta. Ja perinteitä pitää olla! Edes jonkinmoisia.

PS. Siinä vastapäätä on oikein hyvä metsästystarvikekauppa. Alempi on minun saaliini. <3

* * * * * * *

EDIT 12.4.2013 aamutuimaan

Kiitos kommenteista! Niiden avulla tämä mystimen boikotti alkaa hahmottua!

Susan kommentoi:

Minulla bloggeri ei toimi kunnolla, jos käytän selaimena Internet Exploreria. Kuvia ei voi ladata, eikä omat uusimmat tekstitkään näy. Lisäksi lukijoita sen mukaan minulla ei ole yhtään :( Onhan minulla sinut ja Rouva Kivitikka :) Nämä ongelmat alkoivat uuden läppärin myötä.

Nyt käytän selaimena Google Chromea ja yllätys, yllätys kaikki toimii, johtuisikohan siitä, että ovat samaa "puljua" bloggerin kanssa.

ja Tarutikki totesi:

Onpa ikävä ongelma. Minä aina silloin tällöin vilkuilen roskikseenkin, mutta ei siellä mitään ole ollut. Jonkinasteisia ongelmia minullakin on kommentoinnissa ollut viime aikoina. :o(

Pepi, Heleena, Rva Kivitikka, Annukka ja Eija kertoivat poimineensa kommenttejani roskapostin seasta, Eija mainitsi:

Yksi kommenttisi oli eksynyt roskapostiin... plastin sen sieltä, mutta se ei näy blogissa... En kyllä ole mikään tekniikkaihme. :D

* * * * * * *

Täällä opiskeluboxissa lueskelen ja kommentoin iltaisin blogeja pöytämallin työkoneella, jossa iso näyttö - suurempia kuvia on niin paljon mukavampi katsella! Mutta kone on muutaman kerran valittanut liian vanhasta selainohjelmasta ja vaatinut tuoreinta Google Chromea - enkä tietenkään työkoneelle mitään omin päin ala asennella.

Tuossa vieressä on on oma vanha läppärinrousku, siinä tuorein Google Chrome.

Kotona on 2 läppäriä, joista yleensä käytän Miehen konetta (!). Omassani on DELLin huoltomiehen visiitistä huolimatta ongelmia langattoman verkon kanssa. Näiden selainversioita en nyt äkkipäätä täältä käsin osaa sanoa, mutta ainakin keskenään niissä on eri selain.

Kommentoituani illalla läppärin kautta Tarutikkiä (nyt kommentti näkyy), olettaisin seuraavaa:

Liian vanha Google Chrome -versio kadottaa kommentit bittiavaruuteen ihan täydellisesti, edes roskaposti ei niitä pelasta! Uusin GC-versio ei aiheuta mitään ongelmia, lätkähtävät suoraan ihan OIKEAKSI kommenteiksi samoin tein - ja pysyvätkin (tarkistin vielä aamullakin). Ja jotkut väliversiot tai muut selaimet tuuppaavat kommentit roskikseen dyykkaroitaviksi - josta ne joko ovat pelastettavissa kommenteiksi - tai ehkä eivät (riippuen ehkä siitä, kummalla kotikoneella olen kommentoinut).

On tämä vaan merkillistä... Ja ikävää, että isoin osa opiskeluboxi-viikoilla jättämistäni kommenteista on todellakin kadonnut sen siliän tien, lopullisesti ja jälkiä jättämättä!!

Luonnon jäätaidetta (shoppailun lomassa)

 Aivan ihana jäätaideteos yllätti kauppareissulla!

Taiteilijana räystäältä valuva, matkalle väsähtänyt sulavesi.

Käyn päivittäin kävelemässä, 1 - 3 tuntia kerrallaan (myönnettäköön, osa kävelystä saattaa tapahtua kauppakeskusten käytävillä...). Tuskin maltan odottaa lumien sulamista ja pihojen puhkeamista kukkaan!! Tässä ihan liki on nimittäin IHANA, tunnelmallinen omakotialue. Juu, meinaan käydä kyyläämässä oikein urakalla - eikä sitten enää jouda kaupoissa luuhaamaan! Ehkä joskus kuvaankin jotain, odottakaahan vaan!

Niin, joop, se kävelyretki suuntautui - yllätys, yllätys - kauppakierrokselle...

Ensin poikkesin Nukkekoti ja Lelu-kaupassa, tarttui pientä hilputinta mukaan. Avaamattomassa pussissa on puhelin, viallinen - koitan saada sen vielä vaihdettua. Kaulimen sain kaupan päälle, olin varmaan niin Justiinan näköinen.... 

Ja näillä tehostetaan Rva Puupää vaikutelmaa! Seuraavaksi suuntasin postiin, vieressä oli Etolassa lopettajaiset. Gummistövlarnat puoleen hintaan, kiva vetskarimalli - valitettavasti kaikki kokoiseni kivanväriset olivat vaan jo loppuneet. Pihapuuhiin kelpaavat mustatkin.

Finlaysonille olin menossa, niitä raitatyynyliinoja... Samalla tuli tarkastettua, sopiiko Coronna (jota aiemmin taisin erheelliseksi Kartioksi nimittää) väriin. Sopi! Ja oli tarjoushinnalla sekin. Ja ihan pakko oli ottaa vielä yksi essu mukaan, tyynykankaaksi sekin. Tyynyjä, tyynyjä, rrrrrrrrrrrakastan tyynyjä, niitä ei voi KOSKAAN olla liikaa!!

Ja takaisin opiskeluboxiin sen ihanaisen kangaskaupan kautta, josta ei vaan koskaan pääse tyhjin käsin pois! Siis silkkaa tyhmyyttä poiketa sellaiseen. Mutta nyt ostokseni olivat hyvin vähäiset! Piparkakkumuotit ovat nukkekotia varten.

Kirpparikierroksiakin olen tehnyt, mutta täkäläisiltä ei vaan löydy MITÄÄN houkuttelevaa!?!?

Lumi voisi kyllä jo sulaa, alkaa käydä tyyriiksi (ja tylsäksi lukijoiden kannalta!) tällainen lenkkeily...

Vierastöppösenpuolikkaat

Mehtäpirtin emäntä haastoi käsityöhaasteella - lämmin KIITOS! Koska kysymykset olivat samat (hyviksi havaitut) kuin Minnalta Talosta maalla saamassani haasteessa ja koska en viime aikoina ole yltänyt merkittäviin kädentaidollisiin saavutuksiin (tai edes vähäisiin, käsityöharrasteeni etenevät säälittävän nahkeasti), tyydyn viittaamaan aiempiin vastauksiini. Löytyvät  täältä.

Sen sijaan voin kertoa viimeisimmän tekeleeni MELKEIN (tai ainakin hyvällä tahdolla tahi vilkkaalla mielikuvituksella MELKEIN) sivuavan kysymystä:

9. Oletko keksinyt joskus jonkin mielestäsi aivan uuden idean tai toteutustavan käsitöissä?

Noooo, ei tässä nyt mitään uutta tai ennennäkemätöntä ole keksitty, mutta olen tehnyt uuden aluevaltauksen!

Tarina menee tälläviisiin:

1. Kävimme Opiskelukaverin Projektityöpaikassa tutustumiskäynnillä. Firman testosteroniset ohjelmoijakarjut hiihtelivät innovatiivisessa toimistossaan sukkasillaan, joten vieraatkin riisuivat mononsa ovenpieleen (en minä viluvarpainen, koska ei ollut villasukkia mukana...).
2. Myöhemmin yliopistolla tuli Opiskelukaverin kanssa puheeksi kengätön konttori. Ohimennen mainitsin, että tarttis olla tohveleita tarjolla...
3. Opiskelukaveri vinkkasi Projektityöpaikassaan vierasvillasukista, urhot innostuivat ideasta.
4. Lupasin tehdä mallikappaleen.
5. No, meikäläisen ei pitäisi IKINÄ luvata mitään, kun toteutus sitten aina ontuu! Tein mallisukan ja sain siinä tehdessä mielestäni paremman idean ja tein toisenkin sukan (erilaisen siis tietenkin) ja totesin sen olevan epäkelpo ja aloin miettiä uutta vaihtoehtoa (enhän tietenkään voinut tyytyä siihen yhteen alkuperäiseen, kun ajatus oli jo lähtenyt liikkeelle).

Juu, ankarien (?) aivoitusten jälkeen sain sen toisenkin sitten valmiiksi (kuvassa oikeassa koivessa) - aikaa vaan meni siivottoman kauan. Kumpaakin töppöstä on tehty siis vain nämä yhdet (1) kappaleet. Jotka tietysti unohdin punnita... Mutta se ei niin haittaa, ovat parhaillaan kommentointikierroksella ja palautuvat.

(Hankalat kuvattavat: omaan jalkaan liian isot eikä ole nyt lisäjalkoja tarjolla.)

JOS jompikumpi valitaan, teen sille parin ja samalla neuleohjeen. Ja joku muu sitten neuloo...

Tai voi olla, ettei kelpaakaan. Nyt vähän jännittää.

PS. Omaksi käsitöimiskannusteeksi lisäsin sivupalkkiin langankulutusseurannan. Samaa todistaa sekin, surkean vähäistä harrastaneisuutta... Onneksi eilinen rimpsumuori yli tuplasi menekin!

Langanmenekki 2013
0,551 kg - tammikuu
0,274 kg - helmikuu
0,390 kg - maaliskuu
1,350 kg - huhtikuu
2,565 kg

Röyhelöinen isöäiti

 

Tuli kiire saada entisiä nyssäköitä nurkista pois, kun uutta lankaa alkoi tuupata tilalle...  Kun kaivoin kässykoppan esille ja aloin levitellä tekeleitäni, oli Koirarouva tikkana paikalla!

Hän osoitti HYVIN selkeästi, että aikoo ottaa juuri tässä ja juuri nyt nokoset, takkatulen hohteessa, turha edes yrittää hätyytellä! Mitäs siinä sitten teet, kuin peittelet? Ja odotat...

Kun takkapelti kolahti kiinni loimottuksen päättymisen merkiksi, siirtyi Koirarouvakin sohvalle. Pääsin vihdoin päättelemään langanpäitä ja virkkaamaan reunapitsiä röyhelöreunaan...

Olen "välitöinä" tehnyt verenpunaisia ja tummanruskeita isoäitejä, kun mikään "kunnon työ" ei ole iskenyt.  Lappuilu taisi alkaa jo alkuvuodesta, kun punainen ja ruskea ilmestyivät poistoväreinä alelaareihin. Lappuset eivät ole tasakokoisia, lienee tehty aina ensimmäisellä käteen osuneella virkkuukoukulla (pääosin kuitenkin 4 tai 4½). Myös vihreä on poistoväri.

Nämä ovat muuten juurikin oikeansävyiset lempparivärini: murrettu vihreä, verenpunainen ja tumma ruskea. Lisäksi suosin luonnonvalkoista (tarkkaan ottaen shampanjaan vivahtavaa valkeaa) ja voimakasta oranssia. Metalleista pronssi on ehdottomasti mieluisin.

Olipa hidasta puuhaa!! Koko sunnuntai hommassa meni! Tällä kertaa osasin pitää varani, vaikka Koirarouva koitti useamman kerran tunkea syliin tai yritti asettautua jaloissa lepäävälle helmalle.

Tasan yhden koirattoman kuvan ehdin ottaa valmiista peitteestä, kun Koirarouva jo asettautui omistajattaren elkein valtaistuimelleen! Tämä on hänen, nyt ja ikuisesti!

Niin mieluisalta vaikuttaa, että ei kai vanhaa rouvaa siitä henno hätyytelläkään. Onnellinen koira, nauttikoon elämästään!

Ikäneito ei niin peitteistä perusta! Hän on taitava heittelemään sohvan tyynyt yhteen kasaan ja lepää niiden päällä kuin The Real Princess! Tiedättehän, se Hans Christian Andersenin prinsessa, joka tunsi herneen 40 päällekkäin ladotun patjan alta (joiden välissä oli lisäksi untuvahöyheniä)?

Isoäidille tuli kokoa 7*11 lappua, 105*165 cm + röyhelöreunus 4 cm, painoa n. 1350 g. Seiskaveikasta, että kestää konepesun. Useasti.

Tämä on viides isoäitini! Ne aikaisemmat ovat vuodelta 2011, silloin olikin oikea babushkaboomi:

ensimmäinen isoäiti (perstuntumalla, ilman marttaohjetta tehty), 

7*10 lappua, n. 90*135 cm,  n. 940 g, valmistunut 01/2011
(Koirarouvan aiempi suosikki)

Miehen isoäiti (alias mökkimuori, majailee mökkösellä), 

7*10 lappua, n. 115 * 160 cm, 1500 g, valmistunut 05/2011

kasvivärjätty isoäiti (alias pompulamuori), 

5*7 lappua, n, 112*156 cm, 1590 g, valmistunut 08/2011
(oma suosikkini)

Veljenvaimon isoäiti (alias farkkumökin muori, tehty farkkumökille),

6*10 lappua (sentit puuttuvat), 1280 g, valmistunut 11/2011

Kyllä se kuudeskin vielä joskus tulee, pitäähän ½tusinaa saada täyteen...

Markalla mannaa!

 Ei kun siis eurolla Silmua!

Ai mitäkö näistä teen?

Ei niin mitään ajatusta...

Mutta kun halvalla sai...

Ja sopii koiran väreihin!!

Kiik vaip (gestatio cathedra grabattum)

En sitten vaan voinut, en!

PIDÄTELLÄ!

YLEENSÄ perjantaisin kotiin päin rahjustaessani

(kävelyä - pikavuorokyytiä - bussinvaihto - vakiovuorokyytiä - kävelyä)

olen ihan nääntynyt.

Umpiuupunut.
Reporankana.

Kanttuvei.

Niin nytkin.

Maata röhnötin koirien kanssa samassa kasassa soffalla.

Ja yht'äkkiä!

TAJUSIN!

Nojatuoli on saman mallinen kuin mökin keinustooli (Askon Nanna).

Kassi auki ja kangas esiin!

    

Mitä ihmettä teen kankaidenleikkauspöydällä?

Hain sakset ja leikkelin kankaan siinä siunaamassa olohuoneen matolla.

Samalla meinasi mennä vähän mattoakin.

 
Ja sitten ompelupuuhiin!


Entuudestaan tiedän, että tuolin selkänojan ja istuimen välinen kulma on hankala.
Essun nauhoista tein "kiristimen", jolla päällinen pysyy napakasti paikoillaan.


"Mekanismi" on sama kuin essun niskalenkissä.

Taustakankaana ensimmäinen käsiin osunut, vähän sinne päin sävyltään.
Ihan toista etsin, mutta tämän löysin.
Hobby Hallin pussilakana, en enää muista, mitä tästä olin suunnitellut.
Onnettoman ohutta lierua, ilmeisesti ei ollut kelvannut, siihen johonkin.
Tai sitten olin unohtanut jo postipaketin saapuessa, mitä olin suunnitellut...


Saattaapa tätä hätätilassa näinkinpäin käyttää.
Käänsin kuitenkin siksi, että tällä puolella tikkaukset näkyvät paremmin.
(Nyt tilkkuilijat nauravat: "Mitkä tikkaukset? Ha-ha-ha...")
Tasoiseni tikkaukset, 10 cm välein.
Paraatipuolella kirkkaankeltaiset.
Välissä paksu(in?) vanu.

Siinä se on!

Kiik vaip (gestatio cathedra grabattum).

Keinutuolimatto. Viroksi (ja latinaksi).
Mökille.