Väsy

Non-niin, kävi taas harrypotterit! Siskon vika! Mitäs antoi lahjaksi niin hypnotisoivan kirjan!!

Piti lukea yöt ja päivät läpeensä!! Unohtui nukkuminen ja ruuanlaitto, muista puuhista puhumattakaan!! Nyt väsyttää...

Tuplavahinko

Serkkuplikka pyöräytti tuplat, pikkuruiset kaksospojat Englannissa.

Äiti, Serkkuplikan kummitäti, sanoi pistävänsä postipaketissa pienen lahjan, Suomi-henkiset porokuvioiset villatakit pikkumiehille. Minähän sitten myös kiiruhdin väkästämään omaa tervehdystäni samaan lähetykseen. Eikä mitään söpöstelyä, vaan vauvatossuihin rehdit Suomen armeijan palttoonnapit somisteiksi ja Suomi-leijonaa bodyihin!

 

Joku hama tässä kyllä taas sattui, tai parikin...

Olen aiemmin tehnyt samanmoiset puna-valkeat tossut Nallesta, mutta nyt värikartalta ei löytynyt reilua suomensinistä - tai ei ainakaan niistä puolestatusinasta liikkeestä löytynyt, joista etsin. Niinpä otin hätäpäissäni Seiskaveikkaa, konepestävyytensä ansiosta. Se oli eka virhe - tossuista tuli turhan isot ja mittasuhteiltaan muutenkin kummalliset. Jos lapsipoloilla sattuu esikouluiässä olemaan räpylän mallinen jalkaterä, nämä ovat kyllä siinä tapauksessa oikein sopivat. Rohkenen kuitenkin epäillä...

Toinen hama tapahtui, kun aloin uudestaan etsiä suomensinistä Nallea kutaistakseni pikapikaa uudet pienemmät. Ei löytynyt edelleenkään, mutta sen verran tuhraantui aikaa, että taisivat bodyt jäädä liian pieniksi jo ennen kuin paketti ehti viivästyksen vuoksi perille...

Ajatushan OLI kaunis, mutta eipä se taida vauvoja isommin lämmittää...

Paikallinen nähtävyys?

Päksähti jälleen vuosi lisää mittariin, olen taas 28+.

Ei sen kummemmin juhlittu, pikkuisen kahviteltiin ja sain kyllä lahjojakin: lasienkelituulikellon, dekkarin, arvopapereita (arvan ja 5 millin lottokupongin), suklaata ja savustetun lohen. Ja paljon upeita kukkia.

Kaunis kiitos lahjojille!

Mieskin muisti, aamulla oli Kalevala korun lahjarasia prinsessaleivosten kera odottamassa aamiaispöydässä. Paketista kuoriutui Hannunvaakuna-riipus.

Hannunvaakuna suojelee pahalta. Yhdestä nauhasta muodostuva kuvio synnyttää suojaavan voiman, jonka mahtiin uskoi muinoin koko pohjoinen Eurooppa. Kuvio muistuttaa myös maan neljästä suojelushengestä, jotka asettuivat kukin omaan nurkkaansa ja kannattelivat taivasta maan yllä. Pohjois-Euroopan kansat antoivat näille hengille nimiksi Länsi, Itä, Pohjoinen ja Etelä. (Lähde: Kalevala koru)

Ilahduin suuresti!! Tykkään kovasti Kalevala korun klassikkomallistosta - juuri muita koruja en käytäkään.

  

Leivoksenmurut suupielistä lennähdellen kysyin Mieheltä, pitääkö meikäläistä paikallisena kulttuurinähtävyytenä.
- "Muinaismuistomerkkiä enemmänkin ajattelin..."

Aha.

Siis 28+++.

PS. Hannunvaakuna (⌘) eli käpälikkö on maailmanlaajuonen symboli, jota on käytetty etenkin Pohjois-Euroopassa ja Virossa koristeluun. Suomessa merkki oli tapana maalata talon tai ladon seinään suojaamaan asukkaita huonolta onnelta ja pahoilta hengiltä, sitä käytettiin myös mm. kirjontakuviona ja koruissa. Vanhimmat tunnetut suomalaiset hannunvaakunat on kaiverreuu suksiin n. vuoden 1000 paikkeilla.
Kulttuurinähtävyyttä kuvaava kansainvälinen merkki on hannunvaakunan muotoinen. Hannunvaakunan nimi juontaa kristilliseen pyhimykseen (Pyhä Johannes), mutta merkin alkuperä on esikristillinen. (Lähde: Wikipedia)

Ongelmajätettä?

Fleecehuopa on sitten mainio keksintö! Kevyt ja lämmin, kestävä ja pestävä eikä kaipaa silitystä, edullinen ja kaiken kukkuraksi vielä usein varsin hyvän näköinenkin. Ihan ehdottomia koirataloudessa sohvansuojina, autonpenkinsuojana, makuualustana kyläpaikassa jne. Niinpä niitä sitten tuppaakin kertymään nurkkiin, ihan riesaksi asti.

Eihän niitäkään määräänsä enempää voi kerralla sohvalla pitää!! Keksin kerätä käyttövuoroaan odottavat huovutettuun koppaan (Novita Huopasesta neulottuun) takkahuoneen pöydän alle. Näyttävät aika kivalta lasin läpi.

Vaan mitä tehdä käytössä nyppyyntyneille tai muuten vaan kyllästyttäville?? Ovat melkein kuin ongelmajätettä - roskiin ei ehjää ilkeäisi laittaa, mutta eipä oikein mitään järkeenkäypää jatkokäyttöäkään löydy...

Kunnes sitten hoksasin!! Nykyisin jätän fleecehuovat koirien lomien jälkeen eläinhoitolaan, kiertävät pesukoneen kautta löytöeläinkodin puolelle. Koirarouva ja Vanhapiika tykkäävät kovasti fleeceistä, joten kaipa löytöeläimetkin niillä köllisivät? Ainakin henkilökunta on ottanut ne ilolla vastaan.

Äidin vinkistä olen jo vuosien ajan vienyt vanhat lakanat ja pyyhkeet löytöeläinkotiin, miten siis näin yksinkertaisen fleece-kierrätysidean hoksaamiseen menikin niin kauan??

Rakas romu

Mehtäemäntä on takuulla jo kuvitellut, että olen unohtanut hänen heittämänsä haasteen!

EI SINNE PÄINKÄÄN! Päinvastoin!!! Olen kohta 2 kuukautta haahuillut huoneesta toiseen ja miettinyt: mistä en haluaisi niin mistään hinnasta luopua.

Hämmästyksekseni huomasin, etten ole kovin kiintynyt tavaraan! Huuuu, havainto oli kyllä ihan täydellinen yllätys - itsellenikin! Mielessäni kaikui Anopin tokaisu [silloin vielä tulevien] appivanhempien visiteeratessa ekan kerran vanhapiikaboxissani (kerrostalokolmio Tampereen lähiössä): "Kyllä sullakin tätä romua piisaa!"

Tämä tapahtui lehmäkaudellani. Lehmärekvisiitasta on jäljellä enää vain 2 taljaa mökin lattialla - Askon ruskea mahtisonni Brasiliasta ja ex-työkaverin musta-valkoinen Hertta Hämeenkyröstä.

Juu, roinaahan oli jo silloin - ja on edelleenkin, vähän enemmän vaan... 

Mutta joo, aihe on herättänyt myös keskustelua, rakas romu siis. Olemme pohtineet, mitä lähtisi mukaan, jos myisimme tämän töllin ja muuttaisimme pienempään. No, siitähän sitten heti ensimmäisenä väännettiin kättä: Miehen mielestä kerrostalokaksio riittäisi, minä haluan harrastehuoneen eli kolmion, rivarista.

Ja ne mukaan lähtevät tavarat: sohva, kaikki Boknäsit ja vanhat Billnäsit, ainakin osa kirjahyllyistä, ruokailuhuoneen jugendkaappi ja takkahuoneen vaatekaappi, taulut ja kattovalaisimet. Sänky on niin iso (190*240), ettei taida mahtua nykymakkareihin? Mies haluaisi mukaan myös "hopeakaapin" ja saman sarjan lipaston (minä en!!!), minä puolestani Ruotsin postilaitoksen lajittelulokerikon ompeluhuoneesta (Mies ei!!!). Hmmmm, taidetaankin tarvita vähintäänkin neliö...??

Jepulis, muitakin ajatuksia tämä haaste on herättänyt, palaan niihin joskus myöhemmin. Jalostan vielä aivoituksiani. Hah!

Mutta mikä on se rakkain romu??
Huonekalu vai meneekö tilpehööriosastolle??

 

Pisimpään mukana kulkenut huonekalu?? Ekan poikaystävän isän vanha toimistopöytä, poliittinen kaluste puoluetoimistosta. Ei tunnesiteitä, olen suunnitellut jo heivaamista, mutta Mies on kiintynyt. Iso (= rohjo) ja tilava (= täynnä roinaa). Ei siis ainakaan se.

Vanhin huonekalu? Se on kaunis sänky edellisen vuosisadan vaihteen tietämiltä, Mummulan jäämistöstä saamani. Siinä Äitini nukkui sisarensa kanssa nuoruusvuosinaan Mummulan vinttikamarissa, itsellänikin se oli pitkään käytössä (koira järsi palan pois reunasta), mutta nyt se on ollut jo kymmenkunta vuotta Sisarella lainassa (ei siis kuvaa tähän hätään). Se on rakas romu.

En myöskään luopuisi Äidin Sedän jäämistöstä saamistani Billnäsin vanhasta rulokaapista ja työtuolista! Niillä on luonnollisestikin tunnearvoa, mutta ne ovat myös kauneimmat koskaan omistamani kalusteet!

Olen heikkona näyttäviin kattovalaisimiin, siitä joukosta nousee ROMANTTISIN romu: olohuoneen kattovalaisin!! 11 vuotta sitten poikkesimme Hauholla Antiikki-Helinille ja siellä se roikkui! Se oli rakkautta ensi silmäyksellä, niin minulla kuin Miehelläkin! Valaisin oli aika tyyris (tinkimisenkin jälkeen vielä 400 euroa), mutta olimme varmoja, että katuisimme lopun ikäämme, jos jättäisimme sen sinne tallin ylisille parruun killumaan. Pakkohan se oli mukaan ottaa, 1-vuotiskihlalahjaksi toinen toisillemme.  

 Se se on, se rakkain romu, minulle.

Kysyin nimittäin Mieheltä, mikä on hänen rakkain romunsa. Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä: "Muorilta pikkupoikana saamani kuparinen kahvipannu!" Se on appivanhempien mökkitakan päällä, joten jäätte kuvatta.

Olen hautonut haastetta nin pitkään, etten enää tiedä, ketkä ovat tähän jo vastanneet. Nappaa siis tästä haaste mukaasi ja vinkkaa, niin tulen kurkkimaan rakkaimpia romujasi!!

 VALOISAA VIIKONLOPPUA!

Hrrrrrr!!

 

 

Lööpit kiljuivat kalsaa keliä, viileitä viimoja, yöpakkasia, luntakin jo ensi viikolle.

Ei haittaa, sisällä ei palella!

Olisi pari projektia pihalla kesken, näinköhän sitä tarkenisi...?

Koirista en ainakaan saa seuraa ulkohommiin, eivät hievahdakaan takan edestä.

Kevytfixailua

ENNEN

Kuten joskus mainittu, tuleva spa on aika ankeassa kunnossa nykyisellään ja se vaatisi kipeimmin (ja kalleimmin!) ISOA remonttia. Niin kallista, että vuosikausiksi luvassa vain pientä fixailua ensiavuksi.

Pukkarin koko on minimaaliset 1,1 * 1,7 m. Tähän mennessä sinne oli vaihdettu vain patteri ja lyöty vanerilevy kattoon, kun osa paneleista piti taannoin repiä alas vesisulkujen vaihdon vuoksi.

ENNEN

Alkuperäisasukkaat ovat kyllä rempanneet saunaosastoa, mm. pukkari oli kaakeloitu  (ja samalla koukkulauta jätetty kaakeloinnin taa, joten sitä ei tässä minirempassa voinut poistaa), vesipata ja wc-pönttö poistettu, uusittu vesikalusteita, asennettu poreamme, öljykiuas (!!) vaihdettu sähköiseen ja laatoitettu vähän enemmänkin. (Saunaosastolta löytyy 7 erilaista kuviotonta seinälaattaa, 5 erilaista kuviolaattamallia, 2 erilaista boordia ja lattioista 5 erilaista klinkkeriä. Muualta alakerrasta löytyy vielä lisää sortimenttia, mutta nämä siis vain saunalla.)

Saunaa on siis vuosikymmenten varrella päivitetty moneen otteeseen ajan trendien mukaisesti ja se on ihan käypäinen edelleen - vaikkei ihan oman makumme mukainen.

Lampun lasikupu hajosi jossain vaiheessa, korvasimme vain hehkulampun pop-lampulla. Kytkinkin lie joskus mennyt oikosulkuun, sähköjohto kärähtänyt - hyvin toimi silti. Ei mikään varsinainen ilo silmälle kuitenkaan...

JÄLKEEN

Tämä kevytfixaus sai alkunsa, kun Mies suti takaseinän valkeaksi ahdistuttuaan riittävästi panelinpäiden laastijäämistä. Minun silmääni puolestaan kirvelsi tuoreen valkoisen seinän puunvärinen koukkulauta. Kun tummanruskea ei kelvannut Miehelle, tutkittiin jämäpurkkien pohjat ja väri on nyt sama kuin kuistin puolipaneleissa. Tylsä, mutta tyydyttävä. Uudet koukut kummasti korvaavat tappion värikysymyksessä...

JÄLKEEN

Sähkömieskin (Appiukko) kävi paikalla ja vaihtoi kattovalaisimen ja kytkimen johtoineen. Valitettavasti sähkötarvikepakistamme löytyi vain tuollaista ikävää "harmaa arki -mallia", mutta inspiraation iskiessä ei parane kronklata. Samalla vaihdettiin pesuhuoneen valaisin.

Kattopanelit jäivät vielä vaihtamatta. Pitää miettiä joku toimiva ratkaisu,  ettei seuraavalla kerralla tarvitse repiä kattoa irti vesisulkuihin päästäkseen...

Penkki vaihtui tiikkisiin puutarhatuoleihin. Olen ostanut ne jo yli 20 vuotta sitten, painavat ihan järrrrkyttävän paljon. Nyt olisi kiva, jos olisivat tiikinomaisesti harmaantuneet, vuosikymmenten puuöljyt ovat saaneet ne turhankin tummiksi.

 

Tottahan saunallakin pitää ainakin yksi taulu olla! Öljyvärityö on venäläisen Alexander Dubniskijin "Saunovat naiset" (1990), takavuosina huuto.netistä hankittu.

Aika pienellä vaivalla ilme kirkastui kummasti!

Miksi ihmeessä olen ollut väliaikaista pintaremppaa vastaan, mokoma pöljä?!