Olipa ihanan-muhevan-vihervä viikonloppu!!
Perjantaina, kun pääsin opiskeluboxista kotiin asti, kiskoin verkkarit jalkaan ja säntäsin möyrimään pihaa. Sitä jatkuikin sitten lähes yhtäjaksoisesti sunnuntai-iltaan, mitä nyt vähän grillailtiin ja saunottiin ja nukuttiinkin jokunen tunti aina jossain välissä. Olkapäät vähän kärvähtivät, selkä natisee, polvet paukkuvat, kynnet halkeilivat ja kämpässä risteilee multaisia jalanjälkiä. Oli tosi-tosi upeaa!!
Ihan valtavasti oli suunnitelmia tälle viikonlopulle, ehkä neljännes tuli tehtyä. Hitaat hommissa?
Lauantaina käväisin läheisellä puutarhalla. OIKEALLA puutarhalla. Olipa mahtava kokemus, sai asiantuntevia neuvoja ja vankat kasvit!!
Kuvat: Noukittu googlaamalla & muokattu. |
Nyt kokeilemme PIHAJASMIKEtta [Philadelphus Coronarius] etupihalla. Niillä main, missä on jo tapettu yksi rusokirsikka, punatammi ja pari tavallista tammea. Ihan niitä ensimmäisiä kokeiluja en enää muistakaan. Tämä puska kasvaa 2-3 metriseksi - JOS ei käy taas perinteisesti...
Kuva: ET |
Rumaa, rutikuivaa savirinnettä verhoamaan pari VILLIVIINIÄ. Vai olikohan se humala? No joku kuitenkin, joka tukemattomana toikkaroi pitkin maita ja mantuja.
Puutarhalla olisi ollut kasvihuonekaupalla kukkiakin, mutta Miehellä oli kiire hakemaan Veljeltä traktoria lainaksi. Leikkii edelleen metsuria - on niin kyllästynyt koko puuhaan, että piti hakea vähän järeämmät vehkeet, että saa homman joskus päätökseenkin! Koko päivä siinä menikin.
Juu, että lähdin sitten muualta niitä kesäkukkia metsästämään. Ja sitä se todellakin oli, metsästystä!!! Niukat olivat vielä kesäkukkavalikoimat puutarhamyymälöissä!! Viisi liikettä kiersin ja ihan peruskamaa sain muutaman kassillisen: markettaa, ahkeraliisaa ja pelargonioita. Pöh! No, niillä aloiteltiin. Onhan tässä kesää jäljellä...
Juu, viikonlopun pääpuuha oli sen liki pystyynkuolleen havuasetelman purkaminen. Mies tykkää havuista, joten oli helppo houkutella lapioimaan raakut maasta ja tekemään uutta penkkiä grillikatoksen pohjoispuolelle, täydelliseen varjopaikkaan. Kipaisin ennen maahanlaittoa tarkistamaan netistä havujen istutusohjeita, mihin järjestykseen kannattaa laitella, kuinka tiheään ja sellaista.
Kävi taas sillälailla satunNaisesti, tiedättehän?! Sekä sinikatajat että kääpiövuorimännyt tykkäävät AURINGOSTA - paikka on siis entistä kepulimpi... Kotona oli kassillinen mukuloita - yksikään ei varjopaikan kasvi. Tarkistin (vielä toimittamattoman) Viherpeukaloiden tilauksen - yksikään ei varjopaikan kasvi. Iskin sitten ne onnettomat havut maahan kuitenkin, kun penkki oli perustettuna (mitä nyt reunalaudat puuttuvat...). Niin oli surkeat juuret onnettomilla, että tuskin kasvuun lähtisivät missään. Kuolkoot sitten siinä, varjossa...
Kuva: Äitienpäivähortensia kera talven pesukoneen päällä pesuvadissa talvehtineiden murattien. |
Muutakin ehdin:
- tuoreimmat mansikkapuskat siirsin astioihin, vanhimmat kompostiin - tilalle salotti- ja keltasipulia (Penkin kulmaan haluan vielä ruohosipulia!)
- kastelukannuttelin sydämen kyllyydestä
- siistin marjapuskat ja kukkapenkkejä, nypin mm. noin tsiljoona vaahterantainta (Jos perustaisin vaahterantaiminettimyymälän, olisin aika nopeasti miljonääri! Jos siis joku haluaisi vaahteroita vaivoikseen...)
- kastelin vielä vähän lisää
- levittelin hevonp***aa säkkikaupalla, Mies kärräsi kompostia
- kiskoin kastelukannuja pitkin pihaa
- round-uppasin litratolkulla
- kädet venyen kanniskelin vettä pihan perille
- suunnittelin ja visioin
- kastelin melkein kaiken uudestaan
- selitin Miehelle suu vaahdossa suunnitelmiani - vastakaiku oli laimeahkoa
- Mies haki autotallista letkun ja totesi sen riittävän aika pitkälle...
- unohdin valokuvata
Niin, juu, pesin myös grillikatoksen katolle johtavat tikapuut! No, sisäpuoli on vielä aloittamatta, mutta JOSTAIN on hyvä aloittaa!!!
Niitä muita tekemättömiä en viitsi listata. Tai juuri nyt edes ajatella...
Että sen grillikatoksen jätit!!
VastaaPoistaEi maar, kuka sitä nyt näillä keleillä sisiällä :)
Sä sentään vaiavudut katsomaan mikä varjoon, mikä ei, mä vaan ränttäilen jonnekin.....lopputulos siis näköjään sama!!
Voi jestas mikä puutarhaenergia :).
VastaaPoistaItse olen vaan tyytynyt toistaiseksi katselemaan, mistä kaikkialta voikukkia tunkee riesaksi. En jaksa näköjään joka vuosi innostua pihanlaitosta, vaikka syytä oliskin.
No huh, HUH! Hikeä pukkaa jo pelkästä lukemisesta :-)
VastaaPoistaEi kannatakaan edes ajatella tekemättömiä töitä vaan nauttia siitä mitä on saanut tehtyä:)
VastaaPoistaKyllä puutarha teettää mutta myös antaa sitten iloa kauneudellaan kun työt on tehty. Tosin kokemus sanoo, ettei se valmistu koskaan!
VastaaPoistaKiitos Pepi, Annukka, Rva Kivitikka, Tarutikki ja Vekki! :o)
VastaaPoistaTuntuu, että puutarhainspis on tuplavoimakas, ikään kuin viime kesän sateisiin kadonnut inspis olisi vaan muhinut vuoden ja purkautuu nyt ulos... ;o)
*reps*
VastaaPoista...ja totesi sen riittävän aika pitkälle... =D =D
Olet sinä oikea NAINEN =D
;o)
VastaaPoistaKiitos Matonkude!