Jam-jam, hilloa!!

Raparperihilloa, vadelmahilloa, metsämustikkahilloa, kirsikkahilloa...

Hillojen menekki on huushollissamme pakastemarjoja parempi. Hillosilmä somistaa söpösti niin puuroannosta, viilitiinua kuin jugurttikippoakin. Hillo maistuu osana jälkkärivariaatioitani ja on ihan ehdoton lettusten lisä.

En ole erityisen bakteerikammoinen. Meitsiä miellyttää kuitenkin kovasti se, että hilloa keitellessä kaikki kelvoton nousee vaahtona pintaan, josta se on helppo kuoria pois. Pakastetuissa marjoissa on mukana (jäädytettyinä) kaikki kärpästen imukärsäilyt, muurahaisten ylimarssit, lintujen pöheikön läpilentelyt ja rusakon nuoleskelut. Öyk.

Punaherukoita, vadelmia, pensasmustikoita, mansikoita, karviaisia, saskatoonia, tyrnimarjoja, kirsikoita, luumuja, kriikunoita, omenia ja raparperia. Kaikkea tätä pihamme tuottaa, ainakin periaatteessa...

Muistelen kaiholla ensimmäisiä kesiä, kun sain pakastimen puolilleen herukkamehupulloja! Vanhimmat puskat on kuitenkin kaivettu ylös uusien lajikkeiden tieltä. Kahdesta jäljellejääneestä sain 2½ ämpärillistä marjoja, reilun ämpärillisen mehua. Enemmänkin olisi tullut elleivät surkeat siivekkäät olisi tyhjentäneet yläoksia.

Kirsikoiden kanssa oli parempi tuuri! Kaikkina edellisinä kesinä räksät ja muut rääkyvät ovat tyhjentäneet puskat yhdessä yössä. Nyt sain kolmisen litraa talteen, keittelin kirsikkahilloksi.

Kirsikoiden pitäisi olla aikaista ja makeaa lajiketta (Latvian matala), mutta enpä tiedä... Vissiin niin hapokkaita, että ne kirotut koukkunokat olivat vaihtaneet suosikkibuffettinsa saskatooniin. Tolkuton määrä marjoja katosi jälleen yhdessä yössä.

Tyhjentyneestä karviaispensaasta epäilen kuitenkin piskejä. Koirarouva poimii taitavasti yksittäisiä marjoja pensaasta, syö nautiskellen ja sylkäisee kuoret toisesta suupielestään. Ehkä pääsen hilloamaan sitten, kun koirista aika jättää...

Vadelmia on kerätty ja keitelty jo useampaan kertaan, pensasmustikatkin kohta valmiita poimittaviksi. Myös raparperista olen keitellyt hilloa pitkin kesää.

Mansikoista en niin perusta, joten vähäinen saalis ei harmita. Puskat ovat tooooosi vanhoja, enemmän kummastelen sitä, että ylipäätään velä marjovat. Tarkoitus oli uusia jo täksi kesäksi, mutta ehkä sitten ensi vuonna...

Luumupuusta tulee tänä kesänä mitättömän pieni saalis. Tyrnit, omenapuut ja kriikuna eivät vielä tuota satoa. Neljästä tyrnistä puolet on nyykähtänyt elämänlangan kuristamina tai sitten rusakko on popsinut ne poskeensa. Keväällä ne kaikki nimittäin olivat ihan voimissaan, nyt pihan perältä löytyy enää kaksi tainta.

Mustikkametsään en ole ehtinyt, mutta Äidiltä sain sen verran, että saamme talven tullen nauttia myös luonnonmustikkahillosta. Valikoidusti, vain kauneimpien pitsireunaisten lettujen kera.

Jos (iso JOS) loppukesästä ehdimme mökille, toivon säiden suosivan puolukoiden metsästystä. Sienisaalistakaan en pistäisi pahakseni...

Koristeomenapuun sato sentään jää korjaamatta - eikä kelpaa linnuillekaan.
 

MEHUKASTA VIIKONLOPPUA!