Kuka joulua muistaa??

Hanget korkeat nietokset ovat kohta muisto vain,
vähänkö postaukseni laahaavat jälkijunassa...
.

Koti koristeltiin asianmukaisesti jouluun, ekasta adventista Nuutin päivään.
.

Lahjoja en ehtinyt tehdä, kauppoihin kerkisin. 
.

Joulun alla glögiä nautittiin litroittain, konvehteja laatikoittain.
.

Jouluruokia ei tehty ensinkään, ei niin mitään. Paitsi piparkakkutalo.
(Jyrsitty rauniotalo näkyy todistettavasti hyllyn päällä...)
.

Pupunen ei ehtinyt kuusijuhlaan
(jos näissä koronaoloissa sellaista nyt olisi ollutkaan).
.

Koko jouluviikko vietettiin reissussa, Imatralla karjalaisten pitopöytien äärellä.
.

Uitiin, syötiin, lueskeltiin, syötiin, ulkoiltiin, syötiin, nukuttiin.
.

Nukuttiin paljon.
.

Ihana, ihana joulu - kiireetön, rentouttava, rauhoittava. Levollinen.
.

Voisin oikein hyvin viettää joulua aina näin...

***

Kevät tulee rytisten - ihan kirjaimellisesti.

Muutama viikko sitten heräsimme yöllä kauheaan jyminään, talokin tärähteli.
Aamulla selvisi syy:
katon pohjoislappeelta lumet olivat tulleet alas - 
siinä sivussa myös kiviseinältä tikapuut ja tiilikatolta lapetikkaat. 
Rytäkässä tikkaat tietty katkesivat,
uudet pitää tilata ja asentaa.

Vakuutusyhtiö ei korvaa:
vahinko ei ole arvaamaton, koska talvella sataa lunta.
Jos katolle olisi kiivennyt humaltunut hirvi,
jonka mellastuksen seurauksena lumet ja tikkaat olisivat tulleet alas,
tilanne ehkä olisi toinen.

Kevät kukkii kuistilla,
perunanarsisseja ja valkeita helmihyasintteja.

KEVÄISTÄ VIIKONLOPPUA!