Lukijat

keskiviikko 11. tammikuuta 2023

Uniapnea

Olen nukkunut huonosti siitä alkaen, kun aloin järjestää Isälle paikkaa hoivakodista, keväästä 2019. Stressasin isän tilannetta, sisarusten ikäviä kommentteja, töitä, Pupusen asioita. Nukuin 2-6 tuntia yössä, puolen - puolentoista tunnin pätkissä. Aamuisin olin kuolemanväsynyt.

Sain työterveyslääkäriltä nukahtamispillereitä, hyvin mietoja ja niitäkin otin vain ½ tablettia iltaisin. Alkuyön uni parani, nukuin kolmisen tuntia yhtäjaksoisesti ja loppuyön valvoin, luin kirjaa ja torkahtelin. Aamuisin olin kuolemanväsynyt.

Isä kuihtui pois joulupäivänä 2 vuotta sitten. Nukuin edelleen huonosti. Mies valitti, että hänkin heräilee ihan yhtenään joko yölliseen valveheittelehtimiseeni, lukulampun valoon ja/tai kuolonkorinaani. Aamuisin olin kuolemanväsynyt.

Sinnittelin. Aloin nukahdella töiden jälkeen sohvalle. Nukuin yöt entistä huonommin. Aamuisin olin kuolemanväsynyt.
.

Viime kesänä meinasin ajaa mummon kumoon suojatiellä. Seuraavalla viikolla kolaroin - tai ainakin jotain sinnepäin. Vanhempi herrasmies ajoi autoni kylkeen, kun ei suonenvedon vuoksi kyennyt jarruttamaan (ja kun olin pysäköinyt autoni kolaripaikalle, tössäytti vielä autoni peräänkin). Olen vakuuttunut siitä, että jos olisin ollut virkeämpi ja selväjärkisempi, olisin voinut välttää tilanteen, koukannut isommin ja kauempaa (nyt vain pienesti, sekin toki vähensi törmäyksen voimaa).

Herran vakuutusyhtiön konttuuri oli just viereisessä rakennuksessa, joten lähdimme sinne yksissä tuumin asiaa selvittämään. Heti sieltä päästyäni soitin työterveyteen saadakseni lähetteen uniapneatutkimuksiin. Onnistuin saamaan ajan lääkärille heti seuraavalle päivälle ja rekisteröintilaitteetkin vielä samalle viikolle. Tulos: nukuin yön aikana viitisen tuntia, hengityskatkoksia keskimäärin 21 kpl/h, kestoltaan 15-31 s. Ei ihme, että aamuisin olin kuolemanväsynyt.

Eikä vain väsyttänyt: ajatus pätki, unohtelin asioita, koko kroppaa kivisti, ilo katosi, elo oli pelkkää puurtamista ja sinnittelyä. En jaksanut mitään ylimääräistä: harrastaa, siivota, tehdä pihatöitä tai monimutkaisia ruokavirityksiä, pitää yhteyttä ystäviin ja tuttaviin, saati blogata. Lopetin yöasujen, kalsareiden ja t-paitojen silittämisen. Onneksi huusholli pysyi asuttavassa kunnossa, koska Mies imuroi ja Pupunen tyhjentää astianpesukoneen päivittäin - pelastukseni! Mielikuvitus. luovuus ja huumori olivat täydellisesti hukassa.
.

Elokuussa sain CPAP-laitteen. Ekana yönä meinasin tukehtua, mutta sain heti seuraavana päivänä vaihdettua nenäviikset kokomaskiin.

Käytän edelleen nukahtamispillereitä, niitä samoja mietoja, mutta nyt otan kokonaisen iltaisin. Nukahdan hyvin ja nukunkin varsin hyvin, mutta herään suu kuivana aamuyöstä, luen hetken, mutta nukahdan vielä uudestaan. Aamuisin herätessä suu on kuin beduiinin sandaali aavikolla, rutikuiva, mutta maski täynnä kuolaa. Ällöä. CPAP laite rekisteröi 0-10 hengityskatkosta KOKO yön aikana.

Pieni hinta siitä, että Miehen mielestä naamarissani näytän alienilta tai että Koira pelkää. Meni pitkään, ennen kuin suostui palaamaan sänkyni vierelle lampaantaljalle nukkumaan. Koira siis, Mies nukkuu ihan patjalla - vaikka monesti näiden unihäiriövuosien aikana olen peittoineni siirtynyt yöksi sohvalle, että edes toinen saisi nukkua kunnolla.

Väsymyksen vuoksi opintoni ovat venyneet, lopputyö vaatisi ihan liikaa uurastusta. Siksi Joulut on vietetty valmiiden pöytien ääressä, lomat suunniteltu vain levon kannalta. Siksi olen kutonut loputtomasti vain raitasukkia, äly ei riitä enempään.

Mutta.

Joulukuussa pidin kaikki pitämättömät vuosilomat, 3 viikkoa. Nukuin paljon: aamulla ja päivällä ja illalla ja yöllä. En stressannut pikkujouluista (en järjestänyt pikkujoulua työyhteisölleni), ystävien glögikutsuista (en kutsunut ystäviä perinteisille glögikemuille) tai Joulusta (varasin aatoksi pöydän Vaihmalanhovista enkä juuri hankkinut joululahjojakaan). Joulusiivosin, antaumuksella, nauttien. Ekan kerran moneen vuoteen nauratti. Ja nauroinkin, ihan ääneen.

Mieleeni on monasti tullut Äidin sanat yllätyshäissämme: "Tältä pariskunnalta ei ainakaan naurua tule puuttumaan." Melkein oli käydä niin. 

Edelleen väsyttää, vuosien (vuosikymmenten??) univelkaa ei ihan hetkessä kuitata, vaan pikkuhiljaa jaksan taas jo suunnitella tulevaakin! Hain Kelan uniapnea-kuntoutukseen Kuopioon (touko- ja marraskuussa), ilmoittauduin Mäntyharjun tilkkuleirille (heinäkuussa) ja lomasuunnitelmiakin on jo tehty. Aloittelen lopputyöni kehitysseminaarin valmistelua. Opinnäytetyön ohjaaja ehti eläköityä tässä välissä, joten saan aloittaa alusta, mutta ei harmita. Tavoitteena on valmistua viimeistään alkusyksystä.
.


Unen laadun parantamiseksi tilasin Silkkivillan KIPUAPU-silkkivillaa, aion kutaista tervehdyttävät unisukat. Lanka kuulemma lievittää särkyjä, auttaa unettomuuteen, hikoiluun ja stressiin ja sillä on rauhoittava vaikutus. En hikoile, muuten kuulostaa mainiolta. Tuli sen verran reilusti, että taidan tehdä myös polvipakotuksenpoistajat, lonkkaklonksotuksenlievittäjän, hartiaharminhuojentajan ja selkäsärynsurmaajan. Oikeastaan tarvitsisin sellaisen kokovartalotuubin.

Mutta ensin langat pitäisi vaan jaksaa keriä. Hoh-hoijaa, väsyttää...


36 kommenttia:

  1. Hienoa, että sait avun vaivaasi. Onko sinulla sellainen vesisäiliöllinen versio? Jos ei, niin se auttaa kai siihen suun kuivuuteen?
    Voi koiraparka! Onneksi tasaantui senkin pelko ;)
    Ehdin just ajatella, että kuinka pitkät sukat sinä oikein teet, ennen kuin luin, mitä muuta mahtaa olla tulossa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sartsa!
      Kyllä vaan, masiinassa on vesisäiliö, mutta kuivattaa suun silti. Ja jos vähänkään falskaa, niin kuivuu myös silmät - onneksi ovat yöaikaan enimmäkseen kiinni. 🙃

      Poista
  2. No hyvä että syy väsymykseen löytyi. Toivottavasti alkaa virta palautumaan kroppaan ja mieli piristymään :) t. Saija Pomada blogista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saija!
      Pikkuhiljaa powerit palautuvat. On muuan toinenkin asia, joka on piristänyt, postaan siitäkin lähiaikoina otsikolla "Tilkku-flow"...

      Poista
  3. Tunnistin niin paljon itseäni tuossa. Mulla oli ennen laitetta yli 50 AHIa tunnissaTuota kuntoutusta en ole ajatellutkaan koskaan. Tsemppiä laitten kanssa. Jos onjgelmia, niin soita unihoitajalle ja kysele vinkkejä. Hengitysliitto on myös verkossa järjestänyt unuiapnea -kyselytunteja unihoitajalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos IsoGnu!
      Oho, tuohan tarkoittaa hengityskatkosta melkein joka minuutti! Kiitos vinkistä, käynkin tutustumassa Hengitysliiton sivuihin!

      Poista
  4. Nukkuminen on kyllä tosi tärkeää. Kun ei nuku kunnolla olo on koko ajan jotenkin tokkurainen, ilo katoaa ja kaikki näyttää harmaalta. Hyvä että syy unettomuuteen selvisi ja sait siihen apua. Ilo ja värit palaavat kyllä takaisin, pikkuhiljaa mutta ihan varmasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eija!
      Värivertauksesi on kyllä just niin kohdallaan! Miehen mielestä harmaata voi kuvata vain sanalla "kuolemanharmaa" - siksi meillä ei ole koskaan mitään harmaita valintoja - ja juuri sellaiselta olokin tuntui! Nyt alkaa jo vihertää. 😊

      Poista
  5. Minulla oli vuosia sitten ongelmia nukkumisen kanssa, silloin kun olin työelämässä. Heräsin välillä seitsämän kertaa yön aikana . Kun jäin eläkkeelle ne loppuivat . Varmaan oli työ tressiä ja muutakin kuten sinäkin kirjoitit mitä kaikkea sinulla on . Tressi on ongelmista pahin ja se kun on vielä aika pitkälle omasta päästä kiinni . Mutta paineitakin ihmisillä on paljon kuten ymmärsin myös sinulla . Ihanaa että olet saanut jo apua ja sinulla on tuo huumorintaju kuitenkin tallella kun kirjoitustapaasi ajattelen . Tsemppiä sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nila!
      Unen laatu on kyllä suoraan kytköksissä kuormitustekijöihin, on ne sitten työperäisiä tai mitä muita vain. Pitäisi vissiin löytää juttuja, johon ne purkaa, vaikka nyrkkeilysäkkiin - silloin ehkä yökyöpelöinti helpottaisi... Mutta kun aina vaan väsyttää, ei jaksa edes ajatella nyrkkeilysäkkiä!

      Poista
  6. Sinulla on kyllä ollut tosi vaikeita aikoja. Unenpuute tekee ihmisestä sellaisen zombien ja elämästä niin värittömän ja ankean, että sitä kohtaloa ei toivoisi kenellekään. Ihana kuitenkin kuulla, että tunnelin päässä alkaa näkyä jonkinlaista valoa! Ja hienoa, että kirjoitit uniapneakokemuksista, koska uskon, että moni saattaa sairastaa sitä tietämättään eikä edes osaa epäillä sitä.

    Itsekin kärsin monenlaisista nukkumisvaikeuksista, mutta en nyt rupea tilittämään niitä tähän, koska vaivani ovat kovin pieniä sinun ongelmiisi verrattuna. Sitä paitsi (tai näin ainakin olen järkeillyt): jos ihmistä ei väsytä päivällä, vaikka olisi nukkunut vain kolme tai neljä tuntia, niin ei kai silloin ole mitään ongelmaakaan. Toki unettomuus käy terveyden päälle noin muuten, varsinkin pitkään jatkuessaan, mutta ehkä en tarvitse enempää unta…

    Valoisampaa tulevaisuutta sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu!
      Ihmeen pitkään jaksoin lyhyillä yöunilla, vissiin vuoden porskutin muutaman tunnin torkutteluilla. Sitten kun väsymys iski, sille ei vaan tuntunut olevan loppua. Voin kuvitella, että burn outista toipuminen on samanlaista, ehkä. Hetken oli kyllä ihanaa, että aika riitti paljon enempään! 🙂

      Poista
  7. Tsemppiä sinulle täydelliseen toipumiseen! Itse en ole uniapneaa kokenut, mutta muutamien lähi-ihmisten kokemuksia olen seurannut.

    VastaaPoista
  8. Hienoa, että kirjoitit aiheesta, kiitos!
    Tsemppiä toipumiseen! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Stansta!
      Googgeloin taannoin aihetta, kaikenmaailman IL- ja IS-uutisointeja löytyi pilvin pimein, mutta ei juurikaan omakohtaisia kokemuksia. Vaiettu aihe?

      Poista
  9. Voi, harmituksen harmitus! Minä nukahdan hyvin, mutta unta ei aina riitä aamuun saakka. Valoa ja iloa elämääsi <3

    VastaaPoista
  10. No huhhuh. On kyllä aikamoista. En voi kuin kädet kyynärpäitä myöten ristissä toivoa, että nukkumiseen tulee joku tolkku ja pääset jatkuvasta väsymyksestä eroon. Eihän elämästä mitään tule, jos koko ajan vaan väsyttää. (Nyt alkoi itseäni ihan hävettää, kun just kirjoittelin, kuinka olen alkanut itse nukkua paremmin kuin varmaan vuosikymmeniin. Melkein tekee mieli poistaa koko teksti, koska tasan ei mene unenlahjat :( ).

    Laskin tässä äkkiseltään, että ainakin neljällä lähitutullani on uniapnealaite. Kaikki miehiä, joista yhdelle tuli joitakin aikoja sitten avioero ja joka sanoi, että heti kun avioliitto uniapneakojeen kanssa sallitaan, hän menee uudelleen naimisiin. Muita ei kuulemma enää makuuhuoneeseensa halua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annukka!
      Iloitse unenlahjoistasi! Noin ylipäätään sanoisin, että muiden hyvät yöunet eivät ole meitsiltä pois - pikemminkin päinvastoin, hyvin nukkuneet kestävät ehkä hiukan paremmin joukossaan yhtä zombieta...
      Aiemmin en tiennyt yhtään uniapneetikkoa, mutta nyt kun olen asiasta eri yhteyksissä maininnut, yllättävän moni kärsii samasta vaivasta. Aika harva tuntuu puhuvan "makuukamarijuttuja" julkisesti, ha-haa!

      Poista
  11. Mulla on jo monta vuotta ollut CPAP-laite, kostuttimella. Joskus on aamulla kuiva suu mutta ei aina. Just tuli taas joku raportti käytöstä (etäseuranta) mutta en nyt muista lukemia. Kyllä elämä parani laitteen saamisen jälkeen. Nukahtamiset missä ja milloin vain loppuivat ja yleinen pirteys ja innostuminen asioihin palasi. Työelämän kannalta kyllä liian myöhään mutta onneksi nyt eläke-elämä on pirteämpää.
    Tsemppiä sulle opiskelun loppusuoralle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kristiina!
      Etäseurannassa omakin laitteeni on/oli - onnistuin just sen sekoittamaan, kun vahingossa palautin tehdasasetuksille (ei kai pitäisi olla mahdollista, mutta niin vaan kävi...).
      Tuo "missä vaan nukahtelu" on kai aika tyypillistä ja olisi kai kohta ollut omallakin kohdallani totta. Usein automatkan jälkeen ihmettelin, miten mahdoin kotiin päätyä, kun matkasta ei mitään muistikuvia - mutta rattiin en sentään onneksi koskaan nukahtanut.
      Ihanaa kuulla, että paluu normaalin on mahdollista!!

      Poista
  12. Pidä huolta itsestäsi. Vain sinä tiedät miten itse voit.

    VastaaPoista
  13. Hienoa, että sait avun uniapneaasi. Kuvaamasi oireet ovat kuin uniapnean oppikirjasta. Toivottavasti löydät vielä avun suun kosteuttamiseen. Kuiva suu nimittäin haittaa hampaita; siitä on kokemusta. Minulla on suuta kuivattava jatkuva lääke ja nyt saan ravata 6 kk:n välein poistamassa hammaskiveä ja hoidattamassa ientulehdusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Puikkonen!
      Jep, suun hyvinvointi itseänikin huoletti! Kävin jokunen viikko sitten hammashoitolassa tarkistuttamassa tilanteen ja hammaskiveä oli kyllä muodostunut huomattavasti normaalia enemmän. Jatkossa käyn useammin. Sain vinkin, että apteekissa myydään kuivan suun hammastahnaa ja suuvettä, ne ovat helpottaneet tilannetta HIVENEN. Ostin myös kuivan suun geeliä, jota levitetään suuhun yön ajaksi - en vaan ole vielä ottanut käyttöön, ajatus geelitahmaisesta suusta ällöttää liiaksi. Yritän tsempata itseäni mönjää kokeilemaan, ehkä se onkin aivan ihanaa....

      Poista
  14. Onneeksi olet saanut apua! Minulla on ystävä, jolla on ollut tuollainen (vanhanaikaisempi) laite jo parikymmentä vuotta. Vieläkin hän kiittelee unikaveriaan. Kyllä sinä tuosta lankamäärästä saat sen tuubinkin. Ehkäpä minunkin täytyy tilata tuota ja neuloa unisukat ja ehkö unitumput juuri reumadiaknoosin saaneena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anonyymi!
      KipuApua on jo puikolla, katsotaan mitä siitä syntyy...
      Kiitos vinkistä myös, teenkin reumaisella Appiukolle kynsikkäät!
      Voimia sinulle omasi kanssa!

      Poista
  15. Täällä "kohtalotoveri", uniapnea todettiin alkusyksystä, 31 katkoa/tunti... Samanlaisen laitteen sain, nenämaskilla ole pärjännyt. Yleensä nukun kyljelläni, mutta nyt polven tekonivelleikkauksesta toipuessa joudun nukkumaan selälläni -voin vain kuvitella, millaista tukehtumista olisi selällään nukkua ilman CPAP-laitetta. Kelan kursseista en tiennytkään, pitääpä googletella.
    Terv. Oikku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Oikku!
      Oh no, onneksi on CPAP!!
      Toipumisaika leikkauksista taitaa olla aika pitkä, toivottelen nopeaa palautumista ja kivaa kuntoutusaikaa!

      Poista
  16. Huhhuh, olen niin iloinen että olet saanut apua! Unenpuute ja kipu, siinä on kaksi viheliäistä kaveria, joita ei kaipaa. Huoli ja kiukku niitä ruokkii. Onneksi olet jo hyvällä toipumistiellä, palannut käsitöihin ja blogin kirjoittamiseen! Hyvää jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kati!
      Unenpuute ja kipu ikävästi myös ruokkivat toisiaan - kipu lisää unettomuutta, unettomuus kipua. Onneksi alkaa jo helpottaa! :)

      Poista

Kiitos kommentista!
Iloa päivääsi!