Lukijat

maanantai 23. tammikuuta 2023

Viimeinkin...

 Kesällä 2019 alkoi olohuone-ruokailuhuoneen pintarempan suunnittelu.

Jokaisella rautakauppareissulla tarttui aina läjäpäin uusia tapettimalleja mukaan.

Kuukausien tapetinmetsästyksen jälkeen teemme
lokakuussa 2019 toivioretken Tallinnaan.
Jo löytyi mieleisiä: pääväriksi vaalea, 
efektiseinä tehtäisiin keltaisella tai sinisellä.

Päädyimme siniseen.
.
Jo viikon, parin päästä totean valinnan epäonnistuneeksi.
INHOAN sinistä tapettia!
Ylipäätään INHOAN sinistä väriä - miten ihmeessä tulin edes valinneeksi??

Syksylle sovittiin maalarin kanssa yläkerran rapun maalauksesta.
Käytin tilaisuutta hyväksi ja sovin myös olohuoneen uusinnasta.
Oli ilo repiä epäkelpo alas!

Uuden tapetin valinnassa luotin Pupusen makuun.
Keltaista tilalle, mitä lie huiskuheinää somisteena.
(Sorry epätarkka hailakkuus!)

Keltaistahan on myös ruokailuhuoneen päätyseinässä
(juurikin ne Tallinnasta mukaan tarttuneet
vaihtoehtoiset efektirullat),
matchaavat uuden kanssa oikein kivasti yhteen.

Joulusiivotessa ripustelin taulut seinälle.

ENNEN:

JÄLKEEN:

Uuteen ripustukseen pääsivät vain Päivi Sompin Pienen valkokukkapuun vartijat (2014), Kevätkukkapuu (2009) ja Syyspeite (2002) sekä Kirsi Neuvosen Amerikkalainen labyrintti (1993).

Sompit on ostettu huushollin kulloisenkin wipukkamäärän mukaisesti: Syyspeitteen alla loikovat ihkaensimmäiset urokseni, Kevätkukkapuun juurella edesmennyt narttukolmikko. Taannoin sähköpostittelin taiteilijan kanssa, kyselin teosta jossa olisi vain yksi koira, nykyiselle Koiralle. Sellaisia on taiteilijan mukaan ihan muutamia joskus tehtykin, mutta ei nyt tarjolla - koira on laumaeläin, siksi Sompin grafiikassa on yleensä useampia koiruuksia. 

No, en kyllä malttanut odottaa, että milloin mahdollisesti olisi taas yksinäisiä valioyksilöitä tarjolla, kipaisin Taidekeskus Mältinrantaan syynäämään taidelainaamon tarjontaa. Valkokukkapuun vartijoita on kaksin kappalein - Mies koittaa nyt sillä verukkeella kiivaasti perustella, että huusholliin pitää hankkia koiralle kaveri.

En ole heltynyt.

. . .

Vielä ainakaan...     
        

Ehkä se koira vielä tiensä meille löytää, kuin amerikkalaisessa labyrintista konsanaan... Tämä Neuvonen tarttui mukaan joltain Imatran reissuistamme, Kaakon Taidelainaamon Lappeenrannan välivarastosta. Ihan vaan värien vuoksi ihastuin, vihreää ja oranssia. Ja tykkään kyllä Mikki Hiirestäkin, ei sen puoleen... Mies ei tykkää tästä ensinkään.


Myös Sinikka Hurskainen ja Mari Leinonen ovat samasta lappeenrantalaisesta taidelainaamosta kotiin päätyneitä.

Loput taulut odottavat uudelleensijoitusta, seinät vaan tuppaavat loppumaan kesken. Paitsi se rempan alla oleva yläkerran rappu on vielä lähes tyhjillään...

Mutta tv-nurkkaus on VIIMEINKIN valmis!!!
.
Tai ainakin hetken aikaa olen tähän tyytyväinen näin...
.


18 kommenttia:

  1. Siistin ja tarkkaan harkitun näköistä!
    Tapettimalleista ensimmäisen kuvan ylin oli oma suosikkini.
    Kaikkea hyvää sinne teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Stansta!
      Suosikkisi oli vahva ehdokas pitkään, mutta sille ei sitten taas löytynyt mieleistä "neutraalia" paria muille seinille...

      Poista
  2. Hyvältä näyttää nyt:) Huomattavasti parempi kuin sininen tapeetti:) Kyllä noita huteja tulee toisinaan niin että itsekin ihmettelee mitä on valitessaan ajatellut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irma!
      Joulun välipäivinä siivoilin sivuvinttejä, so. raivasin vähän tilaa. Kaikenmoisia jemmattuja huteja tuli vastaan... ;)

      Poista
  3. Ihana on 👍 sinulla on silmää 😊 oli siinä aika urakka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Silkku!
      Työt jätän ammattilaisille, mutta kyllä se suunnittelu ja valmistelukin ihan työstä käy! :)

      Poista
  4. Vähän kestää, ennen kuin tavarat löytävät paikkansa. Lopputulos on hieno ja taulut ovat kauniita. Minulle olisi kyllä kelvannut se sininenkin tapetti, mutta tiedän, että sininen jakaa mielipiteitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Puikkonen!
      Aiemmin olin todella innokas rymsteeraja, nykyisin sentään isoimmat huonekalut tuntuvat löytäneen pysyvän paikkansa, useimmin tyydyn siirtelemään vain kynttilänjalkoja ja vaihtamaan tyynyliinanpäällisiä. Mies on onnellinen, kun löytää sohvan ja sänkynsä vanhoilta paikoitaan. :)

      Poista
  5. Ihailen aina taulu- ja taide-esineitänne. Hyvä värivalinta tuo tilaan lisää aurinkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Terhi!
      En ole erityisemmin keltaisenkaan ystävä, mutta ehkä juuri tuo sen muassaan tuoma valoisuus miellyttää. Aurinkoa elämään!!!

      Poista
  6. Nyt pitää minun nostaa hattua että vielä kahteen kertaan tapetoitte . Molemmat olisi kelvannut minulle mutta viimeinen kyllä sopii paremmin ruokahuoneen päätyseinään . Mukavia uudistuksia mikä luo mielihyvää .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nila!
      Maksettiin juu kahteen kertaan tapetoinnista, en edes uskalla kuvitella tarttuvani liisteriharjaan tai muihin vempaimiin - siinä olisi avio-onni jo liian suurella koetuksella...

      Poista
  7. Sopii hyvin ruokahuoneen seinään tuo tapetti. Mun mielestä sininenkin oli kaunis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos KatjaS!
      Vein kirpputorille pöntöllisen tapettirullanloppuja, siniset vietiin käsistä. Sininen on hyvä väri farkuissa, ei seinällä. :)

      Poista
  8. Kaunis tuo keltainen tapetti, aurinkoinen. Siitä on pitkä aika, kun on tullut tapetoitua, ehkä pitäisi vähän vaihtaa välillä. Taulutkin sopivat hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anonyymi!
      Itse en ole koskaan edes yrittänyt tapetoida. Tiedän, että jo ekan rullan kanssa palaisi hermo...

      Poista
  9. Mukavalta näyttää lopputulos! Onhan se vähän mahdoton tehtävä nähdä pienestä palasta koko seinä. Hyvä että sai suht helposti korjattua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kati!
      Värin näin pienestäkin palasta - olisi kyllä ällin pitänyt sanoa, että metsään menee sinisellä - mutta aina ei vaan älli toimi (ja niin käy aika useinkin...) ;)

      Poista

Kiitos kommentista!
Iloa päivääsi!