Mehtäemäntä on takuulla jo kuvitellut, että olen unohtanut hänen heittämänsä
haasteen!
EI SINNE PÄINKÄÄN! Päinvastoin!!! Olen kohta 2 kuukautta haahuillut huoneesta toiseen ja miettinyt: mistä en haluaisi niin mistään hinnasta luopua.
Hämmästyksekseni huomasin, etten ole kovin kiintynyt tavaraan!
Huuuu, havainto oli kyllä ihan täydellinen yllätys - itsellenikin! Mielessäni kaikui Anopin tokaisu [silloin vielä tulevien] appivanhempien visiteeratessa ekan kerran vanhapiikaboxissani (kerrostalokolmio Tampereen lähiössä): "
Kyllä sullakin tätä romua piisaa!"
Tämä tapahtui lehmäkaudellani. Lehmärekvisiitasta on jäljellä enää vain 2 taljaa mökin lattialla - Askon ruskea mahtisonni Brasiliasta ja ex-työkaverin musta-valkoinen Hertta Hämeenkyröstä.
Juu, roinaahan oli jo silloin - ja on edelleenkin, vähän enemmän vaan...
Mutta joo, aihe on herättänyt myös keskustelua, rakas romu siis. Olemme pohtineet, mitä lähtisi mukaan, jos myisimme tämän töllin ja muuttaisimme pienempään. No, siitähän sitten heti ensimmäisenä väännettiin kättä: Miehen mielestä kerrostalokaksio riittäisi, minä haluan harrastehuoneen eli kolmion, rivarista.
Ja ne mukaan lähtevät tavarat: sohva, kaikki Boknäsit ja vanhat Billnäsit, ainakin osa kirjahyllyistä, ruokailuhuoneen jugendkaappi ja takkahuoneen vaatekaappi, taulut ja kattovalaisimet. Sänky on niin iso (190*240), ettei taida mahtua nykymakkareihin? Mies haluaisi mukaan myös "hopeakaapin" ja saman sarjan lipaston (minä en!!!), minä puolestani Ruotsin postilaitoksen lajittelulokerikon ompeluhuoneesta (Mies ei!!!). Hmmmm, taidetaankin tarvita vähintäänkin neliö...??
Jepulis, muitakin ajatuksia tämä haaste on herättänyt, palaan niihin joskus myöhemmin. Jalostan vielä aivoituksiani. Hah!
Mutta mikä on se rakkain romu??
Huonekalu vai meneekö tilpehööriosastolle??
Pisimpään mukana kulkenut huonekalu?? Ekan poikaystävän isän vanha toimistopöytä, poliittinen kaluste puoluetoimistosta. Ei tunnesiteitä, olen suunnitellut jo heivaamista, mutta Mies on kiintynyt. Iso (= rohjo) ja tilava (= täynnä roinaa). Ei siis ainakaan se.
Vanhin huonekalu? Se on kaunis sänky edellisen vuosisadan vaihteen tietämiltä, Mummulan jäämistöstä saamani. Siinä Äitini nukkui sisarensa kanssa nuoruusvuosinaan Mummulan vinttikamarissa, itsellänikin se oli pitkään käytössä (koira järsi palan pois reunasta), mutta nyt se on ollut jo kymmenkunta vuotta Sisarella lainassa (ei siis kuvaa tähän hätään). Se on rakas romu.
En myöskään luopuisi Äidin Sedän jäämistöstä saamistani Billnäsin vanhasta rulokaapista ja työtuolista! Niillä on luonnollisestikin tunnearvoa, mutta ne ovat myös kauneimmat koskaan omistamani kalusteet!
Olen heikkona näyttäviin kattovalaisimiin, siitä joukosta nousee ROMANTTISIN romu: olohuoneen kattovalaisin!! 11 vuotta sitten poikkesimme Hauholla Antiikki-Helinille ja siellä se roikkui! Se oli rakkautta ensi silmäyksellä, niin minulla kuin Miehelläkin! Valaisin oli aika tyyris (tinkimisenkin jälkeen vielä 400 euroa), mutta olimme varmoja, että katuisimme lopun ikäämme, jos jättäisimme sen sinne tallin ylisille parruun killumaan. Pakkohan se oli mukaan ottaa, 1-vuotiskihlalahjaksi toinen toisillemme.
Se se on, se rakkain romu, minulle.
Kysyin nimittäin Mieheltä, mikä on hänen rakkain romunsa. Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä: "
Muorilta pikkupoikana saamani kuparinen kahvipannu!" Se on appivanhempien mökkitakan päällä, joten jäätte kuvatta.
Olen hautonut haastetta nin pitkään, etten enää tiedä, ketkä ovat tähän jo vastanneet. Nappaa siis tästä haaste mukaasi ja vinkkaa, niin tulen kurkkimaan rakkaimpia romujasi!!
VALOISAA VIIKONLOPPUA!
