Sydän syrjällään

 Halusin kokeilla neulesydäntä ohuemmasta langasta, Nallella.

Tuli nätimpi, oli mukavampi tehdä.

Taitaa vaan olla niin, että kun jotain aloitan, en osaa lopettaa...

Näistä tullee jotain kivaa jouluksi.

Merirosvobileet

Sen verran masentavaa luettavaa ovat edelliset tekstini, että väliin jotain riemastuttavampaa!!

Elokuussa vietettiin Serkkuplikan kaksosten 4-vuotissynttäreitä....

 ... MERIROSVOBILEIDEN merkeissä.

Oikean tunnelman takaamiseksi piraateille oli varattu rekillinen merirosvovaatteita

ja maskeeraaja loihti vielä kippuraiset viikset, parransänget ja arvet kaikille halukkaille.

[Pupunen tosin halusi enemmänkin keikarin viikset ja kieltäytyi puvustuksesta, 

"Minullahan on jo oma merirosvopaita!"]

Merirosvoladyjen eleganssia, 

historian kuuluisimpien naismerirosvojen Anne Bonnyn ja Mary Readin hengessä.

 Ohjelman suunnittelussa oli nähty vaivaa!

Tässä serkukset autiolla saarella.

 

Hui hirveää!!

Matkaa tehtiin merirosvolaivan kyydissä laulaen ja leikkien.

 "Ho-hoi, maata näkyvissä!"

Välillä tietenkin taisteltiin miekoin ja sapelein.

 Häviäjät joutuivat kävelemään lankulta haikaloja vilisevään mereen!

 

Maissa etsittiin aarretta ...

 
... vinkkien perusteella.

Löytyneestä aarrearkusta riitti ryöstösaalista jokaiselle kotiin vietäväksi.

 Lopuksi tietenkin nautittiin kermakakkua

- ei merirosvojenkaan suu tuohesta ole!

 

 Ja hyvää se olikin!

Pupusen sanoin: 

"Parhaat juhlat, joissa ikinä olen ollut!"

* * *

 Äiti tilasi kummityttönsä lapsille pipat nimikirjaimin varustettuna.

Lankana Novita Joki, 100% villaa (yht. menekki 84 g). 

 

Itse halusin antaa lapsosille lahjaksi jotain ehdottoman suomalaiskansallista ja lämmintä Englannin kylmänkosteaan syksyyn ja talveen.                                                                                       Ja mikä voisikaan olla aidompaa Suomea kuin vuodesta 1932 valmistetut Reinot?? Niissä olikin muuten etsimistä, joulusesonkituotteita ei isommin kaupan hyllyiltä kesähelteillä löytynyt - eikä aikatauluihini mahtunut visiitti Reinokauppaan. Onneksi päästivät rymeltämään paikallisen Citymarketin varastoon...

[PS. Iiiiik, ihan valtavasti oli nähty vaivaa juhlien järjestelyissä ja rekvisiitan rakentelussa!! Kauhulla jo odotan, koska Pupunen keksii ruveta vaatimaan teemajuhlia. Meikäläisellä ei olisi osaamista eikä kärsivällisyyttä ohjelman kehittelyyn, kymmenien metrien lippusiimojen tekoon tai kokonaisen laivan varusteluun, kun jo omin kätösin leipaistun kakunkin tekeminen on melkein ylivoimainen haaste. L & A voivat olla ylpeitä aikaansaavista vanhemmistaan!!]

Kiitokset kivoista kemuista!

Jumittaa

Vallan vaivaiseksi valitukseksi yltyy tämä bloggailuni, yhtä sun toista kremppaa tuntuu olevan jatkuvasti.

Kävin pienessä leikkausoperaatiossa liki 2 kk sitten, ja haava ei ottanut millään parantuakseen. Ravasin viikkotolkulla 2-3 krt vkossa haavahoitajalla. Rinnassa ammottavaan syvään onkaloon tungettiin pitkät pätkät hopeanauhaa, joka kuivatti holen viimein umpeen. Ei ole kunnossa vieläkään, mutta ei vaadi enää terveydenhoitajan toimenpiteitä. Kuvakin olisi hurjimmasta vaiheesta, vaan en julkaise.

Keväinen anafylaktinen reaktio aiheutti sen verran päänvaivaa leikkauksen yhteydessä niin puudutuksen kuin jälkilääkinnänkin suhteen, että sain lähetteen TAYS:n allergiakeskukseen. Verikokeissa jo kävin, mutta varsinaiset testit vasta ensi vuoden puolella.

Näistä kun selvisin, niin uutta pukkaa.

Yskin kolmatta viikkoa kuin henkihieverissä, ääni jo toista viikkoa kateissa, niska jämähti täysin liikkumattomaksi. Vaihdoin tuloksettomat terveyskeskuskäynnit yksityislääkäriin, joka totesi  keuhkoputkentulehduksen ja akuutin kurkunpääntulehduksen - tropit ovat sen verran tömäkät, että tehoavat myös kuulemma kaikkiin muihinkin mahdollisiin vähän eksoottisempiin tauteihin keuhkoklamydiasta mykoplasmaan.

Tai siis pitäisi tehota. Tänään sain viikon pidennystä sairauslomaan, yskin edelleen (tosin vähemmän), ääni yhä kateissa, pilleistä kuuluu uloshengittäessä kauheaa vinkunaa ja pihinää aina makuulla ollessani. Ja paljon muuta en teekään kuin lötkötän sohvan pohjalla, pieninkin ponnistus saa tuskan hien otsalle. Viimein pääsin labrakokeisiinkin. Hoito-ohjeeksi sain saunontaa päivittäin. Apteekkiin en enää kehtaisi mennäkään, edelliskerralla putosin jakkaralta yskänkohtauksen saadessani...

No, oma yskintäni on vähäistä sen rinnalla, että Pupunen on köhinyt jo 2 kuukautta. Lääkäri ei löytänyt vikaa, suositteli astma-kokeisiin hakeutumista. Viikonloppuna tuskastuin ja menimme eri lääkärin ja eri lääkäriaseman tutkittavaksi: korvatulehdus molemmissa rööreissä.

Eilen alkoi Mies aivastella, kurkku kipeä...

Eikä siinä vielä kaikki. Autokin sairastui! Olin menossa lääkäriin, moottorivian merkkivalo syttyi, tehot katosivat ja auto simahti ylämäkeen jurnuttaessani. Valuin takaperin alamäkeen bussipysäkille. Eipä näkynyt onnikoita, soitin taksin. No, eipä sitä taksiakaan vaan kuulunut! Onneksi naapuri huristeli ohi, heitti u-käännöksen ja nappasi kyytiin - myöhästyin tietenkin, mutta pääsinpä perille.

Kauhulla odotan auton huomista diagnoosia. Tai ehkä enemmänkin kustannuksia...

Pupusen vakuutuksesta on korvavaivat rajattu korvauksen ulkopuolelle ja Ikäneidon vakuutus (jota maksettiin 11 vuotta eikä käytetty kertaakaan) oli vastikään lopetettu korkean iän vuoksi. Miehellä onneksi on hyvät työterveyspalvelut, omaani sisältyi vain työhöntulotarkastus. Parin viikon sisään lääkärikulut ovat olleet jo satoja euroja, lääkkeet melkein saman verran, eläinsairaalakin veloitti viimeisistä palveluksista 300 euroa. Että mitähän seuraavaksi...? Alkaako laukeavien kodinkoneiden kierre...?

Laihanlainen lokakuu

Laihanlainen lokakuu neuleilla mitaten.

Tässä kaikki mitä sain koko kuukauden aikana valmiiksi:
 .

 Innoituksen (ja ohjeen) sain kirjasta

Sydämellisiä LAHJOJA neuloen.
.

Kirja taisi tulla jostain lehtitilauksesta kytkykauppana.

Viime jouluksi ajattelin jo tehdä sen ohjeella sydänrimpsuja, mutta niin vaan jäi tekemättä.

Saattaapi jäädä tänäkin jouluna...

Tämä sydän tekeytyi Seiskaveikasta,
nätimpiä tulisi ohuemmasta langasta.

Lokakuun langanmenekki 15 g.

Kyllä, koko kuukauden kässysaldo.

Koiraton talo

 Ikäneito lähti eilen viimeiselle matkalleen.

Ikäneito

12.9.2004 - 2.11.2016

12 vuotta 1 kuukausi ja 21 päivää

hulvatonta hännänheilutusta.

Toissailtana neito vielä jyrsi hyvällä halulla lihaisaa hirvenluuta. Yön oli rauhaton, aamulla alkoi oksennella. Onni onnettomuudessa: keuhkoputkentulehduksen vuoksi olin kotona ja älysin soittaa eläinsairaalaan heti oksennuksen vaihtuessa pelkäksi sitkeäksi limaksi ja sappinesteeksi. Sain ajan Miehen lounastauon aikaan, joten hän lähti mukaan hospitaaliin.

Röntgenissä paljastui suolitukos, ohutsuolen alkupäässä, ja kaasuista pinkeä vatsalaukku. Paljastui myös suolen paksuuntumista, mahdollisesti kasvaimia. Ikäneito kävi tasan kuukausi aiemmin hammaskivenpoistossa ja silloin eläinlääkärin vaaka näytti puolitoista kiloa enemmän. Löytyi siis myös syy laihtumiseen ja jo useamman kuukauden jatkuneisiin ripulointeihin.

Leikkaus vai ikiuni? Onneksi Mies oli mukana päätöstä tekemässä. Leikkaukseen sisältyisi paljon riskejä, toipumisaika olisi pitkä ja komplikaatioiden riski (mm. vatsakalvontulehdus) huomattavan suuri. Eikä mitään takeita, etteivätkö kasvaimet kasvaisi edelleen. Kaikki vaihtoehdot punnittuamme piikki tuntui armolliselta vaihtoehdolta.

 Kiitos Kirppu!

Kulmikas karaktäärisi ei unohdu milloinkaan.

Puolen vuoden aikana olemme menettäneet molemmat koirat,

Koirarouvan lähdöstä tuli tänään kuluneeksi tasan 6 kk.

Siellä ne nyt köllivät samalla pilvenreunalla, 

kulmiaan kohautellen, korviaan nostellen, häntiään heilutellen.

Uskon niin.

 Uutta koiraa ei tähän taloon tule, ei vielä.

Meillä on suruaika.

Syyskuun sukat

Hiljaiseloa täällä blogissa - omassa elämässä kyllä tapahtuu. Monta kivaa ja kummallista asiaa on taas jäänyt kirjaamatta - liekö sitten lukijoiden vai omaksi onnekseni...? :o)

Syyskuun sukkaset sentään merkkaan, edes itselleni muistiin. Varasin taas kirpparipöydän (teen tilaa Pupusen talviromppeille), ja ajattelin jälleen kierrätää sukat sen kautta Pelastusarmeijan joulupataan.

Nyt on alkanut taas kutkutella jonkin vähän vaativamman iltakässyn aloittelu: liivi, viitta, poncho, jotain...

Kirpparipöytätavaraa kokoon kerätessäni huomasin, että käsityömessuilta tilaamani Suuri Käsityö -lehden kaikki 2 vuoden aikana tulleet lehdet on siirretty lukemattomina hyllyyn. Olisikohan aika etsiä vaikka niistä jotain kivaa mallia...?

 Koot 25-28 ja 29-32, langanmenekki 444 g.

Koot 20-24, 25-28, langanmenekki 277 g.

Toistoa, toistoa, toistoa...

 Hii-haa, loma oli ja meni. Ja aika monta työviikkoakin jo siihen perään.

Virallisena neljäntenä (viimeisenä) lomapäivänä lähdettiin pienelle pikaiselle lomareissulle - etelään oli päästävä!! Tämän mahdollisti pidennetty viikonloppu - muutama liukumapäivä samaan syssyyn. Suunta siis Tallinnaan ystäväperheen miesväen kanssa ja sieltä vielä privaatisti Saarenmaan Kuressaareen. :o)

Loman vähyyttä kompensoitiin hellittelyhoidoilla. Meikäläiselle aromaterapeuttisia kylpyjä, hierontaa, parafiinihoito, manikyyri, pedikyyri, kasvohoito, suolahuone, lisää hierontaa ja vielä vähän lisää hierontaa; klassista, rentouttavaa ja aktivoivaa. Kai ihmistä voi hieroa varastoon, ennaltaehkäisevästi? Mies ja Pupunen riekkuivat enimmän ajan spassa, joskin muutama hoito oli heillekin varattuna (molemmille hierontaa ja jalkahoito).

Viiden päivän reissu oli kuitenkin armotta aivan liian lyhyt!! Olen jo uuden loman tarpeessa - eikä edes syys- tai talvilomaa ole tiedossa, liukumatkin miinussaldolla. Oih ei, hierontahoitojen ennaltaehkäisevä vaikutus alkaa ehtyä...

Uusi työni on kivaa ja palkitsevaa, joskin aika vaativaa ja uuvuttavaakin. Siksipä aivotoiminta on iltaisin lamaantunut ja kykenen vain hyvin yksinkertaisiin ja rutiininomaisiin tehtäviin. Esimerkistä käyköön heinäkuun käsityöt (yht 566 g):

sekä elokuun käsityöt (yht. 562 g): 

 

Kolmas kuukausi saman sukan vääntöä tuntui (omastakin mielestäni) tarpeettoman taannultavalta, tainnuttavalta toistolta.

 

Lomareissulla käväisin ihan vasiten hakemassa Karnaluksista syto-myssylankoja sillä aikaa kun miesväki (2 aikuista + 3 lasta) suuntasi Tallinnan Zoohon.

No, ei näissäkään isommin aivotoimintaa tarvittu, sama malli kaikissa suoraan kerältä (ylärivi). Aika 70-lukuinen raitakuosi, traumaattisia koulumuistoja karmeista villapaidoista, omista ja muiden. Alarivillä loppulangoista sekoitellen sai nätimpiä myssyjä, edelleen samalla mallilla....

Lankana turkkilainen Alize extra (folklorik batik), 100% akryyli. Pehmeää, eikä takuulla kutita. Kaikki 500 g meni, vaa'an mukaan 494 g.