Vihdosta viimein: Mummolle mummo

 Lopultakin!
Kolmastoista (13.) kerta toden sanoo? 

Viimein sai omakin Äiti oman muorin!!

Ensimmäinen valmistui koirien retkipeitteeksi,
   toinen tehtiin Miehen toiveesta,
      kolmas ihan itselleni kasvivärjätyistä langoista,
         neljäs Veljen perheen farkkumökille,
            viides oli röyhelöinen isoäiti omaan käyttöön,
               kuudes tehtiin mökin väreihin passaavaksi,
                  seitsemäs on Pupusen oma,
                     kahdeksas Hempukkamuori matkasi Rva Kivitikalle,
                        yhdeksäs on Grillimuori, joka viettää kesät grillikatoksessa,
                           kymmenes, Nuorimuori, matkasi Veljentyttö Vanhemman uuteen kotiin,
                              yhdestoista Enkulimuori Veljentyttö Nuoremmalle,
                                 tusina tuli täyteen Alamökin Anopin myötä.
                                    (Muorigalleria esitelty aiemmin täällä.)

Ja nyt siis 13. Äidille, Pupusen ja Veljentyttöjen Mummolle. The Real Mummo -peite.

                                             Ken on vielä ilman??


Äidin peitteen tekoa on hidastanut Äidin lempiväri, sininen. Inhokkini. Ei siis pätkän vertaa ole huvittanut ostaa sinisävyisiä lankoja. Sain kuitenkin hyvän kasan sinisiä sukantekopalkaksi. Niillä aloitin ja kohta jo hankin itsekin lisää. Halusin muoriin "perinteisen" ruutukuvion.

Itsenäisyyspäivän joulukorttitalkoissa tuli kätevästi juhlistettua samalla Äidin synttäreitäkin.
Tietty myös sopivuutta piti päästä sovittelemaan kortinteon välissä...

The Real Mummon koko 7 * 9 lappua, n. 115 * 140 cm.

Seiskaveikkaa, 1243 g.

Jämälangoista piirakat (75 g),
jos sattuisivat varpaat jäämään peitteen ulkopuolelle.

99.

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ!

Täällä Itsenäisyyspäivää vietetään perinteisin menoin:

joulukorttitalkoot &

Linnan yöpukujuhlat.

Ensin mainitusta raportointi tuonnempana.

 

Purkuhommia

Veljenvaimonsiskontytär kysyi, tekisinkö sukat Veljenvaimonsiskontyttärensiskolle (joka siis luonnollisestikin on toinen Veljenvaimonsiskontyttäristä, mutta kun en ole tässä asiassa suoranaisesti kontaktissa, pidetään kiinni virallisista termeistä) harmaat perussukat.

Mielelläni teen - konsanaan ilolla, kun oikein kysytään! Mutta harmaat?? Perussukat?? Ääääh, mikä mittava takaisku luovuudelle. En yksinkertaisesti VOI tehdä HARMAATA perusssukkaa ilman vakavaa näivetysriskiä!!

Aloitin Novita Sukkalehden ohjeella 13 Saimaa. Nilkkaa lähetessäni huomasin, että sukka on sopiva halkaisemattomalle koivupölllille - olin unohtanut takakavennukset. Purin tyynesti 20 cm. Kun olin jotakuinkin samoilla kohdilla uudelleen, huomasin kuvion epäsuhtaiseksi ja purin 20 cm toistamiseen.


Kai se on vaan pakko uskoa, että ei meikäläisestä ole kaikkeen! En voi neuloa sukkaa, katsella toisella silmällä telkkaria ja toisella vahtia riisipuurokattilaa kuohahtamasta yli samanaikaisesti puhelimessa puhuen ja kuunnellen sivukorvalla Miehen ja Pupusen jutustelua, kun lisäksi vielä mietin verhojen vaihtoa ja poljen kuntopyörää. Jotain siinä unohtuu väkisinkin, kavennukset ja kerrosten laskemiset...

No hyvä on, hyvä on! Liioittelin. Ei meillä ole kuntopyörää.

Päätin vaihtaa mallia, sellaiseen missä ei ohjetta tarvita. Perussukka palmikolla. Sen verran haastetta, että edes toisessa sukassa palmikko kiertyy toiseen suuntaan. Johan on. En tiedä, kelpaavatko. Seiskaveikan Eeroa, 108 g.

 Rehellisesti sanoen: harmaa perussukka on kaunein sukka! Mutta armottoman tylsä neuloa!

1. adventtina

 Herttileijaa, kohtahan on jo joulu!!

Neljä viikonloppua!
Jokaiselle kerrokselle oma siivousviikonloppu
ja viimeinen viimehetkenvalmisteluihin?

Aloitin olohuoneesta, sopiva ikkunoidenpesukeli.
Olohuoneen päätyikkunan välistä löytyi Kuolleiden laakso,
puolensataa kärpäsruumista.

Kaivoin vanhoja tilkkutöitä esiin,
heti tuli jouluinen olo.

Vadelmarusinoita, espressopähkinöitä, salmiakkimanteleita, jugurttikookosta,
valkosuklaamansikoita, suklaakanelimanteleita, paahdettuja hunajapähkinöitä...

Toistaiseksi V&B-purkit tyhjinä kuitenkin
- neljässä viikossa saisin täyttää ne kohtuullisen usein...


Lupasin Pupuselle pienen joulukuusen ensi viikonlopuksi leikkihuoneeseen,
enkeleitä makuukamariin.

Pupusen päiväkotiaskartelu oli kesähelteilläkin esillä,
nyt lumiukkonen pääsi kuusien katveeseen.

Sataahan ulkonakin lunta!!

Perussukkaa...

 

  Voi Pupusen ihmetystä...

... kymmenen karvanaamaa kerralla!
Ja pienet tonttusetkin vielä!!
Kyllä ne nyt jo kiertävät kyyläämässä...

Pukkiparaati kylällä,

ja joulun avajaiset.

(Anteeksi heikkolaatuiset kuvat, puhelin on puheluita eikä kuvaamista varten!)

Partiolaisia ei löytynyt mistään,

ostettiin joulukalenteri silti.

"Ryhmä Hau" - voi itku!

Sukkiakin valmistuu taas. 

Veljentyttö Vanhemman Kummitytölle parit pötkylät lemppariväreistä

(keltainen, violetti ja pinkit mieluisimpia). 

Seiskaa ja 7-Raitaa (73 g) ja Seiskaa ja 7-Jenkkaa (71 g), koko n. 33/34.

Tekopalkaksi sain (edellisistä ja aiemmista) kassintäyden Seiskan Eeroa. 

Hetihän sitäkin piti päästä kokeilemaan!

7-Eero & 7-Polkka (134 g), koko n. 42/43.

Huomenna on 1. adventti! Nyt jo?

Jokseenkin kyseenalaista...

Mies tilasi villasukat, naiselle.

Samaan lahjapussukkaan tunki myös käsin tehtyjä konvehteja.

Luin kortin, kiitteli persauksille potkimisesta.

Hmmmm?

Seiskaveikkaa, 122 g.

Itsellenikin kelpaisi tämä väriyhdistelmä,

vaan toisaalle siis menivät...

Sydän syrjällään

 Halusin kokeilla neulesydäntä ohuemmasta langasta, Nallella.

Tuli nätimpi, oli mukavampi tehdä.

Taitaa vaan olla niin, että kun jotain aloitan, en osaa lopettaa...

Näistä tullee jotain kivaa jouluksi.