Pihassa kasvaa syreeni. Tai siis semmoinen risukko, jota olen epäillyt syreeniksi.
Pihassa oli myös ulkogrilli ja iso betoninen laituri, siis sellainen oleskelutasanne. Jotka purimme heti kohta muutettuamme - 1400 kg purkujätettä.
Eli oletettavasti paikalla on joskus ollut ihan oikea syreeni, joka on betonilavan alta kaadettu ja sieltä reunan viereltä on sitten ajan myötä lähtenyt uutta vesakkoa kasvuun. Vesakko sai jäädä, kun grillipaikka läksi.
Myöhemmin sain varmistuksen: kyseessä tosiaankin on syreeni. Näin kertoi Anja-rouva, talon alkuperäinen rakennuttaja
vieraillessaan tyttärensä ja tyttärentyttärensä kanssa.
Olin onnellinen! Paitsi ilmiömäisestä hortonomisesta kyvykkyydestäni myös itse puskasta - olen aina haaveillut syreenimajasta.
Joka kevät ja joka syksy olen roiskaissut pusikon juurelle vähän kompostia ja hevosenlantaa ja joskus kuivimpina kausina muutaman kannullisen vettäkin. Viiime syksynä, seitsemän vuoden jälkeen, iski kriisi ja uskonpuute! Annoin risukolle kuolemantuomion: kesällä pöheikkö lähtee, jos ei viimein ala syreeninkukkia pukata, pelkkää lehtevää puskaa enää katsele.
Kyllä kannatti taas uhkailla!
Nyt on syreenissä kukka! Tosin vain se yksi ja ainokainen, mutta se riittää pelastukseksi! Jos syksyllä tuplaan lannoitteen määrän, saatan ensi kesänä hyvällä tuurilla saada jo kaksi röyhyä palkinnoksi. Varmuuden vuoksi käyn kuitenkin syksyllä vielä vähän uhittelemassa ja kiukuttelemassa puskan vierellä...
On pihassa muitakin iloja:
Uudenuutukainen sipulipenkkini osoittaa elon merkkejä!
Huomenna poikkean K-kaupan Väiskille ja haen vielä pari ruohosipulia laatikon nurkkaan. Jos saan syksyllä satoa, alan ensi kesänä yrttitarhuriksi!
Sipulipenkistä häädön saaneet mansikat tuntuvat kukoistavan ihan parvekeboxeissakin. Ne istutetaan uudelleen maahan syksyn tullen, uuteen aurinkoisempaan paikkaan.
Umpikuolleeksi luulemani kriikunapuu on huikean virkeä ja elinvoimainen, myös pensasmustikat ovat villiintyneet ihan hurjaan kasvuun ja kukkivat. Että tervetuloa vaan rusakot ensi talvenakin piristämään kasvua!!
Lämpöaalto on saanut sipulikasvit valtaosin jo nyykähtämään, jokusia tulppaaneita on vielä ilona. Huomasin, että pihassa kasvaa 4 eri narsissilaatua, jotka hienosti aukesivat kukin vuorollaan aina edellisen alkaessa lakastua! Narsissit tuntuvat menestyvän tulppaaneja paremmin - syövätköhän muurahaiset tulppaanin sipuleita? Murkkuja tuntuisi nyt olevan ihan tolkuttomasti, koiratkaan eivät viihdy aiempaan tapaan nurmikolla makoilemassa.
Pitäiskö murkut myrkyttää? Viherpiipertävä Mies ei salli, mutta jos ihan vähän vaan salaa kokeilisin...?
Syreenin tuoksu on kyllä ihana, se on niin kevään ja alkukesän tuoksu. Tuo heti kesäntunnelman.
VastaaPoistaJatka vaan uhkailua, kirvestäkin voit niille vilautella. Valkoinen syreeni on mielestäni yksi kauneimmista pihakasveista!
VastaaPoistaKyllä on kaunis kukka. Toivottavasti ensi vuonna niitä riittää jopa maljakkoon!
VastaaPoistaHyvässä mallissa sinulla on kasvusto:)
VastaaPoistaJos ei syreenit kasva hyvällä avustukslla, lannoituksella ja vedellä niin jatka uhkailua vaan eikös se ole seuraava toimenpide;)
Meillä on käytetty muurahaisbuffetteja muurahaisten poistoon hyvällä menestykellä. Muuten valoittavat kirsikkapuun, salaattipenkkini ja vähän kaikki muutkin paikat!
Rakastan syreeneitä...varsinkin valkoisia!
VastaaPoistaValkoinen syreeni on kyllä kesän kauneimpia kukkivia pensaita!
VastaaPoistaUhittelut auttavat aina jopa ompelukoneellekin.
Muurahaiset ovat kyllä joka kesäinen riesa, ja vaikka kuinka joka vuosi niitä myrkyttää, siirtää tai mitä vain teet joka kesä niitä on uusi armeija iloisesti tallustelemassa, meillä niiden pesiä löytyy terassin kukkapurkeistakin.
Meitsin saumuri taitaa olla vähän kovapäisempää sorttia, se ei uhkailuja noteeraa! Ompelukone meilläkin sentään ymmärtää järkipuhetta. :o)
PoistaKuulisitpa vaan sen syreenin motkotuksen kun noin pienillä sontamäärillä pitäisi puska kokonaan loihtia kukkimaan.
VastaaPoistaJuttele lopposia ja anna kunnon tujaus maamiehenkultaa. Kyllä se sulle komiat kukkaterttunsa näyttää :)
Alasleikku edes osittainen on muuten tehonnut meillä. Puskee uutta vesaa komeesti. Tosin valkoinen vähemmän kuin sininen.
Hauskaa on blogiasi käydä lueskelemassa vaikkei sitä aina tule jälkiä jättäneeksi.
Mukavaa kesäkuuta!!
Ahaa, olen siis nuukaillut! Täytyypä antaa vielä keskikesän välisonnatkin kiitokseksi kukasta!
PoistaÄlä kokonaan leikkaa alas, vaan mieluummin osittain, niin voi uusia kukkia tulla nopeammin. Näin ainakin me huomasimme, kun leikkasimme liian ronskilla kädellä.
VastaaPoistaKyllä se sireeni kukkii kun tarpeeksi isoksi kasvaa. Ja kestää tuulet ja tuiskut vuosikymmeniä peräjälkeen.
VastaaPoistaSireeni ei taida tykätä leikkaamisesta, kyllähän sen saa uudistumaan. mutta kukintaa saa odottaa. Valkoinen laji on oikukkaampi, kuin lila. Ne murkut on kyllä vaikea häätää, pitäis löytää pesä...
VastaaPoistaVoi syreeni, toivottavasti pukkaa kukkaa ensi vuonna enemmän :)
VastaaPoistaIhanasti kirjoitit taas, mukavat naurut sain ja Isännälle oli pakko lukea ihan ääneen :)
Kiitos Essi, Tiinatei, Soile, Irma, Irmastiina, Tilkkureppu, Matonkude, Villiviini, LeaP, Taina ja Johanna!
VastaaPoistaIhana sireeni, valkoinenkin. Tuoksuallergisena en voi juurikaan tuoksutella ihanaa tuoksuaan, mutta niin kauniita ovat. Ja juuri nämä peruslajikkeet, suomalaista.
VastaaPoistaOnpa upean väreisiä tulppaaneja! Ja kiva yllätys että syreeni onkin valkoinen, on vähän erikoisemman värinen. Meikäläinen saa toistaiseksi tyytyvä parvekkeen sisustukseen mutta kyllä se joskus se pihakin saadaan! Mukavaa kesänjatkoa toivottaa kanssakyhäilijä.
VastaaPoistaKiitos Vekki ja Yovela! :o)
VastaaPoistaTuoksu on todella huumaava, melkein vähän liikaa meitsillekin - mutta, ah, niin kesähaju, kun olla voi!