Paviljonki

 

Olen NIIIIIN iloinen, mieliharmini on viimein joltisenkinmoisessa kunnossa. Siis talipalloteline, jota myös (kaupassa) paviljongiksi kutsutaan.

Oli se vaan hyvä päätös heivata liuskekivet! Niin IHANAT kuin olisivat olleetkin, ei valmista olisi vieläkään, jos koskaan! Appiukko on asentanut ne jo mökkiliiterinsä eteen, hukkaan eivät siis menneet kuitenkaan. Puretun havuasetelman kivet ladoin paviljongin ympärille. Juu, moneen kertaan tätä ratkaisua vielä kirotaan nurmikkoa leikatessa, mutta se ja trimmeröinti on Miehen puuhia, hih!

Toivon, että viiniköynnökset ja kärhöt intoutuvat rehevöitymään siinä määrin, että tulevina kesinä kangaskatoksesta voisi luopua. Kaukainen haave on pöydän yllä killuvat rehevät viinirypäletertut, mutta jos edes hengissä (lehdessä) saisi pysymään, sekin riittäisi.

Kauhean paljon hortonominkykyni eivät lupaa! Ostin o-boxipaikkakunnalta 2 jalokärhöä - kotiin päästyä (100 km) toinen oli jo umpikuollut! Sen sijaan Miss Bateman -kärhö, joka ei koskaan menestynyt omenapuun seurana ja ehdittiin julistaa jo kolmesti kuolleeksi, on alkanut lykätä vartta omenapuun kaadon jälkeen. Ilman tukea se on joutunut kerta toisensa jälkeen ruohonleikkurin kitaan. Nyt siirsin sen paviljongin viereen - eli todennäköisesti tapan senkin...

Valaisimen outoa väriä jos ihmettelette, niin se on vasta pohjamaalattu. Sinkitystä varresta edelliset Miranolit kesivät, nyt kokeillaan uusia tököttejä. Talon alkuperäinen valaisin olisi kiva säilyttää - seuraavaksi täytyy miettiä jalkaan sukan kutomista, jos tämäkään mönjä ei kesimättä pysy.

Ihan peruskuosisa siis vielä, mutta eiköhän tätä vielä kesän mittaan viritellä...