Haaste: Projekti

Olin jo melkein ehtinyt kirjoittaa tämän valmiiksi alkukesästä EIPÄS-JUUPAS -otsikolla, mutta KristiinaK:n toukokuun haasteena on PROJEKTI, jota tämä postaus kyllä omalla tavallaan vallan mainiosti ilmentää... 

Enkä ole tämän kanssa edes myöhässä, koska uutta haastetta ei ole vielä julkaistu (kesäkuukaudet ovat kuuleman mukaan haastelomaa).

Pääsiäisenä pashatessa meni hermot keittiön pöytätasojen vähyyteen ja tavaran paljouteen. Kahvinkeitin, leivänpaahdin, vedenkeitin ja mikro vievät oman tilansa, lisäksi tasoilla törröttävät myös bioastia, konetiskipilleripurkki, keittiön siivoussuihkeet, parikin kapusta-astiaa, sipulipönttö, mausteliemet puulaarissaan, talouspaperirullateline ja aamiaismyslipurnukat, nekin kaikki käytössä päivittäin. Tunkua on! Koita siinä sitten kokkailla jotain, levitellä pusseja ja purnukoita. Kaaos, sanalla sanoen.

Saareke! Näin päätin, Mies ja Pupunen vastustivat. Tulee ahdasta, väittivät. Houkuttelin Ikeaan, josko siellä vaikka olisi kevätbuffet tarjolla. No ei kyllä ollut, toki tiesinkin sen, mutta miesväki meni onneksi halpaan! Kun vatsat olivat täynnä, maanittelin EDES KATSOMAAN saareketta, jota olin VAIN VÄHÄN harkinnut. Siis paljon, tosi paljon, mittaillut paikankin valmiiksi. Sitähän en tietenkään myöntänyt.

Ikea Tornviken

Juu, ei, ei käy, liian iso, ahdasta tulee, väittivät. Hain lavakärryn ja kurvailin varastopaikalle, miesväki nostopuuhiin ja kassalle. Kotona sanoivat, että saat kyllä itse koota, he eivät asiaan enempää puutu. Purin tavarat laatikoistaan ja kun olivat siirrelleet parisen viikkoa paneeleja, hyllylevyjä ja kantta pois tieltään milloin mistäkin, alkoi jo talkoohenkeä löytyä!

Yhteistuumin saareke saatiin kasaan. Tarkoituksenani oli osmocoloroida taso ja hyllyt, mutta taas vastustettiin: haisee pahalle, päätä alkaa särkeä. Kun olin poissa, Mies oli vetänyt jotain (hajutonta??) öljyä päälle, liian paksulti. Pinta oli tahmea - nyt oli meikäläisen vuoro mäkättää, pitikö se mennä pilaamaan jollain halppismönjällä!!?? Pari viikkoa kun hankailin mikrokuituliinalla ja rasvasyöpöillä spraypuhdisteilla, sain pahimmat tökötit poistettua. Pinta oli siltikin kuin lehmän nuolema. Kiukutti. Kiukutti paljon. Pinta pitäisi hioa ja käsitellä uudelleen. OsmoColorilla tällä kertaa!

Nyt tahmasaareke on ollut tosikäytössä useamman kuukauden. Mies tekee sen äärellä varhaisaamiaisensa, Pupunen välipalansa, itsekin kokkailen uudella innolla. Onpa hyvä, tosi sopiva korkeus, tähän onkin helppo tyhjentää kauppakassit, kiva katsella auringonnousua aamuvoikkaria vääntäessä, onpa taas pöytäpinnoilla tilaa, ylistävät miehenpuolet! Johan muuttui ääni kellossa... 

Ei tämä mikään optimiratkaisu ole, myönnän - kierrätysastioiden kannet saa kyllä riittävästi auki, mutta niiden tyhjentäminen on hankalaa, kun pönttö pitää ensin hilata esiin. Onneksi niitä ei ihan viikoittain tarvitse tyhjennellä. Kahvinkeitin ikkunalaudalla näyttää tosi tyhmältä, mutta on käytössä aiempaa helpompi, kun vettä ei tarvitse lorotella niin korkealta. Hana toki on vähän kaukana, mutta toisaalta se houkuttaa käyttämään erillistä mittakaadinta kuivauskaapista, pysyy vesisäiliö siistimpänä. 

Astioita avohyllyillä pohdin, käykö Koira ne kuonoilemassa. Turha huoli, TYHJÄT astiat eivät tunnu kiinnostavan vähän vertaa... Käytössä on kyllä niin paljon näppärämpää, kun vuokia ei tarvitse enää kaivella kaapeista - puhumattakaan kaappeihin yllättäen ilmestyneestä lisätilasta!! Vähän kuin ylimääräinen bonus lisääntyneen työtilan siivellä.

Yrttitarha: basilikaa, viinisuolaheinää ja vehnänorasta.

No, oikeasti ei voi puhua saarekkeesta, kun on niemekkeenä ikkunan alla. Siitä viis, olen hyvin tyytyväinen, varsinkin kun tahmeuskin on käytössä kaikonnut. Miesväkikin on, vaikkei sitä edelleenkään myönnä (siis tyytyväinen, ei tahmea!!). Koira ei niin välitä...

PS. Ikean ravintolan kun mainitsin, niin kehaisenpa lohikeittoa - hyvää oli, ja lohta reilusti! Ja nyt on kesäbuffetkin tarjolla. Ehkä se pitäisi käydä koemaistamassa...