Perinnelahja

Sisko muistaa jouluisin jo perinteeksi muodostuneella lahjalla, risteilylahjakortilla. Mieluiten käytämme mieluisan lahjan Päivä Tukholmassa -risteilyyn, mutta nyt ei vaan Miehen työvuorot mallanneet, oikein mihinkään väliin matkaa ei saatu sovitettua.

Männäviikolla Mies täytti vuosia ja sattuipa siihen vielä 2 peräkkäistä vapaapäivää, joten otin minäkin pari lomapäivää. Suuntaismme Tallinnaan, lisäsin pakettiin omatoimisesti yhden hotelliyöpymisen - ikään kuin Miehelle synttärilahjaksi.

 

Menomatkalla lumi pöllysi niin, ettei edessä ajajaa nähnyt, edes takasumuvaloista ei mitään hyötyä. Koirat eläinhoitolaan vietyämme jätimmekin auton Hämeenlinnaan ja hyppäsimme pikavuoroon, tuntui turvallisemmalta matkanteolta.

Siksipä seuraavan aamun ihanan auringonpaiste yllätti täysin! Kevään ensimmäinen terassireissukin on nyt tehty, kahvit mascarponekakun kanssa Raatihuoneentorin laidalla.

 

Matkalla ei ollut sen suurempaa tarkoitusta tai tavoitetta, hyvää ruokaa ja lepoa. Siinä onkin jo ihan riittämiin yhdelle reissulle! Synttärsankari valitsi ruokapaikan, vanhan suosikkinsa Troikan: sankarille pelmenejä "kylän tapaan" ja munuaispannua, minulle blinejä savulohen kanssa ja grillattuja lampaankyljyksiä. Kyljykset olivat surkeimmat koskaan saamani, mutta muuten menu oli mainio, vaikka jälkiruualle ei enää tilaa jäänytkään.

Ja minäkin sain, mitä minä aina haluan: HUNAJAOLUTTA Olde Hansassa. Reissu olisi TÄYDELLISEN epäonnistunut ilman tuopillista tai paria!

Kiitokset Siskolle mukavasta reissusta!!

Arvonta on suoritettu!

Pöh, en malttanut odottaa Miestä kotiin! Arvonta suoritettiin koirien toimiessa onnettarina.

Se tapahtui niin, että...

... arpalipukkeet taiteltiin...

... Tupperware-kipon pohjalle laitettiin valikoima koirankarkkeja ja yksi pätkitty suku-laku...

... päälle arpalipukkeet, perusteellinen sekoitus...

... ja  kopuksi coctail asetettiin tarjolle.

Voittaja-arpoja olivat ne kaksi lipuketta, jotka ensimmäisinä putosivat kiposta lattialle! Lisäksi, varmuuden vuoksi, yksi vara-arpa, jos jompikumpi voittajista ei palkintoaan haluaisikaan (säilytän sitä toistaiseksi avaamattomana jääkaapissa, sieltä se ei ainakaan katoa (koirien kitaan, lakulle tuoksuvana)).

Ensimmäisenä lattialle päätyi Sirutuulin arpa:

• Täällä toinen homepää :)
  Miulla ei meinannut mennä millään jakeluun nää arvontaohjeet, moneen kertaan piti lukea :)
  En mie vissiin ihan vieläkään kaikkea hiffannut. Saikos palkintoon sanoa oman mielipiteensä? Mie nimittäin haluaisin tuon Wallanderin, kävin kirja-arvostelun lukemassa ja nyt tuntuu, että se on ihan pakko saada. Ja toinen kirja, sillä ei muuten väliä, kunhan ei ole tuo possujuhla. Miulla oli se, enkä vissiin tykännyt, kun vein sen antikvariaattiin. Eikä tainnut olla kovin mieleenpainuvakaan, kun en muista, mistä se kertoi :)
  Ja linkittäminen, tottakai linkitän, jos vihdoinkin saan sellaiset ohuesta langasta tehdyt sukat... itse kun olen laiska sukkia tekemään...

Ja toisen palkinnon saa Hymyilevä tyttönen:

• Minä kanssa, minä kanssa!! Voi, tässäpä olisi mulle nappivoitto, minä kun rakastan sekä kirjoja, että villasukkia <3

* * * * 

Sirutuuli oli linkittänyt blogiinsa, joten saat vaikuttaa sukkamalliin - onko toiveita? Ilmoita myös väritoive ja kengännumero - kiitos! Niin, ja toimitusosoite!

Hymyilevä tyttönen, haluatko Possujuhlan lisäksi Jan Costin Wagnerin Jääkuun vai Doris Gercken Elämästä tai kuolemasta? Kerro myös sukkien toiveväri ja kengännumero, kiitos. Voit myös mainita, mikä olisi mieluisin varren pituus - tätä toivetta ei välttämättä kuitenkaan toteuteta... Yllätysmomenttia, heh! Juu, ja osoite myös, minne paketti sitten joskus aikanaan päätyy!

Sähköpostiosoitteeni: satunnainen (at) luukku.com.

ONNITELLA kannattaa vasta sitten, kun sukat ovat valmiit ja toimitetut... :o)

Kiitos!

Arvonta-aika on päättynyt - KIITOS kaikille osallistuneille!

Tarkoituksenani oli suorittaa arvonta Miehen Isosedän (tuhansien hilpeiden tarinoiden kohteen) perintökellon lyödessä keskiyön kajaukset. Toisin kävi, väsy iski ennen aikojaan.

Voiko miespuolista henkilöä kutsua onnettareksi? Voi? Ei? Ei voi? Voi ei! No, illalla kuitenkin Mies nostaa voittoarvat, kutsuttakoon häntä silloin vaikka onnenkantamoiseksi...

Palataan asiaan!!

wingspan

Oopperaneuleen Annan blogista bongasin kivan Wingspan -huivin. Wingspanista tulee jotain ihan muuta mieleen kuin huivi, mutta innostuuin - lopultakin kiva malli, johon saisin hukattua kasvivrjättyjä lankojani!

Malli on todella helppo ja valmista tulikin sutjakkaasti! Ohje on ilmaismalli Ravelrysta (myös suomenkielisenä) ja sitä on helppo muutella oman halun ja tarpeen mukaan (katso upeat kuvat linkin takaa).

Lankana 100% alpakkalanka, perulainen Alpaca Premium, värit vasemmalta oikealle:
- koivunlehti + hiven keltasipulinkuorta
- punasipulinkuori
- krappi II (toinen värjäyserä)
- pujo
- keltasipulinkuori
- porkkanannaatti
- krappi I (ensimmäinen värjäyserä)
- jättipalsami
+ reunakaitaleessa punasipulinkuori.

Lankoja jäi sen verran, että jään haaveilemaan hansikkaista, joissa jokainen sormi oman värisensä... Ehkä vielä joskus.

Langanmenekki n. 280 g, pyöröpuikko 3½. Kasvatin pikkuisen ohjeen silmukkamäärää. Jos tekisin toisen, muuttaisin mallia vielä niin, että selkäpuolen kolmiot olisivat vähän pidemmät, huivi laskeutuisi kauniimmin ja lämmittäisi paremmin raihnaita lapojani. I-H-A-N-A-N pehmeä!! En malttaisi riisua lainkaan!

Huivista innostuneena inventoin muutkin kasvivärjätyt lankani. Kaivelin vähän sieltä sun täältä ja lopulta keräsin kaikki vanhaan pyykkikoriin. En punninnut, ettei ala hirvittää, mutta aika paljon näitä on... Mitähän tekisin??

Kori on makuuhuoneen nurkassa. Koskahan jompikumpi koirista älyää könytä koppaan nukkumaan...?

Kasvivärjättyä silkkilankaa on puoli kiloa, pitäisi löytää näillekin joku kiva malli.

 

PS. Se, mitä tuli mieleen (ilman ässää), on Hackmannin Wingpan (kuvan googlasin, kun oma on mökillä, tiettömien taipaleiden ja hurjien lumikinosten takana).

PPS. Tänään ehdit vielä osallistua ARVONTAan, linkki sivupalkissa!!

Kevään korvalla

Aurinko lämmittää ihanasti, talon nurkalla on jo maata näkyvissä!

Koirat hakeutuvat aurinkoläikkiin paistattelemaan. Lenkilläkin oli jo monessa kohtaa asfaltti näkyvissä, mutta ulkoilutakkeja saadaan varmaan vielä käyttää pitkään, koirillakin.

KEVEÄN KEVÄISTÄ VIIKONLOPPUA!

Kun halvalla saa...

Kenties joku vielä muistaa tämän Anopille syksyllä kyjyillyn (KyJy #9 ja #10) setin? Lankana ihana-ihana Novita Puro, värikin NIIIIN mieleiseni. Anoppi kyllä sanoi myssyä vähän löysänsorttiseksi.

Tai kenties joku muistaa samalla mallilla Äidille tehdyn KyJy #14:n, jossa lankana englantilainen Freedom Spirit (100% villa)? Tähän en ollut kovin tyytyväinen, kun kirjavassa langassa kuvio hukkui tyystin. Unohdin vielä vaihtaa puikotkin isompiin resorin jälkeen, että senkään puolesta pitsimalli ei ole parhaimmillaan.

Minimanissa oli poistomyynnissä Puroa 4 kerää 5 eurolla. Nuukana ihmisenä tartuin tarjoukseen ja hamstrasin 2 tarjouserää. Väri ei ole kyllä ollenkaan omani - en käytä sinistä ja inhoan ketun väriä (lukioaikana käytin ketun väristä pitkää villakangastakkia, Simolasta ostettua - vissiin liian pitkään, kun nykyisin välttelen väriä...).

Mutta koska lanka on NIIIIIN ihanaa neuloa, tein Äidille samanmoisen setin kuin Anopille. Äiti tykkää ainakin sinisestä... Jos lumet sulavat samaa vauhtia kuin parina viime päivänä, käyttöaika jää luhyenlännäksi. Niin että ei kai niin haittaa vaikkei ketun väristä kovin tykkäisikään??

Lankaa jäi vielä kerä. Enyan blogissa ihastelin helminauha-lapasia, mieleni tekisi kutaista vielä sellaiset, Äidille lumenkolaustumpuiksi. Mutta koska ohje on Ravelryssa vain englanniksi ja en ole varsinaisesti mikään tumpunkutoja, valmista saattaa syntyä noin 5 vuoden aikajänteellä... Ihan vaan Äidille tiedoksi!

 

PS. Vielä 3 päivää aikaa osallistua arvontaan! (klikkaa kuvaa)

Carl Larsson -huone

Eilen tulin maininneeksi hotellin (tai oikeammin sen parkkihallin), niin pistänpä vielä muutaman kuvan huoneestamme.

Yövyimme Boutique Hotelli Yöpuussa, jonka 25 huoneesta jokainen on omanlaisensa, sisustettu oman teemansa mukaisesti. Me yövyimme Carl Larsson -huoneessa, jonka lattiakin narisi tunnelmaan sopivasti!

Täytyy ihan kehaista, että on kyllä yksi mukavimmista hotelleista, joissa on tullut käytyä! Sijainti oli mainio, henkilökunta oli poikkeuksellisen ( = epäsuomalaisen) ystävällistä ja palvelualtista, huone oli tilava ja viihtyisä, tervetuliaisjuomaksi sai lasin viiniä ja aamiainen oli fiini (mm. kuohuviiniä ja Saimaan ahvenfileitä).

Teatterin jälkeen illastimme hotellin ravintolassa, Pöllöwaarissa. Pistaasipähkinöillä täytetty viiriäinen villivahverovaahdolla vei kielen mennessään, glaseerattu ylikypsä vasikan entrecôte grillatun kateenkorvan kera sai Miehenkin sanattomaksi. Ei ole ravintolaa suotta kehuttu, ei!

Aamu alkoi ihanasti saunoen (tunnin yksityinen saunavuoro sis. pakettiin), myös porekylpy kynttilänvalossa olisi ollut mahdollinen... Takkahuonekin oli viihtyisä, vaikka aito takkatuli olikin korvattu vain tuikuin.

Kyllä tämä (koko viikonloppu) oli juuri sitä mitä haettiinkin, piristystä ankeuteen!! Taas jaksaa porskuttaa arjen harmaudessa...

PS. Nyt alkoi Lumilyhtykuu (kausimuki 2007).