Terve! Ja melkein terve.

Koirarouva on tervehtynyt! Eilen töistä tullessani tuli jo häntä heiluen ovelle vastaan. Sanottiinhan paikallislehdessäkin talven influenssaepidemian huipun jo saavutetun...

Syyskuussa diagnosoitu hinkuyskä, joskin sittemmin mykoplasmaksi testattu, vaivaa sen sijaan edelleen! Puoli vuotta yhtäjaksoisesti yskää, nuhaa, poskiontelotulehduksia, väsymystä ja puolikuntoisuutta alkaa ottaa jo pannuun! Puhun siis itsestäni, en koirasta! Joulun aikoihin saamani hengitysteitä avaava astmapiippu taltutti pahimman yskän, nyt poskiontelot röntgenkuvattiin (normaalit!) ja sain työterveyslääkäriltä vähän tuhdimman hoitavan astmalääkityksen, sen pitäisi nujertaa loputkin oireet kahdessa viikossa.

Olisi jo aikakin!!

Tuleehan podettua muutaman vuosikymmenen räkätaudit kerralla, yleensä kun en juuri sairastele...

Haaveromuttamo

Marimekko karsii myyntipisteitään, moni pieni marimyyjä ei enää jatkossa myy maripaitaa eikä raitasukkaa. Samalla kuoli oma unelmani - haave ostaa se pieni putiikki, jossa työskentelin abi-kevään ja vähän myöhemminkin...

Oman kaupan nimikin olisi ollut valmiina - keksin sen jo 25 vuotta sitten, kun ekan kerran suunnittelin kaupan lunastamista. Putiikin osti tuolloin kuitenkin lapsuusaikainen ystäväni.

Keksimääni maanmainiota nimeä ei ole (vieläkään) kukaan rekisteröinyt, joten unelma eli edelleen! Eli, kunnes joku aika sitten poikkesin tuohon kaihoni kohteeseen ja muinoinen lapsuudenystäväni ale-hinnoitteli viimeisiä mari-tuotteita...

Mukaan tarttui pari tasaraitaa, tällä kertaa ihan mieleisiä värejä! Pitäisikö kuitenkin - ihan jo periaatteen vuoksi - vaihtaa pukeutumistyyliä?? Mokomakin Mika Ihamuotila, tuulentupani torpedoija, salahaaveeni sabotoija!

PS. Sain sen kammottavan värisen vaihdettua, ilman kuittia! Ha-ha, sanoinhan, että se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa!! :oD

Maan korvessa kulkevi

Viikonlopun ohjelmassa oli suunnitteilla sielun- ja ruumiinravintoa säävarauksella. Lauantai menikin henkevästi, mutta tänään taitaa luontoretket jäädä retkeilemättä, toinen koira on flunssassa. Kuono on kuuma ja kuiva ja se vain makoilee, vatsanalus kuumottaa. Huomenna eläinlääkäriin, jos ei ala virota.

Eilinen Maan korvessa kulkevi -kansanooppera on Heiskan kylätoimikunnan vaikuttava suururakka - ja selkävaivaiselle kuulijalle silkkaa kidutusta! Tampereen Tuomiokirkon penkkien ergonomia sai selän huutamaan hoosiannaa! Valitettavasti myöskään akustiikka ei toiminut, ääni jäi pyörimään alttarille, keskilaivaan ehtiessään se oli puuroutunut, kuoro-osuudet kajahtelivat kuitenkin komeasti.

 

Ooppera kertoo herätysliikkeen vaikutuksista Hämeenkyrön Pentinmaan kylään ja polioon sairastuneen murrekerääjä Martti Myllyharjun (1888-1970) elämästä. 

Melkoinen voimainponnistus kyläyhteisöltä: hankkeeseen osallistuu viisi kuoroa, lapsikuoro, orkesteri ja solistit, yhteensä noin 80-90 henkilöä. Oopperan kantaesitys oli 24.9.2011 Hämeenkyrön kirkossa, minkä jälkeen sitä on esitetty Pirkanmaan, Satakunnan, Pohjanmaan ja Helsingin isoissa kirkoissa.

Esityksen jälkeen lääkitsin selkääni Astorin rahtusen mukavammissa tuoleissa. Valittaen täytyy todeta, ettei ruuan ja palvelun taso ole entisellään. Pääruokaa odotimme reippaasti yli tunnin! Kun viimein saimme sen eteemme, karitsan paahtopaisti oli mureaa, mutta mautonta ja sen kanssa tarjottu valkosipuli-peruna ragout oli kuin suoraan Finduksen pakastepussista. Miehen mediumina tilattu valkosipulihärkä oli korkeintaan medium miinus-miinis-miinus, siis vain pannulla pyörähtänyt. Onneksi friteerattu Camembert ja Miehen lämpimät konjakkimansikat jäätelön kera pelastivat tilanteen. (Kuva: Astor)

Päivän paras osuus koitti kuitenkin kotisohvalla: tellua ja englanninlakua. Vaikkeivat nekään ole enää kuin ennen...

Pettymys

Mies sai jonkun lehtitilauksensa johdosta lahjalehtitilauskupongin, jonka antoi käytettäväkseni. Tällä viikolla postilaatikkoon kopsahti se toinenkin lahja-Moda.

Olin ajtellut, että aiempi (1/2012) oli vaan sattumalta tosi tylsä, mutta tämä uudempikin (2/2012) oli - jos mahdollista - vielä tylsempi!! Toki osin ihan kivojakin malleja, mutta mikään ei vaan omaa tyyliäni, omaan makuuni sopivaa. Tai siis tälle vartalorakenteelle...

Olen aika pettynyt. No, eipä tarvitse kahdesti miettiä, tilaisiko joskus tai ostaisiko irtonumeroita. Eipä tarvi.

Mutta ei se mitään, jatkan sukkailua! Ekat arpajaispalkintosukat ovat nyt puikoilla. Muutama päivä meni lankatarjontaa kartoittaessa, toiselle värin valitseminen olikin yllättävän vaikeaa...

IHANAA VIIKONLOPPUA!

Pientä pintaremonttia...

 

Poikkesin viikonloppuna Veljen perheen luona, Veljenvaimolla oli TÄYSI RÄHINÄ PÄÄLLÄ!! Veli nukkui päikkäreitä sohvalla, Veljentyttö Vanhempi valmisteli päivän ateriaa, Veljenvaimo oli tyhjentänyt makuuhuoneen ja riehui maalisudin kanssa. Sanoi ettei vielä perjantaina töistä lähtiessään arvannut, että lauantaiaamuna iskee inspiraatio! Ja ei kun rautakauppaan!

Sunnuntaina käydessäni katto oli jo saanut valkean maalipinnan ja seinien maalaus oli juuri alkamassa, listat oli irroitettu, takaseinän tapetti vielä poistamatta ja uudesta oli vasta näytepala teipattuna seinään.

Hösseliksi on pantu!! Remppa oli valmistunut jo keskiviikkona ja sain eilen kuvan sähköpostiini (pyysin luvan julkaisemiseen). Yöpöytävalaisimien jalatkin ovat vaihtaneet väriä! Ikkunaverhot uusittu...

HYVÄLTÄ NÄYTTÄÄ! Outoa, sillä "normaalisti" en ole järin ihastunut harmaaseen, mutta makkarissa väri näyttää TOSI tyylikkäältä! Tapetti on mielestäni tosi makea ja seinien harmaa näyttää lämpimältä. (Siitä se varmaan johtuu, lämmöstä!? Siis "epänormaali" harmaatykkäykseni?)

Kattovalaisin ja päiväpeite ovat kuulemma menossa vaihtoon, lamppumalli on jo päätetty. Mielenkiinnolla odotan...

Miten alkoikin taas tuntua, että oma koti näyttää NIIIIN nuutuneelta. Jotain tarttis tehdä!! Sitten, kun ilmat lämpiää... Täytyy hakea vähän enemmänkin inspiraatiota Veljen Perheen luota (kts. täältä)!! Ah, VÄRIÄ elämään - ehkä rippunen harmaatakin!!?

Karnaluks 3 minuutissa

Hyvää kansainvälistä naistenpäivää, naiset hyvät! 
Sen kunniaksi melkein naislogiikkaa...

Lupasin Miehelle reissuun lähdettäessä, että tällä kertaa ei poikettaisi Karnaluksissa. Hui!

Miehen päikkäreiden aikaan päätin pyörähtää Vanhassa kaupungissa, mutta koska se on niin moneen kertaan  koluttu, hyppäsin (kuitenkin) lähimpään taksiin. Jo sisään astuessani tiesin, että se oli virhe, PAHA VIRHE! Olisihan se pitänyt tajuta jo rikkoutuneesta Mersun keulatähdestä, mutta viimeistään hajun olisi luullut karkoittavan.

Mutta ei, minä päätin ajan säästämiseksi karauttaa haisevalla taksilla Karnaluksiin, olihan hotellilta matkaa sinne melkein 2 km. Perille päästiin, tosin aivan outoa (pitkää ja kiemuraista) reittiä, eikä taksimaksukaan ollut kohtuuton. Se olisi ollut kohtuuton, ellen olisi tarkastanut, mitä sain rahasta takaisin ja vaatinut tiukasti korjausta.

Kun viimein pääsin Karnaluksin oven taa soittelemaan ovikelloa, kassaneiti sanoi oven avatessaan "Olemme suletud kolmes minuutis!". Jaahas, 3 minuuttia shoppailuaikaa!!

Säntäsin lankaosastolle. Pirulauta, en muistanut, että tarjouslangat on laputettu oranssilla. Hetken aikaa pyörin väkkäränä, kunnes myyjä läväytti valot pois kommentoiden "Olemme suletud!". Nappasin kainaloon puolen kilon pussin (12,64 eur)  hyväksi havaittua Schoeller Stahl Filzi -huovutuslankaa ja lähdin kassalle.

Kassalla asioi amerikkalainen lady, joka kovasti halusi tietää, mitä hänen ostoksensa tekivät dollareissa. Onneksi hän joutui myös lainaamaan rahaa ystävättäreltään (Karnaluksissa vain käteismaksu!), joten sain vuoroa odotellessani tilaisuuden nappailla yhtä sun toista käsiin osuvaa mukaani - en tietenkään ollut älynnyt kiireessä ottaa ostoskoria ovelta, joten koitin kaiken saada pysymään hyppysissäni...

ShamanCatin vinkistä etsin virkkuukoukkuja valolla. Ja löysinkin!!! Olisi ollut myös valaistuja puikkoja, mutta niitä en himoinnut. Tapion kaupassa Milwardin (koko 6½) hinta olisi ollut 7,50 - Karnaluksissa 1,38 euroa (säästö yli 80%). Kaikki koot olivat saman hintaisia, mukaan lähtivät 2½, 4½ ja 6½. En ole vielä kokeillut...

Jotain muutakin mukaan tarttui, nämä kaikki yhteensä 20,58 eur (sis. alv.). Ja mitä kaikkea olisinkaan ehtinyt, jos en olisi jäänyt siitä taksimaksusta tappelemaan... Olisin saattanut jopa triplata shoppailuaikani - ruhtinaalliset 9 minuuttia!

Ai niin, paluumatkalla eksyin... Kahlasin sohjoisilla jalkakäytävillä, olin hikinen ja kiukkuinen. Hunajaolut onneksi tasoitti mielen! Miestä taisi kyllä vähän hävettää kun piirtelin valaistulla virkkuukoukullani laajoja kaaria Olde Hansan pimeydessä...

Tallinnan ukset

 

 

 

 

 

 

Monia ovia, joiden taa olisi tehnyt mieli kurkkia...

Mies ei suvainnut (viikko sitten esitellyn) kukkamyssyn käyttöä reissussa! Kysyi, miksi tieten tahtoen haluan leimautua siihen mummolaumaan, joka säntää joka jumalan aamu jo ennen seitsemää Prisman oven taa tarjouskahvia jonottamaan - koko jengillä on kuulemma just samanlaiset räysät päässä.

Pöh, mitä rajoittuneisuutta!!! Sitäpaitsi minullekin kyllä tarjouskahvi kelpaisi...