Yllätyspaketti

Mies soitteli viikolla opiskelijaboxiin, kertoi hakeneensa postista meitsille osoitetun isokokoisen kirjeen, kun sellaisesta oli ilmoitus tullut. Ajattelin unohtaneeni taas perua kuukaudenkirjan - yhden tosin ihan tarkoituksellakin, vaikutti kiinnostavalta, mutta sen ei kai pitänyt olla kovin iso. Ja sitten unohdin asian, niin kuin yleensä monta muutakin asiaa.

Eilen tulla paarustin bussilta kotiin, umpiväsyneenä. Päikkärit ei sovi meikäläiselle, en oikein toivu niistä - ja olin taas nukahtanut bussiin suu auki. Vähältä piti, etten joutunut uudelle kierrokselle, heräsin lähtölaiturissa, kun bussiin pakkasi jo uutta väkeä. Onneksi, Miehen työvuoron vuoksi oli kiire pissattamaan koiria.

Niin, rahjustin siis kotiin, läpikotaisin uupuneena. Koirat pihalle ja sen jälkeen hetki koirapainia sohvalla - rapsuttelua, kuopsuttelua, olkavarsien hierontaa (tekee niin gutaa, että on pakko näykkiä hierojan rystysiä), ärinää, puhinaa, venyttelyä, kuperkeikkoja, hännänheilutusta, koirapusuja ja kikatusta, päällepäätteeksi pari koirankeksiä, koirille. Piristyin ihan pikkuisen.

Laahustin keittiöön, Mies oli kasannut viikon postit pöydälle odottamaan. Ja siellä se oli, isokokoinen kirje. Tai paketti oikeastaan, Finlaysonin Tintit -boxissa. Mitä ihmettä?? Ei paketti ainakaan kirjakerhosta ole!!

Ei ollut, ei!! Oli sukat! KAHDET SUKAT! Sedän Vaimo Pohjanmaalta yllätti täydellisesti!!! Väsymys oli kuin pois pyyhkäisty!! Heti oli päästävä sovittelemaan! TÄYDELLISET!

Lähetin Sedän Vaimolle Karnaluksin tuliaisina ruusupuisia sukkapuikkoja - ja nyt sain paluupostissa "sukkapuikkokokeiluja". Ketun väriset ovat kokoa 38-40, nutrian sävyiset 41-43. Ihan näin en ollut asiaa tarkoittanut... Mutta olen ilahtunut ja ikikiitollinen!!

Malli on Sedän Vaimon oma, Seiskaveikasta. UPEAT, ja väriyhdistelmät todella onnistuneet! Ovat kuulemma saapassukkia, mutta en kyllä raaski saappaanvarteen näitä piilottaa!!

Isot KIITOKSET!!

RAUHOITTAVAA

PÄÄSIÄISEN AIKAA!

Jousi

Mies soitti eilen. Sanoi lempeimmällä äänellään:

Lauantaina käytiin kypäräkaupoilla, jonka jälkeen Mies heitti meitsin kupparille. Matkalla totesin, että hiukopala saattaisi tehdä terää ennen suoneniskentää - mutta koska löysää oli vain jokunen minuutti, kehotin Miestä kurvaamaan matkanvarren Siwalle.

Kipaisin pikaiset kolmioleivät, jotka mussutimme parkkipaikalla cokista ryystäen. Yht'äkkiä kuului kammottava pamaus, kuin aseen laukaus. Sanoin äänen kuuluneen repsikan puolelta, Mies kiersi auton, ei todennut mitään kummempaa ja lähdimme liikenteeseen.

... sanoi Mies.

Oli käynyt katsastuksessa, oikea etujousi poikki. Olisi kuulemma kohtuullista, jos minä maksaisin huollon, kun olen leivälläni onnettomuuden aiheuttanutkin...

Mukuloita

Perunanarsisseja lähdin hankkimaan, mutta ekassa kaupassa olivat turhan tyyriitä, toisesta ei löytynyt ensinkään ja kolmas kauppasi nahistuneita. Korvikkeeksi löytyi kuitenkin valkeita helmililjoja (Muscari), mikä oli vähintään yhtä hyvä valinta, ellei jopa parempi! Istutan ne syksymmällä pihaan tulevien keväiden piristykseksi, pottunarsissuksiahan siellä onkin jo menneiden pääsiäisten jäljiltä.

Ensi hätään piristävät "kodinhoitihuoneen" akkunalla.

Keltaisia kukkia en osta koskaan, en ikinä!!

Tai niin ainakin OLIN päättänyt. Mutta pöyristyttävän edulliset têtê-á-têtê -narsissit saivat pyörtämään pyhän päätöksen. Minkäs sille luonteelleen mahtaa, halvalla kun saa...

Kyllä nämä yhden pääsiäisenseudun kuistille kelpaavat!! Mukulat annan Äidille tai Appiukolle, kumpi vaan huolii. Pihaan näitä en sentään halua, olivat miten edullisia hyvänsä.

Linnunpöntön löysin viikonloppuna kotikontujen kirpparilta, uusi ja käyttämätön. Ei ole pelkoa, että tänne yksikään lintu muuttaisi - terroristivariksille liian pieni ja muita siivekkäitä pihassa ei käykään. Pihan somisteena kuitenkin ihan kelvollinen. Paitsi että en tykkää väristä. Mutta kun oli niin halpa...

Kummasti valon määrän lisääntyessä mieli kääntyy taas pihapuuhiin. Vaikka jo valmiiksi ahdistaakin, että olen koko alkukesän opiskelijaboxissa, enkä ehdi tehdä kotipihassa takuulla mitään. Mutta saahan sitä suunnitella - ja hankkia muutamat mukulat kellariin nahistumaan...

Reinesset olen kerta toisensa jälkeen onnistunut tappamaan, mutta kokeillaanpa taas... Tuoksumiekkaliljat (Gladiolus callianthus) kasvattivat viime kesänä komeat lehdet, ensimmäistäkään kukintoa ei näkynyt. Vaan sehän ei ole mitenkään uutta tai poikkeuksellista tälle puutarhurille. Mukuloita en tietenkään kaivanut ylös, joten uusilla on kokeiltava. Yrittänyttä ei laiteta?? 

Lyhtykoiso (Physalis alkekengi) on ollut hankintalistalla jo pitkään, rohmusin kaikki 3 tarjouskorissa lojunutta pussia. Jos väriä oudoksutte, niin kukinto on kyllä valkoinen, oranssit verhiöt ovat extra-bonus! Samasta korista mukaan osui myös kuunlilja-mix (Hosta).

Jaloleinikki (Ranunculus asiaticus) oli normaalihintainen, vasta kotona kassakuitista hoksasin jonkun "osta kaksi, maksa kolme" -tarjouksen - ja leinikit olivatkin vallan ilmaisia, kun kassajärjestelmä oli katsonut alennetutkin kampanjatuotteiksi! Niin että ei niin haittaa, jos kellariin unohtuvatkin...

Onnea Enkuli!

Veljentyttö Nuorempi täyttää tänään 15 vuotta.

ONNEA ENKULI!

Lahjahankinnoissa pysyin rippilahjan linjoilla:
lisää PIPpiä, jälleen aiemmista poikkeavia.
Vähän isompi kippo ja pullalautanen

Alan tykästyä tähän sarjaan, varsinkin tähän tipu-malliin.

* * * * *

Loppuviikosta tankkasin itseäni, tarvitsenhan voimia projektityön loppurutistukseen (4 kk).

Keskiviikkona kävin kajava-terapiassa,

torstaina oli viimeiset luennot,

perjantaina kampaaja loihti lanttuun uuden mallin ja värin,

lauantaina kuppari iski suonta.
Ja sunnuntaina synttäröitiin vähän ennakkoon.

Kyllä nyt taas (pitäisi) jaksaa!

Potta päähän ja menoksi!

  Mopo on rekisteröity ja kuupat hankittu!

Nyt en ole enää kuin sulia teitä ja auvoisia ajokelejä vailla!!

Hakusessa oli avokypärät visiirillä.

No, tuo tähti vei niin mennessään, että visiiri muuttui toissijaiseksi seikaksi!

Näillä ajellaan siis vain kivalla kelillä ja suu kiinni.

Jos on sateinen kesä ja paljon hyttysiä, ei ajella.

Tai käydäään sittenkin hakemassa uudet, visiirilliset.

IIIIIK, nämä oli ihan PAKKO saada!

Katsokaa miten PROFESSIONAALIA,

vasemmassa etusormessa kovike kovaan kaasutteluun!!

IIIIIIK, ihan mahtavaa!

Mopon kaasu on tosin oikealla kädellä...

* * * * *

PS. Jos nyt kauhistuitte, niin vakuutaan (kautta kaasarin ja kierroslukumittarin!), että emme TODELLAKAAN aio ajella mopedilla kaksi päällä (se se vasta näky olisikin!!)! Mies lainaa menopeliä tarpeen tullen, siksi kaksi pottaa. ;o)

4 kuvaa kesään

Aamulla lämpötila -14*C.
Vaan kyllä se kevät silti tekee tuloaan!

Aurinko on jo sulattanut grillikatoksen etelänpuoleisen lappeen.

HUOMATKAA: MAATA NÄKYVISSÄ!

Kummallinen vinokuva, mutta siitä viis - oleellisempaa on pirtin nurkalta pilkistelevä maa!

Ruokottomat rusakonretaleet ovat taas einestäneet vadelma- ja mustikkapensaat. Mies nauroi (!!!), että rusakoilla on ihan suora polku kävelytieltä puskille, vanhasta muistista tietävät tulla. Perskutarallaa, että kismittää!

Kuva: Luumäen Metsästysseura

Luumupuu ja kirsikkapensaat ovat saaneet olla (toistaiseksi?) rauhassa, ilveksen reitti on kulkenut niiden vieritse, tassunjäljet näkyvät yhä. Ehkä siksi vemmelsääret vieroksuvat? Siinä olisi innovaatio toteutettavaksi: ilves-tassunjälkikone kotitarvepuutarhureille!!

 Kaikki 10 kuvaa kesään - haasteen kuvat täällä.

Siivouspäivä

Tänään piti olla siivouspäivä. Piti. Niin oli Mies yhteistä vapaapäivää suunnitellut. Menen kuitenkin kupparille, joten kovin paljon ei ehdi ennen sitä ja sen jälkeen ei jaksa. Ja vaikka jaksaisikin, ei raaski - pitäähän sitä puhdistuneesta ja keventyneestä olosta nautiskella!!

Eilen illalla vähän lämmittelin kumminkin. Siivoilin yläkertaan vievän rapun. Se on kyllä kumma paikka. Rapun ALApäähän tuppaa kertymään tavaraa, yläkertaan matkaavaa. Rapun YLÄpäähän tuppaa kertymään tavaraa, alakertaan matkaavaa. Alapää on yleensä runsaammin kuormitettu, joskus alhaalta ylös asti...

Kuva: Riviéra Maison

Olen joskus sisustuslehdissä nähnyt PORRASKOREJA, meillä olisi useammallekin käyttöä... Ainakin Riviéra Maisonilla on sellaisia, mutta taitavat olla turhan tyyriitä. Parempi olisi vaan saada rappu aina nopeasti tyhjäksi... Ihan turha luulo! Sattuu nimittäin olemaan myös raput kuistille ja alakertaan ja kellariin - siis neljät raput ROMUNKERÄYKSEEN! Koreja tarvittaisiin ainakin tusina...

Nyt rappu on kuitenkin putsplank. Hetken.

Miehen työhuoneesta raahasin pienen lipaston välitasanteelle. Siellä (työhuoneeessa) on tarkoitus vähän pyöritellä huonekaluja, ainakin nallekaappi tyhjennetään. Siitä sitten aikanaan...

 

Seinän "moottorisahataide" päätyi olkkariin, tyhjään naulaan nappasin Juhani Palmua (Pyhä perhe). 

Ylätasanteen taustaseinä täyttyi Äidin öljyväritöillä. Tässäkin oli koukut valmiina (taulut siirtyivät toisaalle), sattui jako aika mukavasti. Ylimmästä taulusta tykkään erityisesti, siinä ovat ihan  selvästi minä, Sisko ja Lahden Sari (vaikka oikeasti malli on jostain lehtileikkeestä).

Toivottavasti pari tuoretta miniruukkuruusua jaksaa siirtää siivousinspiksen sunnuntaille...

 SIIVOA VIIKONLOPPUA!