Joulupuu on rakennettu, joulu on jo ovella...

 

Joulupuu on rakennettu!

Aika viime tippaan jäi, usein kuusi on komeillut kuistilla jo Itsenäisyyspäivänä.

 Ensi jouluksi täytynee hankkia uusi latvatähti.

Pupunen oli hyvin pettynyt, kun se ei ollut valaistu:

"Tähden PITÄÄ tuikkia!"

Selvä se, näinhän se on...

 Vähän hassua laittaa joulu toisensa jälkeen kuva kuusesta blogiin

- se kun näyttää täsmälleen samanlaiselta vuodesta toiseen.

Vaikka toisaalta, eikös se - jos mikä - ole jouluperinne parhaimmillaan!?

Itse muistan lapsuudesta ihan tietyt joulukuusenkoristeet:

folioenkelit ja huopaiset tinasotamiehet.

Folioenkeleitä oli kaksi: sininen ja pistaasinvihreä.

Joka joulu tappelimme Siskon kanssa siitä, kumpi oli kumman...

Lapsuudenkodissa oli aina aito kuusi, vähän muotopuoli.

Vaikka aina puhunkin "aitojen asioiden" puolesta suu vaahdoten,

peruspolymeerikuusi kaikkine valmistuksessa käytettyine lisäaineineen

on mielestäni kerrassaan maanmainio keksintö! 

Parhaimmillaan kuusi kimmeltää kuistilla Itsenäisyyspäivästä Nuutin-päivään,

meikäläisen muistilla (kastelu!!) jo jouluaattona koristeet killuisivat karussa kelossa,

lattialla lainehtiva neulaslampi.

 Joulukoristeissa (enkä kyllä muutenkaan) en piittaa muotihömpötyksistä.

Ainoat oikeat kuusenkoristeet ovat kullankimalteisia,

muuta en voisi kuvitellakaan.

 Muutamaan vuoteen en ole ostanut yhtään uusia koristeita,

vaan pikemminkin karsinut kuusen koristemäärää aiemmasta

- nyt näkyy jo vähän vihreää polymeeriakin!

Ruokailuhuoneen kattokruunuun ripustelin Muumi-vuosimukit 2011, 2012, 2014, 2015.

Näyttää aneemiselta.
En löytänyt tästä kylästä enää tämän vuosisia minimukeja mistään.

Ehkä vaihdan vielä enkelisirkukseen...
(Kuva viime joululta.)
Tai sitten en...

Tuntuu, että joulu pääsee taas yllättämään,

valmistelut ihan levällään.

Ajattelin kyllä ottaa aika stressittömästi, tehdä sen verran kuin ehdin.

Jouluvalmisteluista pitää NAUTTIA, ei SUORITTAA pakonomaisesti

  - ei hampaat irvessä vaan iloa ja hyvää mieltä ammentaen!

Useimmat joulun "pakolliset" asiat ovat pakollisia vain omassa päässä.

Joulperinteitä haluan silti Pupusellekin rakentaa:
joulukorttien askartelu, kauneimmat joululaulut kirkossa, piparit...
Ja kuusen koristelu, tonttulakki päässä, sormet kultahileessä.
.

Antaa joulun tulla!

Eskariopesukkia

 Pupusen päiväkotitädit lahjottiin sukin edellisjouluna

ja samalla linjalla jatkettiin nytkin...

Pupusen joulumuistamiset eskariopeille ja -avustajalle:

sadut, arjat ja riinat.

Seiskanveikan Raitaa yhdistettynä yksiväriseen

epämääräisellä raitajaolla.

Langanmenekki yhteensä 395 g.

Lisukkeena tietenkin Pupusen askartelemat kortit.

Myös Pupusen isä ja äiti kiittävät kuluneesta lukukaudesta,
paljon on opittu uusia taitoja ja asioita
- myös me vanhemmat. :o)

Virkasiskojen villasukat

Halusin muistaa työkavereita pienin lämpöisin joulumuistamisin.

Piirakat peliin, kullekin kollegalle lempivärin mukaisesti:
marikat, riitat ja minnat.

Langanmenekki yhteensä kolmeen piirakkapariin 309 g,

Seiskaa ja siniset 7-Eeroa.
 Kortit vilahtivatkin täällä jo aiemmin

 Coctailpiirakat työpaikan vakikaffitteluseuralaiselle,

jolta sain taannoin customoidun parkkikiekon.

Silloin se pelasti koko kettumaisen päivän!

Seiskaa 65 g.

LÄMMINTÄ JOULUA HYVÄT VIRKASISKOT!

Luusoppaa

Vein männäviikolla peuran paistit ja lavat palvaamoon, paistit kokonaisina ja lavat luistaan irroitettuna (tilauksessa siivutettua rullaa).

Viikon päästä hain valmista tavaraa, komeaa ja herkullisen tuoksuista. Paistit eivät tietty mahtuneet pakastimeen (eikä se mielestäni ole riittävä syy hankkia kammottavaa arkkupakastinta, vaikka Mies on sellaisesta haaveillut jo vuosia). Ehei, rautasaha käteen ja paistien muotoilu pakastimeenmeneviksi!

Ylijäämänilkoista valmistuu herkullinen PALVILUUSOPPA.

• Lihaisat pohkeet reiluksi tunniksi porisemaan pippureiden, laakerinlehtien ja sipulilohkojen kanssa.
• Nosta koivet liemestä ja heitä reilut porkkananpätkät tilalle.
• Irroita lihat luistaan, paloittele ja lisää pienien perunanpuolikkaiden kanssa takaisin liemeen n. 5-10 minuutiksi.
• Tarkista maku, lisää tarvittaessa nestettä (tässä vaiheessa ei enää malttaisi odotellea, vedenkeittimellä homma hoituu nopeimmin) ja/tai suolaa.
• NAUTI! Oheen vähän kuivahtanutta ruisleipää leivänpaahtimen kautta kulkeneena.

Täydellinen sunnuntailounas!
Valitettavasti tuoksua en saanut säilöttyä oheen.

Uskomaton suoritus

 Olen ihan järkyttynyt, melkein tolaltani! 

Joulukortit on askarreltu, kuorissa osoitteet ja joulumerkit. Nyt ne on levitetty pöydälle ja odottavat enää Miehen ja Pupusen allekirjoituksia. Onpa outoa, melkein pelottavaa. Taidan ehtiä viedä ne postiin jo ennen sen sulkeutumista. Hurjaa!

Normaalisti viimeisiä kortteja rustataan yön pimeinä tunteina ja kipitän punaisten koontikuorieni kanssa aamuyöstä oranssille postilaatikolle lähi-Siwan nurkalle. Hetkeäkään en epäile, etteikö postimies uskoisi niiden ilmestyneen sinne säälliseen aikaan, edullisempien joulupostimerkkien voimassaoloaikana...

No, ihan kaikki tietenkään ei voi onnistua! Kuvat ovat epätarkkoja. En kuitenkaan halua kuvata uudelleen - olen varma, että tämä taika särkyy ja myöhästyn jälleen...

Kaksiosaiset.

Rusehtavan eri sävyt, yksiosaisia.

Kirjavampi sortimentti, yksiosaisia.
.

Vielä kuva kolmesta mielestäni onnistuneimmasta kortista: 

Koska tämäkin kuva on epätarkka, voisin päätelläni kamerani pudonneen yhden kerran liikaa...

Järjestelmäkameran linssit kieltämättä voisivat ottaa itseensä, kun kamera on lukuisia kertoja pudonnut metrin korkeudesta lattialle, autonpenkiltä kadulle, remmissä heiluessaan kolahdellut seiniin, se on unohtunut matkatavaroissa alimmaiseksi hirveiden painolastien alle jne.

Toisikohan Pukki uuden vekottimen, iskunkestävän?

No, suosikeissa huomionarvoista on, että kaikissa on lahjapaketteja, 

samaisesta arkista leikeltyjä ja 3D-tarroin tehostettuja. 

Että lahjoja kai mielin, antaa ja saada?

Muutaman kortin tein vielä näiden lisäksi kuvanoton jälkeen.

Kortteja lähetän nyt vähän vähemmän kuin aiempina vuosina.

No juu. Tässä huushollissa ei ole vähään aikaan ommeltu. Asia konkretisoitui, kun hain joulukorttitarpeet levälleen ruokailuhuoneen pöydälle, ne olivat jo valmiina odottamassa ompeluhuoneen kankaanleikkauspöydällä - edellisestä joulusta jääneinä...

Pipariksi meni...

Käväisimme pitkästä aikaa teatterissa. Sisko, Pupusen kummitäti, oli lapsenvahtina. 

Sehän tarkoitti sitten piparointia!

 Isille tehtiin hirvi.

 Tietenkin kaksisilmäinen hirvi!

 Hirven lautasiin kiinnitettiin perhonen,

kun irtomakeispisteestä ei hirvikärpäsiä löytynyt.

Karhuja, kettuja, jäniksiä, oravia,siilejä,

hevosia, lampaita, kissoja ja koiria, etanoita ja perhosia,

kaikki Muumi-hahmot, nisset ja nasset...

 KIITOKSET Siskolle viikonlopun viihdykkeistä!

Kuvat otti Systeri.

 Näytelmä joka menee pieleen oli paljon traileriaan vauhdikkaampi, 

juuri sopivaa pikkujouluviihdykettä.

Nauroin niin, että tuskin muistin yskiä...

Joulukorttitalkoot

Itsenäisyyspäivän perinneohjelmisto-osuuden olennaisin osa, joulukorttitalkoot, vietettiin lähes totutuin menoin. Kortteilua on harjoitettu Veljentyttöjen lapsuudesta alkaen. Joulukuun alkupuolella Veli Vaimoineen reissaavat, ja olin vuosien ajan viikon, parin ajan "kotihengettärärenä". Aina itsenäisyyspäivänä Sisko tuli hoitelemaan korttitalkoiden tarjoilun. Myöhemmin Mummokin lyöttäytyi joukkoon innostuttuaan kortinteosta.

Niin nytkin. Veli Vaimoineen reissussa - tosin täysi-ikäistyneet neidot eivät enää kaipaa vierihoitoa ja viime vuodet kortteilukin on järjestetty tässä pirtissä. Paitsi, että tänä vuonna Systeri oli ylitöissä eikä hoitelemassa tarjoilupuolta. Mistä johtuen tarjoomukset olivatkin vähän  mitä sattuu...

Kutsussa luki: TERVETULOA korttiaskartelemaan! Tarjolla glögiä, mehua, kahvia, pipareita ja homejuustoja, pähkinöitä ja hedelmiä, illalla hirvipiirakkaa.

Juu, kaikkea sitä tuleekin luvattua! Hedelmät unohdin nostaa pöytään (muistin vasta vieraiden lähdettyä) ja hirvipiirakkaan olin unohtanut ostaa rukiisen piirakkapohjataikinan! Syötiin sitten piirakan täytteet joululimpun päällä, tosin ilman kermaviilimunasotkua...

 Veljentyttö Nuoremman luovuuden tulokset.

 Veljentyttö Vanhemman korttitaidetta.

Omia kortteja ei montaa valmistunut, korttitarpeet odottavat ruokailuhuoneen pöydän päässä äkillistä inspiraation ilmiliekkiä. Vielä on muutama ilta aikaa antaumukselliselle askarteluhuumalle. Muussa tapauksessa tulee kiire kirjakaupan korttihyllyille...

Pupunen toki talkoissa mukana, mutta jottei yllätys laimenisi, niitä ei nyt täällä esitellä.