Kerro, kerro kuvastin...

... kel on maan komeimmat pattipolvet!?

Totesin kässykopan epäkäytännölliseksi! Lisäksi alkoi tuntua, etten ollut projektityöni haastattelijana kovin uskottava...

Että lähdin sitten uudestaan metsästämään seinäpeiliä. Ja löysinkin, Prismasta, hyvällä alennuksella (-30%).

No juu, ilo oli lyhytaikainen, tässä mallissa ei ollut ripustinkoukkua lainkaan. Sähkökiskon (tai minkä lie) päälle aseteltuna pääsen näppärästi peilailemaan polviani...

Hyvää ja mielekästä

Olin jo hetken odotellutkin. Rehellisesti sanoen jokusenkin tovin. Siis ihan riivatun pitkään! Loppuraporttia Hyvän Mielen Sukat -kampanjasta! Ehdin melkein hermostua... * click *

Tekstissä "Minulta on kysytty, oliko sukkakprojekti pelkkä vaalitempaus." osoittaa sormella meikäläistä. Aiheellisesti, kysyin nimittäin asiaa. Olenkohan paranoidinen skeptikko??

Jossain vaiheessa nimittäin hoksasin, että kampnajaidean äiti ja organisoija oli kunnallisvaaliehdokkaana - hetimiten googlailin, käytetäänkö sukkakampanjaa keppihevosena. Juu, ei mitään viitteitä moiseen, kampanjalla näytti olevan täysin pyyteettömät tarkoitusperät, mikä ilahdutti suuresti. Mutta kun useat kampanjaan osallistuneet alkoivat kysellä sukkien kohtalon perään, ehtymätön epäluuloisuuteni puhkesi uuteen kukkaan joulun lähetessä, murskaavan hiljaisuuden vain pitkittyessä. Olenkohan maaninen antipaatti?

Mutta nyt olen tyydytetty, selitykset on saatu ja sukat aossa mielenterveyskuntoutuville nuorille. Melkoinen määrä niitä tulikin, 526 sukkapari + satoja sukkia paikalliskeräyksiin. Mahtavaa!!

Kun kuvitus oli nyt vähän niukassa, pistin vielä näytille oman osuuteni sukkaparien sumasta. Ihan perussukkia, mutta kiva näitä oli väkästää!!

PS. Vaasan alueen paikalliskeräyksen sukkakuulumisia luettavissa Sadun langoilla -blogista.

Mossen hinnalla saa Mossen!

Totesin kuulkaas aika hankalaksi hiusten väkertämisen! Taukohuoneen suihku/wc:ssä on peili muttei pistoketta, huoneessani on pistoke muttei peiliä. Muutaman aamun jaksoin sählätä, vaan sitten JYSKin tarjouslehtisen yllyttämänä lähdin seinäpeiliostoksille - ja tulin tyhjin käsin takaisin. En tykännyt kehyksen kiiltävästä maalista.

Seuraavana aamuna hiukset sojottivat entistäkin pahemmin, pakko oli taipua ja kelpuuttaa kiiltoa kehiin. Peilinhän voisi jättää opintojen  päättyessä tänne, ei ikävää kannata kotiin kantaa. Lähdin siis seinäpeiliostoksille - todetakseni Miehen sloganin jälleen niin todeksi: Mossen hinnalla saa Mossen.

Juu, siinä se roikkuu, vinossa! Ripustin ei ole LIKIMAINKAAN keskellä, ei pysty- eikä vaakamallisena. Lisäksi peilin pinnassa on kummallisia nypylöitä, kuvajaiseni on kuin finnien runtelema!! Jos olisinkin saanut nuorekkaan heleän hipiän kukoistavan teiniaknen sijaan, olisin peilin voinut pitääkin...

Lähdin siis vaihtokaupoille. Toista Mossea oli turha riesoikseen ottaa, vaihdossa päädyin kässykoppaan. Jos jatkossa vetäisen aamuisin kopan päähäni, ei puuttuvasta peilistä tarvitse enää huolta kantaakaan...

Sokeriton

Kuten eilen tulikin mainittua, glögiä tulee latkittua litratolkulla näin kaamosaikaan. Joskus hirvittää se kalorimäärä, eikä rusinaryöppy ja mittava mantelimälli tee joululiemestä yhtään keveämpää...

Siksipä olikin iloinen yllätys, kun glögihyllyssä kellotti Marlin sokeroimaton perinteinen glögijuoma. Purkissa luvataan aitoja makuja: kanelia, pomeranssinkuorta, mausteneilikkaa, kardemummaa ja inkivääriä rypäle-karpalomehussa. (Kuva: Eckes Granini)

Pakkohan sitä oli kokeilla!!

Noooooo, mitenkäs tämän nyt muotoilisin? Tuoksu oli ihan oikeansuuntainen, mutta haihtui nopeasti. Maku oli itse asiassa parempi, kuin ounastelin, mutta aika mehuisa kuitenkin, jälkimaku vähän tunkkainen. Mutta tämä on oikein oivallinen pohja, jos/kun vähän lisäilee omia joulumausteita. Ostan toistekin! (Kuva: Eckes Granini)

Sain ihanaisen joulohöpsöltä (nimike on siis ihan kunnianosoitus) Rva Kivitikalta mieltä hivelevän joulutunnustuksen!! Aaaah, olen niin tärinöissäni! KIITOS!!

Täytyy sanoa, että olisi hieno tunnustus mennyt ihan ohi, ellei Rva olisi eilisessä kommentissaan vinkannut! Olin kyllä lukenut postauksen, mutten tajunnut, että blogini oli valittujen joukossa!!

Vastavuoroisesti kysyn: Onko Rva huomannut jo jokunen päivä sitten lähettämääni sähköpostin?? ;o)

Alunperin tämä tunnustus on lähtenyt Home Sweet England -blogin ikiomasta joulublogista Ripaus Joulun Tunnelmaa. Oih, haluaisinpa viettää joulua Englannissa!! Kalkkunaa karpalokastikkeella, jälkkäriksi Christmas pudding.

Jaa, mutta siellä taidetaan glögi korvata jouluteellä?? Olisikohan se sittenkään hyvä vaihtoehto...

Joulukysely

Katjainkerin Maalla melkein kaupungissa -blogista nappasin mukaani JOULUKYSELYn -

joulutustahan ei voi koskaan olla liikaa!! 

Vinkatkaa ihmeessä, jos jostakin löytyy lisää JOULU-uteluita, JOULU-haasteita, JOULU-kisoja, JOULU-maistiaisia tai muita JOULU-tempauksia!! Täällä opiskelijaluukussa joulua pitää kaivaa vaikka lattialistan välistä. Kävin eilen kaupassakin ihan vartavasten vaan katselemassa joulukoristeita, ettei jouluolo vaan haalistuisi...

Lempijoulukukka

Täytyy myöntää etten ole mikään joulun kukkaistyttö, pikemminkin vähän piikikkään pistelevä!! (Kuva: Bieder kukkavälitys) Sypressi ja kävytkin ovat kivoja!

Hyasintti on joulun ällökki, ruma ja haiseva. jostain syystä meillä ne nuukahtavat varsin nopeasti ja päätyvät pian kompostiin... Tiesittekö muuten, että haiseva hyasintti on parsan sukua - joka puolestaan on kyllä oikein herkullista, vallankin hollandaise-kastikkeen kera!

Joululaulu, joka virittää tunnelman

Varpunen jouluaamuna koskettaa eniten. Sanat ovat Zacharias Topeliuksen runosta Sparven om julmorgonen (1859), jonka Topelius kirjoiti pienen poikansa muistolle. (Kuva: BirdLife Suomi)

Perinteiset joululaulut siis kolahtavat, kuten Sylvian Joululaulukin. Sekin on muuten Topeliuksen käsialaa, Sylvias hälsning från Sicilien -runo vuodelta 1853. Sylvia on mustapääkerttu (Sylvia atricapilla), Sisiliassa talvehtiva muuttolintu.

Ehkä Topeliuksella oli ornitologisia harrasteita?

 Joulun tuoksu 

Glögi ja pipari!! Sillähän ei ole mitään merkitystä, että en KOSKAAN leivo pipareita - niitähän voi nuuskia muuallakin kuin omassa kyökissä! Tykkään ohuenohuista pipareista, Annas Original Pepparkakor sydämen muotoisena on ehdoton suosikki, vallankin jos päällä on nokare Castelloa - valkoinen, sininen, musta ja kultainen käyvät kaikki oikein mainiosti! (Kuva: ts.fi)

Veljentyttöjen ollessa pienempiä, koristelimme aina itsenäisyyspäivän tienoossa pipareita - kaupasta ostettuja pipareita. Sittemmin perinne on vaiihtunut joulukorttien askarteluksi ja joukko on kasvanut Mummolla, Siskolla ja Veljenvaimolla. Kiva perinne tämä uusikin!

Glögi sen sijaan tuoksuu usein omassakin kyökissä! Ja tässä sama juttu, kaikki värit kelpaavat! Joukkoon voi kernaasti lirauttaa tilkkasen rommia, mutta se ei ole mikään ehdoton edellytys - sen sijaan ilman rusinoita ja mantelirouhetta glögi eiedes ole mitään OIKEAA glögiä!! Vain aito Glühwein aidolla saksalaisella joulutorilla nautittuna muodostaa rusinattoman poikkeuksen!!

 

Tätä jouluvalmistelua en koskaan jätä tekemättä

Joulukalenteri pitää olla!! Mutta se on kai enemmän valmistautumista kuin valmistelua??

Juu, sauna pitää pestä (ja koirat ennen saunanpesua)!! Joulun kruunaa pitkät, lempeät löylyt putipuhtoisessa, kynttilöin valaistussa saunassa! Saunan päälle nautitaan pullolliset täyteläistä jouluolutta puhtauttaan kankeissa saunatakeissa.

Tänä jouluna traditioon on tulossa pieni muutos... Aiemmin joulusaunaan on katettu pellavaiset laudeliinat, omin käsin kangaspuissa kudotut. Ei kateta enää - myin ne kirpputorilla 2,5 €/kpl, ostaja ilmaantui nopeammin kuin ehdin ne pöydälle laskea. Liinoja käytettiin vain ja ainoastaan joulusaunassa - loput 364 päivää ne odottivat ensin pesua (koneeseen ei voi laittaa samanaikaisesti muuta pellavasta irtoavan nukan vuoksi), sitten ne odottelivat mankelointia ja sen jälkeistä silitystä (yleensä kuivatin epähuomiossa ne rutikuiviksi, pesurypyt oikenivat vasta tuntikausien mankeloinnissa), lopun aikaa ne olivat pyyhehyllyssä aina tiellä.

Laudeliinat menivät kuulemma mökkisaunaan, ostaja päätti kutsua heti seuraavalle viikonlopulle saunavieraita - ja osti pöydästäni vielä kynttelikönkin iltapalapöytää valaisemaan. Tulin iloiseksi, että ostaja osasi arvostaa käsityötä!

Kuvassa turkulaisen Marika Löfgrenin Joulusauna, jolla hän nappasi joulukuun alussa piparileivonnan Suomen Mestaruuden 2012. TOSI HIENO!!!

Jippiajee!!

 

Olen NIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIN iloinen!! Onnellinen!! RIEMUKAS suorastaan! Ja ylen tyytyväinen Muumi juhlamukin omistaja (en vielä haltija, mutta kumminkin)!!

Kiitos Terhin Kummitäti!!

Sain raportin: 150 ihmistä jonossa ja odottamassa omaa mukiaan jo klo 8.50, liukuportaat täyttyivät salamannopeasti muumifaneista. Hikeä, kyynärpäitä ja kassajonoa, kaikille riitti ja jäikin.

Lämmin KIITOS myös Ritvalle, Eveliinalle ja Rva Kivitikalle, jotka hekin lupautuivat mukikaupoille!!!

Viimeistään nyt uskon bloggailun autuuteen!! Ilman tätä väylää en olisi tutustunut Terhiin enkä Kummitätiin (juu-u, olemme tavanneetkin Terhin juhlissa!!) eikä kukaan olisi kuullut (Terhin termi, eikä edes yhtään liioiteltu) epätoivoani. Sen hellyttämänä peräti neljä (4 !!) blogiystävää tarjosi apuaan. Ihan uskomatonta!!

Tästä ilosta en lopeta bloggailua ikinä! Tai ainakaan ihan vielä hetkeen... KIITOS!!!

Jam-nam-nam, en vaan voi lopettaa hekumointia!!

* * * * *

Olen poikkeuksellisesti viikonlopun opiskeluluukussani (tai oikeammin osastolla haahuilemassa, avoinna 24/7), näin saan joulun välipäivät kuitattua vapaaksi. Samalla se kyllä merkitsee sitä, että jouluvalmistelut supistuvat välttämättömimpään minimiin, kotiin palaan vasta joulun jo kolkutellessa ovella. Mutta tulee se joulu näinkin, tulee varmasti!!

Ja miksipä täällä ei viihtyisi?? Löysinhän taukohuoneesta markka-hintaisia sisustuslehtiä 2000-luvun alusta - kaikki aikanaan luettuja, mutta tällä päällä tuntuvat takuulla taas ihan uunituoreilta!!

JOULUNTUOKSUISTA VIIKONLOPPUA!

MUUTTO!!

 

Niin siinä sitten kävi, että opiskeluboxi on jälleen tyhjillään!

 Ehei, leikki ei ole jäänyt sikseen, pyyhettä ei ole heitetty kehiin, ei!

 Osoite vain on vaihtunut!!

Rontti 320 €/kk alkoi tuntua turhan tyyriiltä 8 yöpymisestä per kk (rytmillä 2 viikkoa yliopistolla + 2 viikkoa projektityötä ma-aamusta pe-iltapäivään). 40 eurolla/yö asuisi viihtyisämmin B&B-majoituksessa, samaan rahaan saisi vielä aamiaisenkin eikä tarvitsisi siivota omia jälkiään...

Aikani kun kärtin, löytyi edullisempi yösija!! Niin että nukun nyt sitten työhuoneessani... Ihan ilmaiseksi. Työmatka on miellyttävän lyhyt!!

Ovessa tosin lukee...

 

... mutta ei se minua haittaa. Tai ei ainakaan aluksi haitannut, kunnes Veljentyttö Nuorempi väitti koko opiskeluni olevan pelkästään ovela salajuoni! Hui! Olisiko niin??


Huono puoli tässä on se, että ompelukone piti roudata kotiin - en kehtaa pitää sitä työpöydällä, jossa olisi ihan TÖITÄ tarkoitus tehdä...Iltaohjelmaa on siis niukanlaisesti!


Sekin täytyy sanoa, että ihan kamala viihtyisä tämä huone ei ole (vaikka tuskin sitä edellisestäkään sillä mainesanalla kannattaisi markkinoida...). Siivouskomerosta löysin sentään hylätyn joulukynttelikön, kotoa toin paksun samettiverhon (ylipitkä, luulin huonetta korkeammaksi...), villahuovan, taljan ja vähän muuta somistetta. Sänky tuotiin talon puolesta, taitaa se sentään olla talvisodan jälkeiseltä ajalta...

Työtuoli, työvalaisin ja muut tykötarpeet ovat vielä tulossa. Toivottavasti! Nykyisen muovituolin kähvelsin työtuolikseni taukotilasta...

Ettei ankeus alkaisi ahdistaa, kipaisin Jyskistä pyykkikopan yöpöydäksi. Sain kolme kärpästä yhdellä iskulla, kolmas lentää kesällä mökille halkolaariksi..

Yöpöytänä kannellinen versio ei EHKÄ ole kaikkein älykkäin ratkaisu, mutta koko, hinta ja jatkokäyttömahdollisuus painoivat kupissa sen verran, että jaksan kyllä nostaa kerran päivässä valaisimen ja muut roinat sivuun! Tosin ensin tarvitaan ruuviväännin, jolla saan kannen kunnolla kiinni, ei ihan onnistunut hedelmäveitsen avulla...

PS. Osasto on tyhjä (muuttanut toisaalle), olen täällä ihan ypöyksin...