Taannoin
kommentoin Kotiblogit-lehteä ja väitin "
Lehtien ruokajutut yleensä ohitan, nyt ahmin melkein kaiken. Palaan asiaan..."
Nyt on sen aika!
Minähän en siis leivo - paitsi pakon edessä suolaisia piirakoita valmispiirakkapohjiin (jotainhan vieraille on tarjottava?) sekä jouluhuumassani brandyllä marinoituja hedelmäkakkuja. Ensimmäiset ovat syötäviä ja jälkimmäiset oikein maukkaita, joskin ihan vaan brandyn ansiosta.
Pullanvääntö loppui ensimmäisen poikaystäväni luonnehdittua rakkaudella pyöräyttämiäni pikkupullia SUPERPALLOiksi, yhtä kiinteitä ja saman kokoisiakin. Pullaa ei sen koommin ole leivottu - eikä leivota seuraavienkaan noin 30 vuoden aikana!
Täytekakkujen teko loppui kymmenkunta vuotta sitten, kun Siskon kanssa ilmoitimme tuovamme isänpäiväkakun juhlapöytää komistamaan. Käytimme muutaman tiun munia, kilokaupalla jauhoja ja sokeria sekä tuntitolkulla aikaa, vaivaa ja sähköä - kerta toisensa jälkeen uunista vedettiin mustuneita kottikärrynrenkaan näköisiä läjiä. Matkalla juhlakaffeille ajettiin Pirkanhovin kautta, haettiin valmistorttupohja...
Leipääkään en ole tehnyt sen koommin, kun päätin viedä ystäville ja sukulaisille joulukukan sijasta uunilämmintä puolukkaleipää. Aatonaattona alustin taikinan, nostatin ja lykkäsin leivät uuniin. Pellillinen toisensa jälkeen taikina valui koko pellin alalle lätyskänä kuin mikäkin vanikka, oli kerrassaan omituisen väristä ja koostumukseltaan vähintäänkin kummallista. Maistellessa itketti ja oksetti - tuli kiire hyasinttikauppaan.
Eikä itsetuntoa nostattanut sekään, kun muutama aika sitten Ikeasta kotiuduttani Mies huokaisi syvään hoksattuaan sylyksellisen
"lisää vain vesi" -jyvälimppupaketteja. "
Eikös tuosta jo kerran sovittu, ettet osta toistamiseen!?", kysyi. Muistanut ennen tehneeni, mutta Mies palautti mieleen kokkareisen rakenteen, jauhoklimpit ja raa'an sisuksen...
Kohtaloani ja kaikkea todennäköisyyttä uhmaten kävin Don Quijotemaiseen taistoon ja päätin leipaista Kotiblogin (s. 85) ohjeella myslileipää, yhdestä Ruotsin seuratuimmasta ruokablogista (
Nordefors) napattua.
25 g hiivaa (käytin elävän sijasta pussillisen kuivahiivaa)
6 dl vettä
1 rkl suolaa
1 rkl siirappia tai hunajaa (taisi lorahtaa vähän reilummin)
5 dl mysliä (Lidl'n pähkinäistä suosikkiani)
12 dl jauhoja (vehnäistä, kun se ekana käteen osui, myöhemmin tajusin että olisi voinut sekoitella erilaisia jauholaatuja keskenään)
Tunnin kohotus, taikinasta riittää neljään känttyyn, pistely ja kohotus liinan alla 20 min ja sitten 250 asteiseen uuniin 12 minuutiksi (reiluksi vartiksi, kun en tehnyt ohjeen mukaisia reikiä keskelle), jäähdytys ritilällä.
Hah! ONNISTUIVAT!!! Ja maistuivat oikein mainioilta!
Rohkaistuneena lykkäsin vielä Ikean limpunkin uuniin, Mies kehui sitäkin! Itse en niin tykästynyt, uunituoreena hyvää muttei mielestäni oikein kestänyt lyhyttäkään säilytystä maun kärsimättä (mielestäni jyvälimpun pitäisi vain parantua vanhetessaan).
No, ehkäpä jätän tämän kokeilun onnellisten muistojen kokoelmaan, enkä ala harrastaa sen enempää leipomuksia - kohtaloaan ei auta tietoisesti uhmata liian usein!
Ihan PAKKO kertoa toinenkin onnistumistarina, samaisen lehden antia tämäkin!
Patalinnun kotijuustocurry oli toinen huomioni kiinnittänyt resepti (s. 72). Tykkään MIEDOISTA curryruuista, ja ajatus juustoisasta currystä oli ihan vastustamaton!
No, haluan päästä toisinaan elämässä - ja vallankin ruuanlaitossa - helpolla, joten olen kehitellyt oikotien ja varioinut muutenkin reippaanlaisesti...
Mitään curryja itse valmistele, enkä käytä edes Patalinnun suosittelemaa currytahnaa, vaan ihan reippaasti valmissoosseja. Nyt kaapista sattui löytymään tällainen valikoima - näitä on nykyisin aina varulta, ihan vaan tätä reseptiä varten. Koska soosi on tahnaa miedompaa, lisäilen rennolla kädellä mausteita, vähän mielialan mukaan (jeeraa, currya, yrttiseosta jne.).
Kookosmaito ei ole järin suositeltavaa, jos haluaa pitää kolesteroliarvot kurissa. Maun kannalta se olisi paras vaihtoehto, mutta usein korvaan sen ruuanvalmistusjugurtilla tai vaikka Lidl'n tsatsikilla. Tomaattimurskasta en isommin pidä (sillä pilaa ruuan kuin ruuan, peittää muut maut), joten jätän mieluusti vallan pois, mutta sipulia saa olla ainakin pari joka satsissa.
Kasviksetkin ovat mitä milloinkin, useimmiten kuitenkin vihreitä: kesäkurpitsaa, parsakaalia, lyhyitä papuja, pinaattia, vihreää tankoparsaa, purjoa, oliiveja - muttei koskaan Patalinnun käyttämää vihreää paprikaa, se ei vaan ole mieleeni.
Ja sitten se paras osuus: JUUSTO!!! Tässäkin olen luovasti soveltanut ja kokeillut suositeltujen kotijuuston ja leipäjuuston lisäksi onnistuneesti myös salaattijuustoa, fetaa, vuohenjuustoa ja mozzarellaa.
Ihan mielettömän hyvää, heittää sitten pannulle mitä tahansa!!! Tässä versiossa oli kookosmaitoa, yksikyntistä valkosipulia, pari keltasipulia, parsakaalia ja leipäjuustoa. HERKKUA!, sanoivat niin Mies kuin Pupunenkin!!!
PS. Tuli viimein testattua ruokablogiklassikkoakin:
avokadopasta by Alexander Gullichsen - kiitokset Siskolle, joka sen meille pyöräytti, talvilomaviikkoaan täällä viettäessään. Hyvää oli, mutta ei ihan NIIIIIN tajunnanräjäyttävää, kuin kaikesta hehkutuksesta olisi voinut ounastlla. Ei saavuta tässä taloudessa juustocurryn asemaa, ei koskaan.
PPS. Ei ole pelkoa, että blogini muuttuisi safkablogiksi! Haluan päästä toisinaan elämässä - ja vallankin ruuanlaitossa -
helpommalla...
