Matkamessuille?

Systeri arpoo blogissaan

tiketit matkamessuille!

(klikkaa kuvaa tai tekstiä)

100 päivää nuukaillen

Loppuvuodesta tellussa pyöri trailereita 100 päivän ilman viinaa -ohjelmasta. Mietin, mikä olisi haastavin projekti, mitä ilman olisi tuskaisinta olla - Mies ehdotti kohtuudessa pysymistä ruokakauppareissuilla, tarkemmin ajatellen kauppareissuilla ylipäätään.

Pöh!!

Pöh, pöh ja pöh!! Ihmisten nyt vaan pitää syödä! Ihan päivittäin, monipuolisesti ja mielellään myös suht terveellisesti. Ja jos löytää hyviä tarjouksia, ne kannattaa ehdottomasti hyödyntää! Rohmuta vaikka 10 pikeepaitaa kerralla (joista tähän mennessä on käytetty kai kolmea...).

Ruokakauppaan hukkaan lähes 1000 €/kk (sis. perushygieniatuotteet ja pesuaineet sekä satunNaisia sukkalankoja, mutta ei koiranruokaa, jonka Mies hankkii eläintarvikekaupasta) - lasku on jopa pienentynyt kun käyn nykyisin n. joka toisen kauppareissun Lidl'ssä. Varsinaisiin herkkuihin (jäätelöt, kahvileivät, makeiset, limut, tuoremehut yms. "turha") ei mene juuri lainkaan, mutta juustoihin ja lihatuotteisiin ehkä keskivertoa enemmän. Inhoan suojakaasuun pakattuja perusleikkeleitä ja hankin mieluummin ilmakuivattua kinkkua tai palvelupisteestä. Myös muutaman saunaoluen ostan saunailloille, pari kertaa viikossa.

Googgeloin keskivertokuluttajan kuukausittaisen ruokalaskun suuruutta - ehkä ihan himppasen verran yläkanttiin on meitsin ruokakärryn sisältö.

Mies valittaa, että on liikaa päällepantavaa - vaatehuoneessa tulee valinnan vaikeus. Hätäisesti laskien boxereita oli päivittäin vaihdettaviksi ainakin kuukauden tarpeiksi, sukkia kolmeksi, siistejä lyhythihaisia t-paitoja (mukaan lukien ne pikeet...) vähän alle 40, kauluspaitoja tangollinen. Omia vaatteitani en alkanut edes laskea, näytti aika paljolta...

Kotiin en hetkeen ole mitään hankkinutkaan. Tavaraähky vaivaa edelleen, jota vain ylt'ympäriinsä leviävät lelut pahentavat - vaikka leluja onkin hankittu hillitysti ja painotettu samaa periaatetta sukulaisillekin. Leluja enemmän vaivaa kuitenkin ompeluhuoneen rehevyys, kankaat eivät vähene eikä ompelukone surise - ja tuntuu, että löydän jatkuvasti lisää kangaskasoja laatikoista ja kaappien perukoilta...

Ehkä sittenkin olisi syytä viettää 100 päivää nuukaillen? Jätän alet väliin ja toppuuttelen itseäni ruokakaupan hyllyjen välissä. Lankalaihiksen jo aloitinkin! Onko vähän ankeaa, ruokajämistäkin ehdin jo postata...

Miehelle en kyllä kerro mitään - nähtäväksi jää, huomaako edes mitään eroa...

PS. Kuvissakin nuukailin, vanha on. Tosi vanha.
.

Lankalaihis 2015

Heidi vinkkasi LANKALAIHIkSesta, lisätiedot löytyivät Amrian Näppituntuma-blogista. 

Hmmmm, keväällä 2013 inventoin lankani, rontti 16 kg ja siitä on määrä vain lisääntynyt...

Pikaisella otannalla ainakin Seiskaveikkaa on silloisen 1,6 kg sijasta nyt reippaasti yli 5 kg. Tuoreimmat pukinkontista, punaista Polkkaa, ja välipäivien poistovärimyynnistä vihreää Raitaa. Nallen määräkin on lisääntynyt sitten viime kerran, ei onneksi ihan samaan tahtiin.

Juuri muita laatuja en sen koommin ole puikoille saanutkaan, yhdestä puuvillaisesta toukkapussista ei parta pauku (0,2 kg). 20 kg varastosaldo lienee siis hilkulla mennä rikki...

Voisi siis olla ihan perusteltua pienimuotoinen laihistelu??? Tosin seuraavan kerran kun Nallea on osuvassa tarjouksessa, tarkoitus on rohmuta pari kiloa lisää! On suunnitelma, valmistuisivat kyllä vuoden loppuun mennessä. Tai niin ainakin toivon...

Tavoitteeksi voisi asettaa yrityksen vähentää erityisesti noita marinoituvia "muita" kuin sukkalankoja. Ja sukkalankojakin, totta maar - rontista viidestä kilosta tulee kevyesti 50 sukkaparia, tuskin vuoden tarve kovin paljoa enempää on...?

Lankapirtin Matleena haastoi kaikki käsityötaitoiset ympäri Suomen tekemään johonkin sairaalaan sytomyssyjä ystävänpäiväksi - josko muutaman TAYSiin? Edes yhden? Tai kuinka moneen lankoja löytyisi vanhoista varastoista? Olisi välillä jotain muuta raportoitavaa iänikuisten sukkien sijaan...

Olisiko 20% tavoite liian haastava, 4 kg laihisteltavaa? Jaksaisinko olla riittävän tavoitteellinen?

* * * * *

Lankalaihis 2015 säännöt:

• ihan itse saa päättää, minkä verran haluaa lankavarastonsa pienenevän vuoden aikana
• lankaa saa vähentää kaikilla laillisilla keinoilla, siis myös myydä/lahjoittaa jne.
• lankaa saa myös ostaa tai muuten hankkia lisää, tärkeintä on se, että vuoden lopussa lankaa on päättämäsi kilo- tai grammamäärän verran vähemmän
• oman lankavaraston kokonaismäärää ei tarvitse tietää, riittää, että punnitsee kaiken talouteen tulevan langan ja samoin valmistuvat työt/muuten poistuvat langat. Tai jos ei vaakaa omista, niin voi asettaa tavoitteekseen vaikka "x kerää vähemmän" tai "laatikollinen vähemmän" tai jotain muuta vastaavaa.
• mukaan saa tulla myös kesken vuoden.

 * * * * *

Tästä lähtee:

Loppiainen

Katolisessa, luterilaisessa ja anglikaanisissa kirkoissa, sekä muissa länsimaisissa kirkoissa, jotka noudattavat kirkkovuoden kalenteria, loppiaista vietetään itämään tietäjien Betlehemin saapumisen muistopäivänä. Monissa maissa sitä nimitetäänkin kolmen kuninkaan juhlaksi.  (lähde: Wikipedia)

Kolmannelta peltiheikiltä halkesi pää.

Vaikka loppiainen suomen kielessä viittaa nimelläänkin jouluajan loppumiseen, suomalaisessa kansanperinteessä joulunajan on kuitenkin yleisesti katsottu jatkuvan sen jälkeenkin Nuutin päivään saakka.  (lähde: Wikipedia)

Tänään pannaan joulu pakettiin. Aiemmin olen venyttänyt Nuutille, nyt on ollut pitelemistä, etten jo uudeksi vuodeksi purkanut. Kuusen olisi voinutkin, nyt on niin  kylmä, ettei kuistille tarkene mennä - mutta kynttilät sammuvat. Hyvästi Joulu!

LOKOISAA LOPPIAISTA,

TUNNELMALLISTA TEOFANIAA,

EHTOISAA EPIFANIAA!

Välipäiväruokaa

Joulu meni mässäillen - piti laittaa hillitysti, vaan meitsillä tuppaa homma kuin homma aina vähän riistäytymään...

Periaatteenani on, että ruokaa ei kompostiin kanneta, kaikki hyödynnetään. Tosin ylijäämäruoka on taloudessamme minimaalinen ongelma, Mies ottaa usein loppuruuan seuraavan päivän evääksi ja koirat hoitavat loput. Tunnen silti suurta salaista tyydytystä kehitellessäni uusia variaatioita edellispäivän jämistä ja joskus aika villeistäkin yhdistelmistä. Ehkä se on nykyinen tapan toteuttaa luovuuttani, kun aikaa omiin harrastuksiin ole isommin liiennyt?

Välipäivinä hyödynnettiin joulun rääppiäisiä. Leipää tuli hamstrattua tolkuttomasti, muutamana iltana tehtiinkin mielikuvituksellisia lämppäreitä - ruokaisa leipä on myös oiva eväs, kylmänäkin.

Hillitön jouluomenaröykkiö, piparit ja pähkinäsekoitukset ovat päätyneet salaatteihin, kastikkeisiin ja jälkiruokiin. Jostain syystä vain konvehdit ja vihreät kuulat ovat kadonneet omia aikojaan...

Lähikaupassa myydään jouluisia ruokia superedullisesti - kukapa niitä enää isommin vuoden vaihtuessa himoitsisi? En minäkään, mutta kun €:lla saa valmista kotimaista porkkanasosetta kilon pussin, ei voi olla tarttumatta tilaisuuteen!

Syntisen suloinen, sakean sorttinen
PORKKANASOSEKEITTO

1 kg porkkanasosetta
vajaa litra vettä
2 kanaliemikuutiota
4 sipulia
1 yksikyntinen valkosipuli
purkinloppu smetanaa (joululta jäänyt)
1 Black Castello (joululta jäänyt)
- Näytä sipuleille sauvasekoitinta ennen juuston lisäystä.
- Jos turhan tanakkaa, lorauta tilkka ruokakermaa sekaan (tässä vaiheessa on enää turha miettiä rasva-arvoja...)

pinnalle:
köntsä voita + loraus neitsytoliiviöljyä
kuutioitua kuivahtanutta Reissumiestä (joululta jäänyt)
pussinloppu suolapähkinöitä (joululta jäänyt)
- Paahda pannulla kuivahkoiksi.

Tuonne kun viskaisi reippaasti valkosipulia joukkoon, ei tarvitsisi edes sitä soppaa...

Vahakujude maja

 Merirosvoravintolasta (Dunkri 5) Raatihuoneentorille lampsiessa osui Kullassepa ja Raekoja -katujen kulmassa silmiin jännittävä roskapönttö. Pakkohan oli kurkata oven suusta vähän peremmällekin...

Verhon takaa paljastui Vahakujude maja, vahakabinetti. Tosin ainakin osa nukeista oli jotain massaa tai muovia, vahasta tietoakaan. Mutta sehän ei ole oleellista ollenkaan.

Näyttely alkoi "lastenosastolla":

 

... jatkuen perinteisellä "pakolliset" osuudella:

... mukaan mahtui muutamia "erikoisuuksia":

 

Bsster Simkus (s, 1959), maailman lihavin mies, 970 kg.

Yläkerroksista löytyi "salakapakka":

 

 

 

Viimeisen verhon takaa löytyi vielä K18-erotiikkaosasto, kyltin huomasimme tietty vasta käytyämme...

Liput maksoivat 4 kertaa enemmän (6 €) kuin piparinäyttelyyn  (1,50 €), anti oli just päinvastoin, piparit maistuivat paremmalle. :o)

Kaupanpäällisiksi vielä muutama patsas merirosvoravintolasta:

 

Pikapyrähdys Tallinnaan

Pari päivää ennen joulua pyrähdettiin Siskon matkassa Tallinnaan. Sillä sitten varmistettiin se, ettei tässä töllissä isommin joulua valmisteltu - se kun oli just se viimeinen viikonloppu kurssikiireiden ja joulunpyhien välillä...

Vaan oli se niin mukavaa kiireettömästi käyskennellä joulutorilla, syödä hyvin, poikkeilla mukaviin pikkuputiikkeihin ja näyttelyihin, perinteiselle hunajaolulle, pysähtyä kuuntelemaan joululauluja. Etukäteen tein päätöksen, etten edes yritä hamuta joululahjoja tai kiirehtiä Karnaluksiin - nautin vain joulun tunnelmasta ja tuoksuista, hetkessä eläen, rauhoittuen.

Systeri oli järjestänyt mainion reissun (linkit hänen blogiinsa):

 

yövyimme Virussa,

joulutorin lisäksi

 poikkesimme mm. oikeassa merirosvoravintolassa,

jossa uiskenteli oikeita haikaloja akvariossa, kilpikonnia lähteessä.

käytiin perinteisellä Olde Hansan hunajaoluella

(sitähän ei vaan VOI jättää väliin, muuten menee loman tuntu)

ja samalla myös Olden puodin puolella.

Paahdettuja manteleita piti ostaa sen verran, että riitti vielä jouluksi kotiinkin.

Kotimatkalle saatteli terminaalissa torvisoittokunnan joulusävelmien kimara.

Kiitos Siskolle joulufiiliksistä ja
loistavista matkajärjestelyistä!