4. adventti

Levittelin joulukorttitarpeeni ruokailuhuoneen pöydälle jo Itsenäisyyspäivän viikonloppuna. Mies oli joulun alla kolme viikkoa työmatkalla Saksassa, joten sain täysin pidäkkeettömästi pipertää yötä myöden, ei häirinnyt hillitön paperisilppukaaos kenenkään mielen- tai unirauhaa. Kotiin palasi sitten juuri sopivasti, että saatiin allekirjoitukset joulutervehdyksiin!

Töissä Mies oli silloinkin, kun marraskuun lopulla Tampere-talossa järjestettiin viidennet valtakunnalliset musiikkikasvatuspäivät, jotka huipentuivat lähes sadan esityksen Musiikki soi! -festaripäivään. Lyömäsoittajat esiintyivät Sorsapuisto-salissa, lavalle asteli soittajia kaikista Pirkanmaan 7:stä Musiikkiopistosta. Pupunen soitteli kellopeliä Niko Ronimuksen kuudelle lyömäsoittajalle säveltämässä Xylotech-biisissä (muut soittimet ovat ksylofoni, vibrafoni, 2 * marimba ja rummut). 

Jottei Mies jäisi osattomaksi, kuvasin esityksen puhelimella. Video on valitettavan heikkotasoinen, mutta tärkeintähän oli kuulla, miten kellopeli soi. Pupunen vaihtoi instrumentin pianosta lyömäsoittimiin vasta 3 kuukautta aiemmin, maallikon korvaan kuulosti oikein hyvältä.

Onnekseen Mies pääsi juuri 4. adventin alla näkemään esityksen livenä oman Musiikkiopiston joulukonsertissa. Ei ihan yhtä juhlava kuin Tampere-talolla, miljöönä oli lukion aulan estradi ja Pupusen vaihtoi puvunkin vain huppariin ja farkkuihin... Hyvältä kuulosti silti edelleen.

Konsertin jälkeen piti vielä kiiruhtaa toimittamaan Hope-hyväntekeväisyyspaketit, lappuset olin nyppäisyt mukaan lähikaupan joulukuusesta.

Tästä olikin sitten tulla melkein ongelma. Ymmärrän toki, että lapsen vanhempi voi olla nonbinäärinen - mutta entä lapsi?? En oikein jaksa uskoa, että alle murrosikäinen lapsi määrittelee vielä itse binäärisyyttään. Alusvaatteiden kyseessä ollen on kyllä merkitystä ihan niiden istuvuudella, eli tässä olisi auttanut selkeä tyttö/poika jaottelu...

No, päätin sitten ihan itse, että 2-vuotias on kalsarimiehen taimen ja 12-vuotias haluaa naiselliset bokserit, molempia tuplasti. Lisäksi tietty villasukat ja pikkukaverille dinosaurus. Haloo, kuka lapsi OIKEASTI haluaa alushousuja joululahjaksi? Vetosi kuitenkin meikäläiseen...

Neljäs adventti oli pikkujoulun aikaa, ystäväperheen glögittelystä on muodostunut jo perinne. Jouluinen menu oli tällä kertaa jouluinen raglette. Harmi, etten huomannut kuvata - mutta oli niin mainio setti, että saattaakin olla seuraavan joulun pääateria!! Kuka kaipaa lanttulaatikkoa ja rosollia? 

Perunalaatikon korvasivat perunanoisetit, rosollin virkaa toimittivat minisuolakurkut ja hillosipulit, karjalanpaistin sijasta riistalihapullia ja tietty ehtaa joulukinkkua - sinappihuntuna tuhti juustokuorrutus kaiken yllä. Jouluinen salaatti kylkeen ja voilá!

Iloa ja onnea uuteen vuoteen!

Seuraavassa postauksessa pääsen ehkä jo joulunviettoon asti...

3. adventti

Kolmantena adventtisunnuntaina oli Tanssiopiston Joulumatinea. Kiristyneen koronatilanteen vuoksi oli hilkulla, ettei koko tapahtumaa peruttu! Onneksi opistolla oli lopulta tehty päätös useammasta näytöksestä, jotta yleisömäärä pysyi sallitun rajoissa, lisäksi yleisöltä edellytettiin koronapassit.

Pähkinänsärkijä on Pjotr Tšaikovskin säveltämä balettiteos, joka perustuu Alexandre Dumas vanhemman mukaelmaan E. T. A. Hoffmannin vuonna 1816 kirjoittamasta Pähkinänsärkijä ja hiirikuningas -sadusta. Pähkinänsärkijän tapahtumat sijoittuvat jouluyöhön ja siksi sitä esitetään erityisesti joulunajan ohjelmistossa.

Kuva: Johanna Rajanen

Niin myös Tanssiopistossa. 

Pupunen tanssi nimiroolin.

Äiti ja isä istuivat ylpeinä katsomossa.

Ja taputtivat kätensä rakoille.

Kuva: Suomen Kansallisooppera ja -baletti

Edellisviikolla kävimme katsomassa Pähkinänsärkijä ja hiirikuningas -baletin Kansallisbaletissa, vähän kuin hengen nostattamiseksi. Pupusella tietenkin tanssahteluun, itse kaipasin muuten vaan piristystä...

Kuva: Suomen Kansallisooppera ja -baletti 

Baletti kertoo pienestä Klaara-tytöstä ja tämän unesta. Klaara saa joululahjaksi herra Drosselmeieriltä puisen pähkinänsärkijänuken, josta hän näkee unta.

Kuva: Suomen Kansallisooppera ja -baletti

Yöllä hän herää ja joutuu suurten hiirien hyökkäyksen kohteeksi, jolloin Pähkinänsärkijä herää eloon ja puolustaa Klaaraa. Hiirikuningas tappaa Pähkinänsärkijän, mutta Klaaran kyyneleet herättävät sen henkiin.

Kuva: Suomen Kansallisooppera ja -baletti

Pähkinänsärkijä muuttuu prinssiksi, joka vie Klaaran Makeishaltijattaren maahan. 

Kuva: Suomen Kansallisooppera ja -baletti

Makeishaltijattaren maan asukkaat esittävät vieraille erilaisia tansseja, kunnes Klaara herää joulukuusen alla pähkinänsärkijä sylissään. (Juonen tiivistelmä: Wikipedia)

Kuva: Suomen Kansallisooppera ja -baletti

Kerrassaan LOISTELIAS esitys. Tietysti itse roolisuoritukset (koreografia Wayne Eagling), mutta yhtä lailla valaistus (Steen Bjarke), puvut ja lavasteet (Toer van Schayk) sekä  Tšaikovskin musiikki Sasha Mäkilän johtamana.

Kuva: Suomen Kansallisbaletti ja -ooppera

Esityksestä vaikuttuneena Pupunen toivoi Joulupukilta mm. Pähkinänsärkijää.

Onneksi sellaisen sitten löysinkin!

Siis sellaisen, joka miellyttää omaakin silmää... (kamala äiti!)

Tästä jää kiva muisto Pupuselle!

Seuraavaksi mennään kuulemma katsomaan Joutsenlampi.

Hmmm, pitää ehkä alkaa etsiskellä jo Odetteakin...

Levollista loppuvuotta!!

2. adventti

Joulupuu on rakennettu.
.

Vaatimattomampana kuin koskaan!

Kuusenkoristeista ei päätynyt oksille puoliakaan.

.

Tänä Jouluna vähemmän on enemmän.

Pääosassa ovat vuosien varrella kerätyt

taivaallisen enkeliorkesterin musikantit ja sirkushahmot.

Lisukkeena jokusia lasipalloja, lasikyyneliä ja "jouluruusuja".

.

Mies oli työmatkalla Saksassa,

pyysin tuomaan jotain joulukoristeita.

No, ihan nuo punahöyheniset ilolinnut eivät ole mieleeni,

mutta koska ovat Miehen valinta, saavat toki paikan kuusesta...

.

 

Tänä jouluna kuistin tekstiilit vihreän sävyissä.

Paitsi verhot, niitä en juuri vaihtele.

Tai mattoakaan...

Mutta vihreää silti!

.

Ikeasta hain ison paperikassillisen kynttiöitä.

Juu-juu, mieluummin polttelisin Havia, Desicoa ja Finnmaria,

mutta kauden korkeasesonki liekehtii metsäpalon lailla,

talous ei kestäisi sulavien steariinipötkylöihin määrää.

.

Tonttuset ovat tuoneet kuusen alle jo pikkupaketteja.

Vähän isompia päätynee myöhemmin koriinkin...

.

Osa kuusenpalloista sai sijan telluhuoneen soffapöydältä.

Koirakin kuuntelee joululauluja.

LEVOLLISTA ADVENTTIA!

Yllätin ihan itsenikin...

Taannoin kerroin osallistuvani Lahjoita lämpöä -kampanjaan, villasukkia asunnottomille ja vähäosaisile. 

Sivustolla sanottiin:

Voit neuloa vapaasti haluamasi väriset ja malliset käsineet tai sukat. Toivomme tuotteita eri kokoisille käsille ja jaloille, erityisesti isoille lapasille ja sukille on tarvetta.  

No, lokakuussa väänsin sukkia...

... isompia (42-46)...

... ja pienempiä (37-40).

Sitten alkoi kyllästyttää.

Sivustolla oli linkki lapasten ohjeeseen, päätin yrittää. Tähän asti olen ollut vakaasti sitä mieltä, että tumppujahan en osaa tehdä - enkä ole aikeissa opetellakaan. 

Yllätin ihan itsenikin: otin ohjeen mukaisen tumpukkaan puikoille.

Eikä se niin vaikeaa ollutkaan!! Vasemmanpuoleiset ovat tosi isokouraisille, muut muuten vaan reiluja. Kaikkiin tein oikein ylipitkät resorit, että ranteet pysyvät lämpiminä kelissä kuin kelissä.

Ja mikä parasta: keksin viimein käyttöä ällöille pätkävärjätyille Seiskoille! Nehän ovat überkammottavia villasukissa, mutta lapasissa suorastaan täydellinen valinta!! Pitäisiköhän niitä hankkia vielä lisääkin...??

Villasukista kirjataan lokakuulle 692 g ja tumppusista 780 g marraskuulle.

Eilen oli viimeinen kampanjapäivä. Kaapaisin kassiin puolentusinaa villasukkia valmiusvarastosta vielä lisäksi ja kiikutin Tampereelle Elokoloon ihan viimeminuuteilla. Oli niin kylmä, että olisivat tumput olleet ihan paikallaan omissakin käpälissä...

JOULUILOA!

1. adventti

Eilen oli kylällä pukkiparaati.

Pukki muoreineen tuli paikalle komeasti ponien vetämissä kärryissä.

.

Musiikillisesta annista vastasivat

Musiikkiopiston lyömäsoittajat. 

.

Joulupukki ja Joulumuori kertoilivat Korvatunturin kuulumisia.

Joulumuori paljasti Pukin juuttuneen

Instakanarammiin ja TikTakkiin (jonne tekee tanssivideoita), 

jonka seurauksen Päätonttu on rajoittanut Pukin ruutuajan vain 5 minuuttiin

joulukiireiden vuoksi.

.

Lyömäsoittaja Pupunen vaihtoi myös kuulumiset Pukin kanssa.

.

Paraatista kotiin päästyä oli sopivan jouluinen olo

JOULUVALOJEN VIRITTELYYN.

Olo/ruokailuhuoneen ison ikkunan taakse havuköynnös

ja sisäpuolelle tähtösiä.

Johdoista tuli melkoinen hässäkkä,

joten ne kiskaistiin palmikolle.

Mielenkiinnolla odottelen, milloin Koira

a) jyrsii johdot poikki ajankulukseen

b) nyppii nuo hilputtimet irti tähtösistä.

.

Päätyikkunaan viritin Markslöjdin ison teräshäkkyräkranssin,

jota jalostettiin parilla lasi- ja samettipallolla.

.

Vastapäiseen ikkunaan, telluntollotusnurkkaukseen,

pienempi valokranssi, jossa Pupuselta äitienpäivälahjaksi saatu

Muurlan Niiskuneiti-lasipallo.

Poronsarvissa killuu Iittalan lasipalloja

ja muinainen Lontoon tuliainen

Season's Greetings.

.

Kyökissä tanssahtelevat tontut.

Käynnissä piparitalotalkoot.

Verhon tein viime jouluksi Pupusen leikkihuoneeseen.

Poikkesin ihan muissa asioissa paikalliseen  kangaskauppaan, 

missä silmään iski Ihan MauriKunnasHenkinen joulukangas,

vaikka onkin ruotsalaista tekoa

(Arvidssons Textil: "Tomteboda").

Ostin yhden kuviokerran verran (65 cm ),

ajatuksena tehdä Pupusen huoneen soffalle kaksi jättityynyä.

Pupunen vilkaisi kangasta kerran, 

totesi hienoksi, muttei halua tyynyjä! 

Syy: tyynyt olisivat toistensa peilikuvat

(tätä en ollut itse tajunnut...) 

Pupunen halusi kuvan mieluummin ehjänä jotta joulukuusikin näkyisi

ja ehdotti, että tekisin siitä ikkunaverhon.

No, minähän tein!

Tänä jouluna Pupunen halusi ikkunaansa

ison joulutähden,

joten nyt verho jouti keittiöön.

Ihanaa Joulun (t)aikaa!!

Ihan kohta talvi

Ekat yöpakkaset yllättivät. Tuli kiire tehdä Kummipojalle ja Kummipojanveljelle kesäisellä Linnanmäki-reissulla luvatut villasukat. Kummipoika toivoi punaista ja pikkuveikka vihreää.

Seiskaveikkaa, koko ~38 ja koko ~35.
Langanmenekki yht. 170 g, lokakuulle.

Vihreissä käytin toisena raitalankana Novitan Muumi Majakkasaari -lankaa, en kyllä ymmärrä miten sellaista lankakoriini oli päätynyt... Olin vakaasti sitä mieltä, että niitähän en osta - pelkästä muumeiluista en maksa ylimääräistä. No, nyt kun päätyi käyttöön kuin vahingossa, niin on pakko todeta: lanka on paljon miellyttävämpää ja pehmeämpää kuin perus-seiskaveikat!!

Samaan pakettiin sujahtivat sukat myös poikain isälle,
vanhempaa varastoa.

Kiire tuli myös kukkasipulien kanssa.

Ihan ei rautakankea tarvinnut käyttää penkkiin laittaessa,

mutta ei paljon puuttunutkaan...

Työkaveri kysyi, ehtisinkö tehdä kotisukat syksyn väreissä.
No ehdinhän minä.
Seiskaveikkaa, koko ~42, 126 g marraskuulle.

Aika harvakseltaan on tullut blogattua,

juhannussukatkin kun ovat jääneet raportoimatta...

Värikkäämmät Pupuselle,

tylsempi versio Appiukolle.
Seiskaveikkaa, koko ~38 & koko ~44,

kesäkuulle kirjataan 91 & 126 g.

Kohta on jo joulu!

Taas jäin (virkkuu)koukkuun...

Niinhän siinä taas kävi, että virkkuukoukku jumiutui peukalonhankaan...
.

Lehmimummoa keltaisella paalatessa mieleeni äityi, että farkunvärisiä mummonpaloja sillä sävyllä pitäisi yhteen nitoa - ihan kuin farkunsaumaa olisin tehnyt.

Joten tein sitten niitä farkkuisia paloja myös. Meni aika monta kerää Seiskaveikkaa kolmessa sävyssä, lisukkeena muutama kerä saman vahvuista myhome living -sukkalankaa kivipestyn värisenä (150 g, Citymarketista) ja kerä aavistuksen verran vahvempaa House Onni neulelankaa (100 g, S-market) vähän tummempana ja vain pieniin ruutuihin.
.

Ja sitten aloitettiin tikkaus! Suunnittelin sellaista perinteistä farkun tuplasaumaa, mutta jos jokaiseen neliöön olisi tehnyt reunoihin tuplatikkauksen, olisi lappusia yhdistäessä tullut triplatikkaus. Ei toimi! Kun aivokopan tuotekehittelyosastolla suunnitelmat vielä muhivat, nyrkkipajalla eli tuotannon tikkauslinjastolla oli jo niin kova draivi, että mentiin ihan perinteiseen tyyliin. No, jonain yönä se idea vielä iskee - tehdään sitten uusi.
.

En tykkää sinisestä ensinkään, mutta onneksi Pupunen varasi tämän jo itselleen!
.

Myös koira tuntuu tykkäävän! "Hei, mitä siinä räpsit, herätit viattoman onnellista unta nukkuvan koiran!?"
.

Häntä näyttää ihan kahvikupinkorvalta!
.

Kaikki mummoni on nimetty ja koska olen jo aiemmin tehnyt farkkumuorin (vuonna 2011), tämä 20. mummo saa nimensä värin mukaan: indigonsinen eli intiansininen eli retuliini. Ja koska takavuosina puhuttiin indigolapsista (lapset, joilla väitetään olevan epätavallisia psyykkisiä kykyjä ja käyttäytymispiirteitä - skeptikot tosin puhuvat adhd:stä), on lapsi tietenkin ikääntyessään * ta-daa * 

INDIGOMUMMO (#20).

Koko noin 110 * 170 cm, langanmenekkiä kirjataan syyskuulle 1.380 g.
.

Ihan hirveä sävyero puhelimella otetuissa kuvissa! En ole edelleenkään löytänyt kadonnutta kameraani, ehkä toivon Joulupukilta uutta...