Lukijat

perjantai 20. syyskuuta 2013

Muisteloita

Mehtäemäntä heitti hirmuisen haasteen, vanhoja pitäisi muistella!! Minä, joka en yleensä muista edes edellisviikon tapahtumiakaan!!?? Onneksi oli 10 vuoden kalenterit tallessa, joita virkistää värkkiään!

Tarkoituksena on muistella omaa elämää viitenä random päivämääränä.

-Elokuussa 1999
-Huhtikuussa 2003
-Maaliskuussa 2009
- 18.09.2009
- 17.07.2010

.
 Tyyli ja muoto on vapaa, mutta vastata pitää suunnilleen näihin kysymyksiin:
1.Millainen olet ollut noina vuosina, noina aikoina?
2.Mitä olet ajatellut?
3.Millainen on ollut elämäsi?
4.Miltä olet näyttänyt?


Hmmm,
elämäni on ollut aika tavanomaista ja tasaista viime vuosituhannen loppupuolelta lähtien. Kolmenkympin rajapyykki on jo saavutettu, työskentelen tunnetussa kansainvälisessä it-firmassa esimiehenä, Mies tarttuu matkaan vuosituhannen vaihteessa. Aikaa mittaroin kulloisenkin asunnon myötä - ne muistan niin elävästi: pohjapiirroksen, tapetit, sisustuksen. Kuvia minusta ei ole, pysyn tarkkaan kameran toisella puolella. Mutta ei se haittaa, näytän aina ihan samanlaiselta: lyhyet & punertavat hiukset, lyhyet & lakkaamattomat kynnet, liikaa painoa, mukavat kengät (kengät on tärkeät!), farkut ja Marimekon tasaraitaa...

Elokuussa 1999

Kireä ja kärttyinen vanhapiika on juuri ostanut ekan oman asuntonsa ja muuttaa Pyynikintorin vuokrakaksiosta kaupungin laitamille Multsuun, Veli muuttomiehenä. Eloa remontin keskellä: ex-avomies vuosien takaa käy maalaamassa ja tapetoimassa, silloinen ei-vielä-poikaystävä (eikä-lopulta-koskaan-sellaiseksi-päätynytkään) tekee laminaattilattiat, työkaveri (aiemmassa elämäässään sähkäri) hoitaa sähkötyöt (lisää kiintovalaisimia ja pistokkeita, vaihtaa kiukaan), Isä purkaa eteisen kaapiston (huomatakseen, ettei takana ollutkaan väliseinää, pelkkä tapetoitu kaappien taustalevy vainen), rakentaa seinän ja kokoaa uudet kaapit, vaihtaa saunaan panelit ja kokoaa muotolauteet. Ihan itse laatoitan keittiön välitilan - vanhan päälle. Vaatehuone sisutetaan ompelimoksi. Ostan uuden nahkasohvan ja mattoja, ompelen hurjana uusia verhoja - sisustus on intohimoni. Työmatka vaihtuu kävelymatkasta paikallisbussiin. Teen paljon ylitöitä, enkä ehdi harrastaa oikein mitään. Koirat ovat usein hoidossa Äidillä ja Isällä, joskus viikkotolkulla. Elämä hymyilee.

Huhtikuussa 2003

Kihlautumisen (12/2002) jälkeen päätämme pistää Miehen kanssa hynttyyt yhteen ja alamme etsiä uutta YHTEISTÄ asuntoa. Huhtikuussa Miehen kaksio Pyynikiltä ja oma kolmioni Multsusta on juuri myyty ja teemme kaupat rivitalonpätkästä Lallinkosken partaalla. Avaimet uuteen kämppään saamme VAPPUAATTONA 30.4.2003 ja lähdemme oitis uuteen kotiin! Autoon pakattuina patjat ja petivaatteet, eväskori ja grillitikut (asunnossa takka), kertakäyttöastioita, mutta skumpalle oikeat lasit, saunatakit ja toilettipussukat sekä vaihtovaatteet. Rivarin ovella toteamme, ettei meillä olekaan avaimia, soitto kiinteistövälittäjälle, väittää ne antaneensa. Ja kyllä ne sitten löytyvätkin, olin vaan ehtinyt jo "hukata" ne parissa tunnissa (niin tyypillistä...). Toinen koirista on jo haudattu (09/1987 - 08/2002), toinen ihmettelee uutta asuntoa. Niin mekin! Elämä on mallillaan, hykertelee suorastaan.

Maaliskuussa 2009

Tässä talossa asutaan jo neljättä vuotta. Käyn autokoulussa, Opistossa Ruusujen kiehtova maailma -kurssilla tiistaisin (mitään ei ole jäänyt mieleen, mutta niin kalenterissa seisoo) ja Sukkatrikoonukke -kurssilla viikonloppuisin. Talvilomalla Siskon kanssa Israelissa ja Jordaniassa, puolen kuun paikkeilla Kummipojan ristiäiset, useampana viikonloppuna on kutsuttu vieraita, juhlitaan Veljentyttöjen synttäreitä ja Muumimukien keräily alkaa (projekti on siis kestänyt tähän päivään mennessä 55 kuukautta eli 55 mukin verran). Toinenkin koira on jo kuopattu (08/1989- 10/2004),  Koirarouva ja Ikäneito sulostuttavat nyttemmin eloamme. Elämä nauraa kurkkutorvi suorana!

  18.09.2009
perjantai, Tyynen ja Tytin nimipäivä

Kesäloman viimeinen viikko. Olemme palanneet vast'ikään 10 päivän lomareissulta (Italia & Sveitsi) ja juhlineet toissapäivänä neljättä hääpäivää. Loma on ollut ilmeisen onnistunut, koska siitä alkaen olemme vaalineet ajatusta muutosta Italiaan (meitsin unelma) tai Sveitsiin (Miehen haave). Kalenteriin ei merkitty tälle päivälle mitään, seuraavana aamuna lähdemme mökille, puolukoita kerätty 15 litraa (kyllä, se on merkitty kalenteriin!!). Elämä myhäilee.

17.07.2010
lauantai, Ossin ja Ossianin nimipäivä 

Kummipoika vanhempineen on tullut kyläilemään jo perjantaina, lähtevät vasta sunnuntaina. Olen aloittanut bloggailun 5 kk ja 2 päivää aiemmin, visiitistä olen kirjannut seuraavaa:
PS. Suloinen (ja nopea) kummilapsemme on visiitillä. Koirat ovat saaneet kuononsa grillipihtien väliin jokuseenkin kertaan, muuten tuttavuutta on hierottu puolin ja toisin suurta mielenkiintoa tuntien. Mies pyysi, että hankin lapselle kehittävän lelun. Ostin paloauton, poika tykkää painella nappuloita. En kylläkään ole varma, kehittääkö tämä parhaassakaan tapauksessa muuta kuin vanhempien kärsivällisyyttä ja tärykalvojen läpäisemättömyyttä. Ääniä piisaa…
Elämä virnuilee, mutta muistan OMAN hymyni olleen jo sunnuntaina vähän kireä, eivätkö vieraat aio lähteä kotiinsa lainkaan... Viimein keräsivät kamppeensa ja pääsin mansikkaan (sunnuntain saalis 20-25 litraa, nyt se oli kirjattu ylös blogiin...).

Juu, aika tylsä elämä - ainakin tänne kirjattuna. Eikä edes kuvia! Kiitokset kuitenkin Mehtäemännälle, kiva oli vanhoja kalentereita selata! :o)

Laitetanpa haaste eteenpäin, muistojaan voisivat pöllyyttää...

Katjainkeri, Maalla melkein kaupungissa
Pohdiskelija, Sen nimi on elämä

... jos vaan siltä tuntuu ja muisti pelittää!! :o)

16 kommenttia:

  1. Hyvin muistit kalemterien avustamana, muuten se olisikin aika mahdoton homma!

    VastaaPoista
  2. Vaikeaa on muistaa mitä tapahtui jonain tiettynä päivänä. Usein kysellään "missä olit kun Kekkonen kuoli" tai "mitä teit kun John Lennon ammuttiin?" En ikinä muista, enkä osaisi sanoa.
    Kivasti sinä sait kuitenkin muisteluita kirjattua. Eiks ole jännää lukea näitä jälkeenpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun prinsessa Diana kuoli, olin mökillä ja paistoin sieniä - uutisen kuulin News in English - radio-ohjelmasta, luulin kuulleeni väärin.
      Muut ei ole niin jääneetkään mieleen. :o)

      Poista
  3. Hyvin muistat ja varmaan muistiinpanoista on hyötyä, itse en muista oikein mitään missä olen ollut, mutta lasten kautta muistaa aika paljon kaikenalaista, vaikka ei aivan paivälleen muista mitä on tehnyt. Ihana aina lukea ja selata elämän kulkua taaksepäin ja sitä mitä kaikkia on tapahtunut ja usein se yllättää.

    VastaaPoista
  4. Sama haaste pläjähti mullekin - en vaan yhtään ymmärrä kuinka sen pystyn tekemään :o -olen siis paitsi täyttä ymmärrystä vailla, myös muistia vailla!

    Sen muuten muistan, että kun Dianan kuolemasta kuulin, olin kuorimassa porkkanoita makkarasoppaa varten - ja rykäsin heti herättämään pojan tyttöystävineen, ihan niinkuin niitä olis kiinnostanut!

    VastaaPoista
  5. No nytpähän haasteen lykkäsit :). Koville joutuu, mutta pakkohan se on yrittää. Että kiitos :). Eikös sitä tässä iässä jo oo hyväkin ruveta tota muistia vähän rassaamaan?
    (Tuun lukemaan sun omat vastaukset myöhemmin)

    VastaaPoista
  6. vitsit miten ihana kun sulla on nuo muistikirjat. siis ihan mieletöntä miten tarkkaan oot laittanu kaikki vierailut jms. eikös ollukkin mukava haaste??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vanhojen muistelu on vaan mukavaa!! Luulen, että iän myötä se tulee vaan entistä mukavammaksi, ehkä myös ihan ilman että edes muistaa muistelevansa... ;o)
      Kiitos, oli kiva haaste!

      Poista
  7. Oijoi, kiitos haasteesta - tartun siihen kyllä, vaikka muistini onkin valitettavan hutera.

    VastaaPoista
  8. Kivasti kirjoitettu...vaikka mielestäsi ei mitään ihmeempiä tapahtunutkaan...:)

    VastaaPoista
  9. Kiva oli tapahtumista lukea ja samalla ankaraa miettimistä, mitä itse on tuolloin tehnyt. Pitääkinnkatsoa jos löytäisin vanhoja kalentereita, muuten olen auttamattoman huonomuistinen kaikessa jo tapahtuneessa.....
    Kiitos haasteesta, yritetään terävöittää muistinystyröitä!

    VastaaPoista
  10. Hui, tarkkaa muistelointia!! Kiitos haasteesta, koetanpa teroittaa vähiä nystyröitäni :)

    VastaaPoista
  11. Kiitos haasteesta. Miten ihmeessä sinulla on kaikki niin tallessa ja järjestyksessä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kalenterit onkin melkein ainoa asia, joka jonkinmoisessa järjestyksessä on... ;o)

      Poista
  12. Kiitos Mummeli, Vekki, Yilkkureppu, Pepi, Annukka, Mehtäemäntä, Katjainkeri, Irmastiina, Rva Kivitikka, Pohdiskelija, Riitta Siunikka ja Terhi! :o)
    Mukavaa, että kaikki ottavat haasteen vastaan! :oD

    VastaaPoista

Kiitos kommentista!
Iloa päivääsi!