Lisää valoa!

Kesäretkeltä (sillä, jolla kamera unohtui kotiin ja josta lupasin kertoa kuvat puhelimesta koneelle siirrettyäni - sillä, josta en ole muistanut kertoa ja kuviakaan en nyt tähän hätään löydä koneelta, vaikka siirretty ne on...) ajeltiin kotiin Rauman kautta.

Rauma on kiva kaupunki ja kiva siellä oli taas kierrellä. Pettymys oli kyllä melkoinen, kun sunnuntaina melkein kaikki paikat olivat kiinni pitsiviikosta huolimatta!! No, kierreltiin sitten pihakirppiksiä, niitä oli kylä väärällään ja kivaa oli niilläkin.

Ihan heti ekasta pihasta mukaan tarttui ihastuttava lasivalaisin. Mies sen bongasi, ehdotti eteisen valaisimeksi. Rouva pihakirppisrouva kertoi sen olleen vanhempiensa eteisvalaisimena, pesti siis jatkuu uudessa porstuassa.

Liekö valaisin jostain 1950-luvulta? Niin oletamme, painavaa messinkiä ja hiotut lasit. Oikein ihana! Ja valaisee paljon paremmin kuin aiempi umpikupuinen - joka on nätti sekin, mutta siis turhan hämäräksi jätti porrastasanteen.

Mitään muuta ei sitten löytynytkään. Mies lähti etuajassa pissattamaan koiria, jäin vielä kiertelemään. Eräällä pihalla kökötti Topelius, luonnollisen kokoinen rintapatsas 45 eurolla. Se olisi ihan täydellinen kirjastoon (jota ei siis silloin vielä ollut purettu)!  Mies ei yhtään innostunut, kun lähettelin kuvia - en saanut kantoapua ja sinne se sitten jäi.

Mies oli revetä, kun autossa paljastin, että joku oli syönyt Zachariaksen nenän. Minusta se oli viehättävää!!! Toi mieleen ekan poikaystäväni, jonka oli ollut lapsena ihan pakko heti tuoreeltaan pystin saatuaan tarkistaa, mille Hymypoikapatsas maistuu - siltäkin puuttui nenä.

Eteisen - tai siis oikeammin rapun osalta olisi muuan somistusideakin, mutta se ei ole ihan vielä ajankohtainen. Teimme kuolinpesälle tarjouksen kuvan peili + konsolipöytä yhdistelmästä. Se on niin kamala, että se on jo melkein ihana. Niin mauton, että saattaa käsiin jäädäkin - enkä oikein tiedä pelkäänkö vai toivonko sitä...