Kissavahtina

Äiti ja Isä kutsuttiin häihin Pohjanmaalle, lupauduin kissavahdiksi.

Matkaa 24 km, lähdin mopolla. Täytyy sanoa, että MATKAMOPOILU on tosi tylsää!! Etten olisi nukahtanut tankoon, selkäjumppasin satulassa ja pyörittelin käsiäni aina kun ei ollut vastaantulevaa liikennettä. Takapeiliä en huomannut seurata ihan yhtä tarkkaavaisesti...

No, ilta meni ihan kivasti. Kissaa tosin ei näkynyt - mistä johtuen siitä ei ole nyt kuvaakaan. Iso keltainen kolli, vaikkei enää niin iso kuin taloon tullessaan!

Katti haettiin aikoinaan Kissojen katastrofiyhdistykseltä (edellinen omistaja menehtyi liikenneonnettomuudessa) - Mies tarvittiin kantoavuksi, naisvoimin kissankoppaa emme olisi jaksaneet autoon kantaa!! KKY vannotti pitämään kissan sisäkissana - näin tapahtuikin, kunnes kolli karkasi ekan kerran, sen jälkeen sitä ei pidellyt sisällä mikään. Hiekkalaatikkoa käytetään vain mielenosoituksiin. Hiirenmetsästyksen, lintubongauksen, oravajahdin ja kissatappeluiden seurauksena maatalaahaavan vatsakas köntys on nyt sutjakassa kunnossa. Ja omapäinen!

Aamulla annoin Äidille tilanneraportin (tekstarilla):

Kissa tuli sisään klo 22, söi, kiersi kämpän ja kiroili mennessään, istui hetken edessäni matolla ja messusi, meni nukkumaan. Menin sänkyyn klo 00, kissa siirtyi peiton päältä, mutta jäi viereen nukkumaan. Alkoi märistä klo 03, käveli ylitseni 03.30, karjui klo 04, istui pääni vieressä 04.30, päästin pihalle klo 05, kun istui asiallisesti lattialla sängyn vieressä ja pyysi ulos. Tuli äsken aamiaiselle, söi jälkiruuaksi leikkelemakkarat, avasi itse oven ja lähti lonkimaan kylälle päin. Hiekkalaatikossa jättimäinen sontakasa, seinässäkin roiskeita, varmaan yöllinen kosto...

Paluumatkan suunnittelin toisin, pidempi ajomatka mutta enemmän nähtävää (30 km). Veljentyttö Nuorempi mopoili alkumatkan seuranani, poikkesimme maalaiskirppikselle. Mitään ei tarttunut mukaan, vaikka yhtä pöytävalaisinta vähän katselinkin "sillä silmällä". Lopulta totesin, että saadakseni sen mukaan, varjostin pitäisi teipata kypärään kiinni. Nuorempi ei kannustanut, niin että jäi sitten ostamatta. Täydennyimme kuitenkin munkilla ja luomukahvilla.

Äiti kysyi, ehtisinkö tehdä hääkortin, kotikutoinen olisi mukavampi antaa. Väkästin muutaman, joista valita. Toivottavasti on lisääkin hääkutsuja vielä tulossa, nyt olisi kortteja jemmassa. :o)

Oma suosikkini.

PS. Nyt alkoi Muuttokuu!!